Vesilasi

Kuluttajavirastosta ei ole vahtimaan kansalaisen etua tekijänoikeusasioissa

2012-01-25T20:48:00.001+02:00

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tekijänoikeustoimikunta ehdottaa tuomioistuimille oikeutta estää pääsy piraattisivuille. Minulle tämä asia tuli melkoisena shokkina. Sitä uskoisi, että Suomessakin olisi pantu merkille SOPAan liittyvä keskustelu ja protestointi Yhdysvalloissa. Mutta näyttää taas siltä, että tekijänoikeusmaailma elää Suomessa kuplassa, johon mitkään viestit eivät pääse ulkopuolelta.

Vaikka pääsy avoimeen internettiin ei ole ihmisille "sisäsyntyinen" oikeus, on se tarpeeksi tarkka tapa tiivistää kaikki ne periaatteet, miten tärkeästä asiasta onkyse. Uudet sisällöt kaikkien maailman ihmisten ulottuvilla on tavoitteena yksi tärkeimpiä kansallisia ja kansainvälisiä kysymyksiä 2010-luvulla.

Katselin itse läpi toimikunnan jäseniä. Useimmissa tekijänoikeutta käsittelevissä keskusteluissa ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään: "tekijöihin", "kuluttajiin" ja "välittäjiin". Nimitykset vaihtelevat jonkin verran, mutta ajatus lienee selvä kuitenkin (1).

On aivan selvää, että tämä porukka edustaa pääosin "tekijöitä" ja "välittäjiä". Jälleen kuluttajat ovat jääneet pois lähes kokonaan. Ainoa kuluttajia jossain määrin edustava taho työryhmässä näytti olevan Kuluttajavirasto. Lähetin asiasta sähköpostin kuluttajaviraston viestintäpäälikkö Laura Salmelle. Kirjeenvaihtomme voi lukea artikkelin lopusta.

Vastauksessaan Salmi toteaa:

"Läheskään kaikissa toimikunnan asialistalla olleissa asioissa (kuten tämä kieltokanteen ajaminen käräjäoikeudessa teleoperaattoria vastaan) ei ole suoranaisesti ollut kyse kuluttajien asioista tai oikeuksista."

Kuluttajien asemaan ei siis Kuluttajaviraston käsityksen perusteella kuulu kansalaisten vapaa pääsy verkkoon. Riittää että on verkko ja että sieltä saa ostaa tavaraa. Kuluttaa.

Salmi muistuttaa viestinsä lopussa:

Perusoikeuksien valvonta (esim. tiedonvälityksen vapaus) kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jossa nämä kysymykset varmasti nousevat esiin, JOS tällainen lakiehdotus joskus eduskunnalle annetaan.

Johtopäätös mitä tästä on vedettävissä, on minusta se, ettei kokonaisvaltaisesti työryhmässä kukaan edustanut kuluttajia. Kuluttajavirasto takertui käsitykseen "kuluttajista" vain rahaa maksavana ryhmänä, kun pitäisi ajatella median kuluttajia.

En pidä Kuluttajaviraston linjaa tässä vääränä. Linja on yksi mahdollisista linjoista. Itse tietysti näkisin ihan kuluttajan etunakin, että jatkossa pääsy esimerkiksi erilaisiin sosiaalisen median palveluihin olisi taattu, vaikka sinne joskus jotain laitonta materiaalia joutuisikin. Oleellisempi asia on kuitenkin se, että ilmeisesti kukaan ei työryhmässä edustanut median kuluttajan asemaa. Ja työryhmässä kukaan ei edustanut kansalaisen oikeuksia. Valvottiin vain omaa etua.

Jatkossa tällaisiin työryhmiin pitäisi saada edustusta myös kansalaisten oikeuksia vaativista elimistä.

Lähetin sähköpostia myös muutamille työryhmän jäsenille, mutta he eivät ainakaan vielä ole vastanneet. Lisäilen tätä kirjeenvaihtoa tänne, mikäli vastauksia tulee.

(1) Vaikkakin yksinkertaistettu. Nykyäänhän ehkä tärkein kehitys on "kuluttajien" muuttuminen "tekijöiksi".

Alla sähköpostivaihtomme sanasta sanaan:

Hei!

Kiitos viestistä!

Tekijänoikeustoimikunnan mietintöä on valmisteltu melkein kaksi vuotta. Kuluttajavirasto on ollut käytännössä
mukana työssä aktiivisemmin vain viimeiset pari kuukautta.

Mietintö lähtee nyt laajalle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriö alkaa kirjoittaa hallituksen esitystä. Esitys etenee aikanaan eduskuntaan ja siellä valiokuntiin. Pykäliä ei siis ole vielä mitenkään lyöty lukkoon. Mietinnön tarkoituksena oli nimensä mukaan tarjota "ratkaisuja digiajan haasteisiin". On hyvä asia, että kysymyksiä on nyt pohdittu ja keskustelu on käynnistynyt.

Kysymys 1: KUV turvaa kuluttajien asemaa yhteiskunnassa ja on tuonut toimikunnassa esiin kuluttajanäkökulmaa tekijänoikeusasioissa. Läheskään kaikissa toimikunnan asialistalla olleissa asioissa (kuten tämä kieltokanteen ajaminen käräjäoikeudessa teleoperaattoria vastaan) ei ole suoranaisesti ollut kyse kuluttajien asioista tai oikeuksista.

Kysymys 2: Kuluttajat eivät ole (varsinaisena) osapuolena tekijänoikeusjärjestöjen ja teleoperaattoreiden välisissä käräjäoikeudessa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa. Viestintämarkkinalaki turvaa osaltaan kuluttajien asemaa (esim. tilanteet, joissa laajakaistayhteys ei ole käytettävissä sovittuun tapaan).

Kysymys 3: Internet hyödyttää kuluttajia yleisesti ottaen paljon. Kuluttajilla ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta käyttää laittomia palveluja eikä rikkoa lakia (esim. tekijänoikeuslain vastaiset toimet). Perusoikeuksien valvonta (esim. tiedonvälityksen vapaus) kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jossa nämä kysymykset varmasti nousevat esiin, JOS tällainen lakiehdotus joskus eduskunnalle annetaan.

Ystävällisin terveisin
Laura Salmi

Laura Salmi
Viestintäpäällikkö
Kuluttajavirasto
p. 010 19 4672
laura.salmi@kuluttajavirasto.fi
www.kuluttajavirasto.fi

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Heikki Sairanen [mailto:heikki.sairanen@gmail.com]
Lähetetty: 24. tammikuuta 2012 19:19
Vastaanottaja: Salmi Laura
Aihe: Tekijänoikeustoimikunta ja Kuluttajavirasto

Hei,

Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen on lmeisesti edustanut
Kuluttajavirastoa Opetus- ja kulttuuriministeriön
tekijänoikeustoimikunnassa. Tiedustelisin nyt, mikä oli
Kuluttajaviraston linja kyseisessä toimikunnassa.

1) Puolustiko vai vastustiko Kuluttajavirasto tekijänoikeusrikkomuksia
sisältävien sivujen estämistä?
2) Miksi Kuluttajavirasto ei yhtynyt FiComin eriävään mielipiteeseen?
3) Kuinka Kuluttajavirasto yleensä suhtautuu nettisensuuriin? Eikö
avoin netti ole kuluttajankin etu?

Kysymykseni perustuu Helsingin Sanomien uutiseen
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tekij%C3%A4noikeustoimikunta+ehdottaa+yh%C3%A4+tiukempia+keinoja+nettipiratismia+vastaan/a1305554098898

Ja Anja Peltosen jäsenyys työryhmän jäsenten listaan osoitteessa:

http://www.hare.vn.fi/mKokoonpanonSelailu.asp?h_iID=16398&tVNo=6&sTyp=Selaus

Julkaisisin mielelläni vastauksen blogisssani!
--
Heikki Sairanen
heikki.sairanen@gmail.com
045-3579212

Kuvalähde: Pencil Crayon Tree By *Sally M*, CC BY-SA 2.0

Vippaa kymppitonni!

2012-01-24T17:54:00.003+02:00

Jos kaverisi tulisi pyytämään sinulta kymmentä tuhatta euroa, saattaisi sinulle tulla mieleen muutama kysymys ennen pyyntöön suostumista. Päähän saattaisi paukahtaa esimerkiksi seuraavat kysymykset:

Mitä sinä saat rahojen vastineeksi?
Onko sinulla oikeasti kymppitonni tarjottavaksi hyvällekään kaverille?

Saattaisi jäädä kymppitonni saamatta.

Toisin kävi kuitenkin Sauli Niinistölle. 39 ihmistä (1) vastasi myöntävästi, kun Niinistö tuli kolkuttelemaan 10 000 euron rahapyynnön kanssa. Mitähän kyseiset tyypit mahtoivat vastata kysymyksiin? Rahaa epäilemättä porukalta löytyi. Entäs sitten vastikkeellisuus?

Yleensähän vaaleissa rahan lahjoittaminen suuremmissa määrin vaikuttaa vähintään kahdella tavalla:

Rahalla voi saada itselle mieleisen ehdokkaan läpi.
Rahalla voi ehkä ostaa itselleen vaikutusvaltaa. Ehdokasta varmaankin kiinnostaa tietää, miten rahaa saisi jatkossakin, joten ovet ovat varmaan auki lahjoittajalle enemmän kuin tavalliselle kansalaiselle.

Presidentinvaalien kohdalla on varmaan myönnettävä, ettei todellista vaikutusvaltaa ehkä synny niin paljoa, että ihan aidon vaikutusvallan ostaminen olisi kovinkaan mielekäs syy lahjoittamiseen. Tietenkin voi olla, että voihan sitä silti kuvitella ostavansa vaikutusvaltaa, vaikka sitä ei lopulta saisikaan presidentin heikkojen valtaoikeuksien vuoksi.

Politiikan rahoittaminen on merkittävä kysymys demokratian toiminnan vuoksi. Tavoitteena aika pitkään länsimaisissa demokratioissa on ollut jakaa valta tasaisemmin kuin se "luonnostaan" menisi. Rikkaimmalla on siksi vain yksi ääni samoin kuin kaikista köyhimmällä. Vaalirahoitus kuitenkin vääristää tätä kaavaa ja antaa käytännössä rikkaammalle suuremman vaikutusvallan kuin köyhimmälle.

Meille tavallisimmen köyhille ihmiselle 10000 euroa on valtavan iso summa. Noin suuren summan lahjoittaminen olisi puhtaasti mahdottomuus meistä useimmille. Ihan pieni ongelma näin suurissa lahjoituksissa ei ole myöskään se, minkälaisen kuvan ne aiheuttavat. Tärkeitä päätöksiä tekevien ihmisten pitää olla paitsi puhtaita myös näyttää puhtailta.

Yhteiskuntamme on kehittänyt tähän mennessä muutaman tavan suojautua vaalirahoituksen aiheuttamaa vallan epätasaista jakaumaa vastaan. Näistä pääasiallinen on puoluetuki, jolla eduskuntapuolueet voivat rahoittaa suurimman osan toimintaansa eivätkä näin ole täysin lahjoittajien armoilla. Puoluetuki ei ole suosittua, mutta se on merkittävin rahan valtaa vähentävä tekijä suomalaisessa politiikassa. Suomessa vaalirahoituslaki asetti myös joitakin tarpeellisia ehtoja yksittäisen lahjoituksen suuruuteen ja lahjoitusten avoimuuteen.

Parannukset vaalirahoituslakiin olivat hyviä. Niinistön lahjoittajien lista kuitenkin osoittaa, että vaalirahoituslakia pitäisi viedä vieläkin tiukempaan suuntaan.

Kaksi mahdollista keinoa:

Lahjoituskatto: Laskea yksittäisen kansalaisen lahjoitusten sallittua kokoa
Kulukatto: Luoda katto kampanjan kuluille

Melko suuri ongelma tällaisissa järjestelyissä ovat mahdollisuudet kiertää rajoituksia. Lahjoituskaton voi kiertää jakamalla rahat esimerkiksi puolison kautta. Kulukatto taas kärsii kulujen mittaamisen vaikeudesta. Esimerkiksi puoluetoimintaa voi olla vaikea erottaa yksittäisestä kampanjasta.

Tärkeintä minusta olisi tunnustaa kiertämisen mahdollisuus. Nelihenkinenkään perhe ei voi lahjoittaa kuin 4 kertaa lahjoituskaton. Kulukattoa taas ei taida saada ihan ruudinkestäväksi. Siksi minusta olisi tärkeintä keskittyä lahjoituskaton laskemiseen.

Mutta mistä sitten rahat kampanjointiin? Isolta joukolta kansalaisia pieninä summina. Tästä Pekka Haaviston kampanja näyttää hyvää esimerkkiä:

Pienlahjoitukset eivät luo vastaavaa ongelmaa kuin suurlahjoitukset. Vaikka Haavistoa varmasti jatkossa ehkä kiinnostaisikin tietää, saako hän lahjoituksia, ei hänen tarvitse mielistellä muutamaa rikasta henkilöä. Riittää kun hän mielistelee sitä valtavaa joukkoa, joka on hänelle lantteja jaellut. Tämä porukan etuja tuskin voi erottaa tavallisesta kansasta, joten Haaviston on vain pakko olla hyvä presidentti koko kansalle. Ihan niin kuin asian pitäisikin mennä.

Niinistön kampanja taas nojaa huomattavasti enemmän muutamiin suuriin lahjoittajiin. Presidentti on niin heikko Suomessa, etten usko tästä oikeasti aiheutuvan valtavasti haittaa kellekään. Tilanne pitää kuitenkin korjata ennen kuin todellisia ongelmia syntyy. Todettakoon myös, että Niinistö toimii täysin laillisesti eikä lahjoittajien moraalissakaan minusta ole mitään väärää. Haavistokin on voinut saada ensimmäisen kierroksen jälkeen suurempia lahjoituksia. Toiveeni on, että järjestelmä muuttuu.

Jotain voidaan tehdä kuitenkin parempaa järjestelmää odotellassa. Suosittelen kaikkia Haavistoa symppaavia lahjoittamaan pienen pienen summan Haaviston kampanjaan. Pienistä summista tulee suuria, minkä voi nähdä viime aikaisista lahjoituksista:

(1) Niinistön ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaalit 2012:

10 000 euroa Niinistölle lahjoittaneet: Aarne Aarnio,Heimo Aho, Ilkka Brotherus,Peter Fägernäs,Stig Gustavson,Tapio Hakakari,Harry Harkimo,Kyösti Heikkilä,Erkki Helaniemi,Ilkka Hiidenheimo,Jukka Härmälä,Matti Kaarnalahti,Olli-Pekka Kallasvuo,Juha Kokkila,Ilpo Kokkila,Seppo Kukkola,Heikki Lehtonen,Veikko Lesonen,Marjo Miettinen,Juha Mikkonen,Jari Paasikivi,Jyri Paavola,Pekka Pere,Rauno Puolimatka,Jarmo Rinta-Jouppi,Heikki Salmela,Teemu Selänne,Karl Sjöblom,Seppo Aatos Sjöblom,Juhani Sjöblom,Heikki Tavela,Jorma Terentjeff,Antero Toivonen,Tarja Toivonen,Ari Tolppanen,Hannu Turunen,Heikki Vaiste,Tomi Vannas jaJuha Vidgren.

Tunnelmat ja suositukset presidentinvaaleihin

2012-01-08T22:56:00.003+02:00

Yleiset tunnelmat vaaleista

Onko presidentinvaaleihin liittyvässä mouhkaamisessa mitään järkeä nähden presidentin valtaoikeuksiin? Ei todellakaan ole. Myöskään presidentinvaaleihin liittyvä arvokeskustelu ei ole nähdäkseni tuonut mitään erityisen hyvää suomalaiseen keskusteluun.

Olen myös viime päivinä tullut vakuuttuneeksi siitä, että vaalijärjestelmämme ei ole täydellinen presidentinvaalien kohdalla. Jos haluaa käyttää äänensä mahdollisimman edes kohtuullisen tehokkaasti, pitää vaaleissa taktikoida. Esimerkiksi punavihreämpää presidenttiä kaipaavan kannattaa kenties vaihtaa ääni Arhinmäeltä Haavistolle vain siksi, että Haavistolla on jonkinlaiset mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle. Samaan tapaan Haavistoon positiivisesti suhtautuvan Niinistön kannattajan kannattaisi jopa harkita ääntä Haavistolle, kun Niinistön toisen kierroksen paikka on varma.

Tällainen taktikointi ei ole hyvän vaalijärjestelmän puitteissa tarpeellista. Helpommin asia hoituisi esimerkiksi siirtoäänivaalijärjestelmässä, jossa jokainen äänestäjä voisi merkitä äänestyslappuunsa ehdokkaat paremmuusjärjestyksessä. Samalla säästyttäisiin toisen kierroksen vaivasta.

Näissä presidentinvaaleissa on melkein täydellisesti pystytty ohittamaan poliittiset sisällöt. Tähän on syynä osittain se, että presidentin valtaoikeukset ovat niin epäselvät ja pienet, ettei oikein mistään saa kunnolla kiinni. Osittain syynä on myös media, joka keskittyy vain "hevoskilpailuun" - siihen kuka johtaa ja minkälaisilla manöövereillä ehdokkaat muka pelaavat toisiaan vastaan. Voi olla, että suomalaiset toimittajat ovat vähän liian suoraan uutisoinnin tavat Yhdysvaltain presidentinvaaleista samalla unohtaen suomalaisen politiikan paljon pienemmän mittakaavan.

Överimmän esimerkin liiallisten intentioiden hakemisesta voi bongata Ylen Matti Virtasen kirjoituksesta Mediapeli kiristyy:

Vasemmistoliiton ehdokkaan avioliittokaan ei ole sitä miltä se näyttää. Ensi näkemältä kyseessä on yksinkertainen vaalitemppu, jolla Ärhinmäki yrittää tasoitella ärhäkkää imagoaan. Todellisuudessa asian uutisointia ohjattiin vihreiden kampanjatoimistosta: kun Arhinmäki esitetään pikkuporvarillisen sovinnaisessa valossa, Pekka Haavistosta tulee uskottavampi vaihtoehto instituutioita vieroksuville radikaaleille.

Toivottavasti näiden vaalien jälkeen herää aitoa keskustelua siitä, onko näissä vaaleissa ollut yhtään mitään järkeä. Minusta presidentti-instituutio on syytä lopettaa mahdollisimman pian. Toivon, että näemmä nyt toiseksi viimeiset presidentinvaalit. Miksei viimeiset? Epäilen, ettei suomalaisessa poliittisessa syklissä ole mahdollisuuksia nopeampiin perustuslain muutoksiin.

Äänestyssuositus: Pekka Haavisto

En pidä näitä vaaleja ihan turhina. Äänestää kannattaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin kaikissa vaaleissa (*). Presidentilläkin on vielä joitain vallanrippeitä, presidentti voi ehkä vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja ainakin vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan.

Äänestän näissä vaaliessa Pekka Haavistoa. Haavistoa kannattaa äänestää sekä taktisista syistä sekä siitä yksinkertaisesta syystä, että Haavisto on paras ehdokas.

Haavisto on minusta harvinaisen hyvä henkilö nimenomaan presidentiksi. Kokemukseni Haaviston kanssa toiminnasta ovat täydellisen positiivisia. Haavisto on niitä harvoja ihmisiä, jotka tulevat toimeen erittäin paljon itsensä erimieltä olevienkin kanssa. Haavistosta on helppo pitää paljon hyvinkin lyhyen tapaamisen perusteella. Tällainen seikka voi tuntua pikkutekijältä, mutta on myönnettävä, että presidentin rooli nykyisellään liittyy aika paljon erilaiseen edustamiseen. Suomi Haaviston edustamana tekisi takulla hyvän vaikutuksen muihin ja antaisi meille siis hiukan paremman mahdollisuuden vaikuttaa maailman tapahtumiin Suomen ulkopuolella.

Poliittisesti uskon Haaviston ajavan järkevää ulkopolitiikkaa. Rauhan rakentajana Haavistossa on potentiaalia viedä Suomen ulkopolitiikkaa isoja askelia eettisesti kestävämpää kohti.

(*) Eli ei juuri yhtään henkilötasolla. Vaikuttaa voi lähinnä vaikuttamalla omaan ystäväpiiriinsä ja sittenkin taitaa olla enemmän kyse epärationaalista vaikuttamisen kokemuksesta.

Kuvalähde: Horse racing event by tpower1978, CC BY 2.0

Mielipidekirjoitus Yle-verosta

2011-12-19T15:34:00.001+02:00

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 18.12.2011.

Päätoimittaja Jouko Jokinen 16.12.2011 kirjoitti pääkirjoituksessaan Ylen rahoituksen tulevaisuudesta. Kirjoituksessa annetaan kovinvärittynyt kuva suunnitelluista muutoksista. Kirjoituksessaan Jokinenväittää, että veronmaksajat eivät ole tyytäväisiä uudistukseen, jossaasuntokohtaiset tv-lupamaksut korvataan jokaista koskevalla yleisellämaksulla, joka on köyhille pienempi kuin rikkaalle.

Erityisesti kirjoituksessa ollaan huolissaan rehellisten perheidenkasvavasta taakasta. Voiton puolelle jäävät sinkut ja yksinasujat hänmainitsee, mutta jää väistämättä sellainen tunnelma, ettei tämäporukka ole niin rehellinen maksujen kanssa. Uskaltaisin epäillä, ettämelkoinen joukko rintamamiestalon mummoja on Jokisen kanssa erimieltä.Tyytyväisiä uudistukseen lienevät myös televisiolliset pienituloiset,joiden maksutaakka pienenee merkittävästi. Samalla maksajiksi saadaankaikki pelkän netin välityksellä Ylen tuotantoa seuraavat, mikä lieneekaikkien nykyisten maksajien mielestä oikeudenmukaista.

Pelkkien muuttuneiden maksajien lisäksi, on tärkeää pohtia, kenenkuuluisi oikeudenmukaisesti maksaa kuluttamastaan mediasta enemmän jakenen vähemmän. Yksinasuva ja perheellinen kuluttavat varmaankeskimäärin yhtä paljon Ylen palveluita, joten on reilua, ettäkummatkin ryhmät maksavat yhtä paljon. Köyhän on vaikeampi maksaa niinpaljon palvelusta kuin rikkaan, joten köyhimmille on saatavajonkinlaisia helpotuksia maksuun. Nykypäivänä Ylen toimii radiossa,netissä ja telelevisiokanavilla. Lähes jokainen suomalainen käyttääsiis jonkin verran Ylen palveluita, joten on melko oikeudenmukaista,että jokainen joutuu palvelusta maksamaan. Kaikki nämä kriteerittoteutuvat uudessa Yle-verossa paremmin kuin nykyisissätv-lupamaksuissa.

Jokisen kirjoituksesta paistaa läpi yksityisen sektorin huoli julkisensektorin kilpailijan rahoitusaseman vakiintumisesta ja huoli Ylenlaadukkaan toiminnan jatkumisesta. Esimerkiksi Ylen verkkosatsauksiinJokinen ei ole tyytyväinen, mikä on mielenkiintoista, silläesimerkiksi Ylen Areena on kovin suosittu ja pidetty verkkopalvelu. Seon itseasiassa merkittävästi parempi kuin yksityisen sektorinvastaavat palvelut Suomessa. Ylen pitää palvella ihmisiä niillävälineillä, mitä on kansa käyttää. Onneksi muutosvastaiset äänet eivätestäneet Ylen siirtymää radiosta televisioon aikoinaan ja onneksi neeivät nytkään näytä estäneen teknologian muutosten mukana kulkemista.

Suomessa on aina tilaa hyvälle medialle. Maahan mahtuu hyvä itsenäinenjulkisesti rahoitettu Yle ja paljon yksityisesti rahoitettua mediaa.Ei puolusteta saavutettuja etuja vaan tehdään järjestelmästämahdollisimman reilu ja sitten kilpaillaan laadulla suomalaistenhuomiosta. Se on kuluttajan ja kansalaisen etu.

Kuvalähde: TV HEAD By ElAlispruz, CC BY 2.0

Frankin paradoksi

2011-12-18T13:00:00.002+02:00

Yksi vakavimpia ongelmia poliittiselle ilmapiirille on tällä hetkellä on poliittisen keskustelun sirpaloituminen. Ihmiset viestivät netitse ja muussa elämässä vain samalla tapaa ajattelevien kanssa. Vihreät juttelevat vihreille ja hommaforumilaiset hommaforumilaisten kanssa. Syynä tähän on varmaan älyllinen helppous: loputon vääntäminen perusasioistakin on aika kuluttavaa puuhaa.

Tästä sirpaloitumisen kulttuurista syntyy paljon ilmeisiä ongelmia. Yhteisen keskustelun puuttuessa todellisuuskäsitykset eriytyvät entisestään ja tämä taas vahvistaa erkaantumista entisestään. Kun maailma alkaa olla toisille musta, on se toisille keltainen. Ei ole ihme, että yhteisistä asioista päättäminen käy melko mahdottomaksi. Oman erityisen ongelman muodostaa radikalisoituminen, jossa oma kupla vahvistaa. Kun tarpeeksi häiriintynyt ihminen löytää tarpeeksi häiriintyneen kuplan, voi seurauksena olla pahimmillaan väkivaltaa.

Viime viikon New Yorkerin Political Scene -podcastissä nykyinen kongressiedustaja Barney Frank tuo kuitenkin esiin yhden puolen sirpaloitumisessa, mitä en ole itse aiemmin aihetta käsitellessä tajunnut. Frank esittää mekanismin siitä, miten kulttuurin sirpaloituminen lisää poliittista apatiaa.

Ajatus kulkee suurin piirtein näin:

Ihmiset keskustelevat vain saman mielisten kanssa omassa turvallisessa kuplassa.
Kuplan yleinen mielipiteeksi muodostuu, että politiikassa pitäisi tehdä X.
Kuplan jäsenet tapaavat vain ihmisiä, jotka kannattavat X:ää.
Kupla alkaa uskoa, että kaikki ihmiset kannattavat X:ää.
Poliittisesti X ei kuitenkaa etene, kun kansan enemmistö ei kannata X:ää. Usein tämä johtuu siitä, ettei heille ole juuri asiasta puhuttu.
Kupla turhautuu. "Enemmistö kansasta selvästi kannattaa X:ää, mutta poliitikot eivät saa sitä aikaiseksi!". Kutsutaan tätä vaikkapa Frankin paradoksiksi.
Kupla muuttuu poliittisesti apaattiseksi.

Tunnistan tässä ajatuksen kulussa paljon ilmiötä sekä omasta kuplastani että muiden kuplista. En osaa sanoa, mitä tälle ilmiölle täsmälleen voisi tehdä, mutta täytyy sanoa, että kuplien ulkopuolelle astuminen alkaa vähintään tuntua hyvin tärkeältä asialta. Samalla kuplien pitää ryhtyä itsekriittisimmiksi. Kun joku ensi kerran kiroaa poliitikkojen ja yleisen mielipiteen eroa, mieti, onko kyseessä aito ero vai vain Frankin paradoksi!

Esimerkkejä Frankin paradoksista

Monet perussuomalaiset ovat esittäneet vakaasti, että on täysin luonnollista, että tasa-arvoinen avioliittolaki kaatuisi eduskunnassa, koska kansa on asiaa vastaan, sillä kansa on konservatiivista. Gallupien mukaan suomalaisten enemmistö kuitenkin kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia.
Vihreä kuplani on ollut täysin tyrmistynyt sikatiloilla tapahtuvasta sikojen vahingoittamisesta. Käsityksemme on aika yleisesti ollut, että nyt voi tapahtua vähintään pieniä parannuksia sikojen kohteluun, kun asian on vain pakko vaikuttaa kuluttajienkin käytökseen. Tilastojen mukaan suomalaisten lihan kulutus teki tänä vuonna uuden ennätyksen.
Ennen vaaleja Vihreässä kuplassani vallitsi vahva usko siihen, että vaaleissa edetään vähintään muutamia paikkoja, kun perussuomalaisten kannatus osoittautuu gallup-kummajaiseksi suurelta osin. Toisin kävi.

Kuvalähde: Bubble space narrow by bollhav, CC BY 2.0

Ei aseita diktaattoreille

2011-12-01T11:17:00.001+02:00

Yle uutisoi, että Patria on myymässä kranaatinheittimiä Saudi-Arabiaan ja ministerit eivät asiaa kommentoi. Ministereillä lienee omat syynsä, mutta Suomen vapaan kansan ei pidä vaieta.

Huutava vääryys kaupassa on diktatuurin pönkittäminen. Vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja SamuliLintula puhui hienosti vallankumouksien tukemisesta vihreän liikkeenarvona valtuuskunnan kokouksessa viikonloppuna. Demokratiamme hieno ominaisuus nimenomaan väkivallattoman vallankumouksen mahdollisuus. Diktatuurissa tällainen mahdollisuus puuttuu, joten vallankumous on tehtävä muilla keinoin.

Mietin aika paljonsitä puhetta ja vertasin sitä tähän toimintaan. Saudi-Arabiannykyhallinnolle aseiden myyminen on pelkästään väärin ja tuleehidastamaan vääjämätöntä hallinnon kaatumista joskus tulevaisuudessa. Arabikevään jälkeen Suomen toiminta tuntuu erittäin tyylitajuttomalta.Jotain olisi voinut kuvitella meidänkin oppineen esimerkiksi Libyantilanteesta, jossa eurooppalaiset valtiot selittelevät noloinajälkikäteen diktaattoreiden kanssa kaveeraustaan.

Talouskriisin yksi kurjia seurauksia on, ettemme ole kyenneetauttamaan Lähi-itää, kun apua olisi todella tarvittu. Kun Itä-Eurooppavapautti itseään Neuvostoliiton alta, Eurooppa sijoitti valtaviasummia rahaa Itä-Euroopan maidendemokraattisen kehityksen takaamiseen ja otti uudet vapautuneet kansat Euroopan Unioniin mukaan. Missä ovat meidän toimet nyt?Aseissa diktaattoreille?

Puhe puoluevaltuuskunnassa 26.11.2011

2011-11-26T14:50:00.001+02:00

Hyväpuoluevaltuuskunta,

Eletäänoikeasti mielenkiintoisia aikoja. Ilmastokriisin ja pitkänArabikevään lisäksi meillä on menossa talouskriisi. Pian kukaanei voi väistää talouskriisin vaikutuksia. Ei politiikko, eikansalainen, ei ympäristöaktivisti. Eurooppa ainakin palaa.

Minullaon vihreille kaksi isoa kysymystä, johon haluan vastauksen.

Olemmeainakin pian kysyntälamassa. Kukaan ei halua ostaa mitään.Kysyntää ei voi kasvattaa, ellei joku seuraavista lisää kysyntää:kuluttajat, yritykset tai julkinen sektori. Eikö niin?

Tällähetkellä kuluttajat vähentävät kulutustaan kun pelko euroopantaloudesta pahenee. Tätä tietysti auttaa että meillä onvirkamiehiä (Sailas) ja poliitikkoja (kaikki) jotka kiertävätpelottelemassa televisiossa. No on meillä tietysti oikeastikin syytäpelätä – mutta ilmapiiri on todella jäätävä ja kokoajankylmenee. No täälläkin puhuttiin pelosta jo.

Yrityksettaas eivät uskalla investoida. Tämä erityisen nihkeää suomelle,jossa meillä on tosi paljon teollisuudelle koneita ja vempeleitätekeevää teollisuutta.

Entässitten julkinen sektori? Kyllähän me tiedetään, että ainakinkokoomus haluaa leikata niin maan pirusti. Mekään emme oikeinuskalla sanoa, että tämä olisi väärin. Näin umpirehellisyydennimissä: Jos miettisimme kysyntää ihan täysin tosissaan: eipitäisi korottaa veroja, lakkauttaa varuskuntia ja vähentäähuonosti kohdennettuja maataloustukia. Uudelleen kohdennuksetolisivat toki mietittävissä, mutta vähentää ei pitäisi.

Kysymykseni kuuluu: Miten ihmeessä tästä kuopasta noustaan ilman julkisen sektorin kysynnän merkittävää lisäämistä? Muuhun kysyntäänhän me emme voi oikein vaikuttaa.

Kysyntälamanlisäksi meillä on poliittisen päätöksenteon kriisi:

Eurooppaon tällä hetkellä kuin vene, joka vuotaa. Sen sijaan ettäjokainen yrittäisi tilkitä reikää soutajat riitelevät siitä,kenen penkin alla vuoto on ja kenen vika se vuoto alunperin on.Saksalaiset ja suomalaiset ovat nokkapuolella, joka ei nyt satuvuotamaan vielä, joten käytämme aikamme lähinnä vain muidenhuonon tilkitsemisen haukkumiseen ja pohtien, olisiko keinoa pitää vesi pois meidän altamme.

Veneuppoaa jos jotain ei tehdä, minkä näkee kuka tahansa seurueenulkopuolelta mutta jostain syystä euroseuruetta ei kiinnosta.Tärkeämpää on se, että vuoto on jonkun muun vika kuin itse ja eitule sellaista oloa, että auttaisimme toisiamme ihan hyväähyvyttään.

Mäen halua nähdä meidän nykyisiä päättäjiä 20 vuoden kuluttuatelkkarissa kertomassa, miten vaikeita päätöksiä tehtiin2010-luvun alun Suuressa Lamassa. Erityisesti jos ja kun ne vaikeatpäätökset ovat muiden kuin päätöksentekijöiden itsensäkärsimystä lisääviä.

Kysynkinteiltä jotka päättävät teidän linjoista: Miksi me emme uskalla rohkeampia kuin talouslehdistö? Miksi me hyväksytään asiat kuten eurobondit vasta sitten kun on ihan päivänselvää että ne tulevat - muodossa tai toisessa?

Eurobondienvastustajat vastustavat euroa. Hyvä on. Euro oli huono idea tälläeuroopalla ja näillä poliitkoilla. Mutta koittakaa nyt tajuta, ettämeillä on isoja euromaita velkakriisissä täysillä mukana. Veneuppoaa ja reikä pitää paikata.

Oikeasti kuka ihme olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että The Economist on vasemmistolaisempi ja solidaarisempi talouspoliititsesti kuin vihreät tai mikään muu poliittinen puolue suomessa? The Economistin taustaksi kuitenkin se, että lehti vastusti Lontoon viemäräiden rakentamista lähinnä siksi että köyhyyttä ja kurjuutta ei heidän mielestä hyväntahtoisilla harkitsemattomilla projekteilla vähennetä.

Voitaisikome olla inhimillisempiä kuin vanhat viemärien vastustajat?

Kuvalähde: OMGIALMOSTDIED by J.J. Verhoef, CC BY 2.0

Presidentinvaaleihin synkistellen

2011-11-15T23:59:00.001+02:00

Euroopan talous sukeltaa. Euron tulevaisuus on epävarma. Mitä jää jäljelle EU:sta ilman euroa? Tuleeko nyt 30-luvun kaltainen lama vai “vain” 90-luvun alun? Miten hyvin itse pärjään, kun lama oikeasti alkaa? Miten kaverini pärjäävät? Miten ihmeessä pärjäämme tärkeämpien kriisien kuten ilmastokriisin kanssa, jos tämä talouskin on näin vaikeaa?

Synkät kysymykset pyörivät nykyään mielessäni. En varmaan ole yksin. Ehkä olen enemmän ajantasalla tilanteen vakavuudesta ja voi olla, että joillakin muilla on tämä ahdistus vasta edessä. No oli, miten oli. Oman sukupolveni tulevaisuus ei näytä valoisalta.

Sitten meillä on jotkut presidentinvaalit edessä. Ehdokkaat ovat lähes kaikki sellaisia miehiä, joiden tekemisistä on koko politiikkaa tiedostavansa osan elämäänsä saanut lukea lehdistä ja nähdä uutisissa. Miehet olivat luomassa ja käsittelemässä sitä 90-luvun lamaa, jonka läpi meidän sukupolvemme jotenkin eleli. Ei se minulle niin hirveästi näkynyt, mutta kyllä se varmasti omaan ikäpolveeni löi jälkensä.

Itse olen alkanut uskoa, että 90-luvun lama hoidettiin väärin ja joten esimerkiksi ikäpolveemme kohdistuneet iskut olivat tarpeettoman kovia. Tätä tosiasiaa tuskin tullaan käsittelemään presidentinvaaleissa. Sen sijaan tullaan vielä moneen kertaan vakuuttamaan sitä, kuinka vaikeissa paikoissa 90-luvun alussa presidentiksi pyrkivät miehet olivat ja kuinka vaikeaa se silloin oli. Tunnelma on vähän sama kuin nyrkkeilyvalmentaja kertoisi kuinka paljon sattui 20 vuotta sitten, kun omaa suojattia hakattiin kehässä. Varmaan sattui ja varmaan myötäeläminenkin tuntui pahalta. Mutta iskut otti silti tosiasiassa joku muu kuin nämä miehet.

Veikkaisin, että presidentinvaaleissakin tullaan myös vertailemaan sitä, kuka on vastuullisin poliitikko. Poliittisen vastuullisuuden hämärämaassa vastuullisin on tietenkin aina se, joka uskaltaa laittaa nyrkeilijänsä ottamaan eniten iskuja kehässä. “Arvojohtajat”. Ja pah!

Kun presidentiltä otettiin viimeisiä vallanrippeitä pois, esiintyi useaan kertaan väite siitä, että presidentti on tavallaan vaihtopenkillä odottamassa niin pahaa hetkeä, että tarvittaisiin kansankunnan yhteen keräävä voima, joka kai puhtaalla persoonan valovoimallaan johtaisi kansan myrskyssä karikoiden ohi valoisaan tulevaisuuteen. Nyt kun olemme valuuttamme myöten kytköksissä Euroopan muiden valtioiden kohtaloon ja Eurooppa horjuu, missä on presidenttimme?Enpä tiedä. Eikä oikeastaan kiinnostakaan. Ei kukaan ihminen nimittäin voisi vakuuttaa meille, että kaikki menee hyvin ja huomenna on valoisampi päivä. Ei vaikka häntä olisikin 6 vuotta sitten kannattanut yli 50 prosentti äänestämään vaivautuneista.

Koko kansan presidentti saattoi ehkä toimia menneisyydessä ja voi olla, että se olisi toiminut jopa nykyisillä valtaoikeuksilla. Silloin tietoa tärkeimmistä asioista oli vähemmän saatavilla ja kansan piti tyytyä delegoimaan huomattavasti suurempi osa vastuusta päättäjilleen. Euroopan taloudellisen kriisin suurudesta saa kuitenkin nyt paremman kuvan finanssialan lehdestä kuin jonkun suomalaisen poliitikon haastattelusta. Eikä asiaa auta yhtään vaikka kyseisellä poliitikolla olisi enemmistön tuki ollut joku vuosi sitten vaaleissa.

Presidentti-instituutiosta olisi pitänyt luopua, kun valtaoikeuksia viimeksi karsittiin. Näin presidentinvaalien alla kukaan ei oikein tosissaan halua analysoida, miten pieni presidentin vaikutusvalta nykyisellään on. Tällainen analyysi tekisi nimittäin täysin turhaksi vaalihypen, laajan uutisoinnin ja ne kymmenet paneelit, joihin ehdokkaat epäilemättä passitetaan. Eikä meidän politiikassa mukana olevien tätä kannattaisi myöskään miettiä, kun kuitenkin tarjolla on paljon mediahuomioita. Näitäkään vaaleja ei kuitenkaan varmasti voita, jos ei pysty vakuuttamaan kansalle kuinka tärkeät nämä vaalit ovat. Realistisempi kuva nimittäin antaisi kilpailijoille edun. Politiikan harrastajat voivat tietenkin lohduttautua sillä, että aina on seuraavat vaalit jossain odottamassa ja kenties presidenttiskaba tuo muutaman äänen jossain merkityksellisemmässä kilvassa.

Presidentinvaaleilla ei ole enää mitään merkitystä eikä sitä uskalleta sanoa ääneen. Onneksi näitä ei sentään ole useammin kuin kerran kuudessa vuodessa.

Kuvalähde: Dark clouds by quinn.anya, on Flickr, CC BY-SA 2.0

Suvaitsevaisuuden logiikka

2011-11-04T14:17:00.000+02:00

Kevään ja kesän aikana on moni vihreä saanut kuulla aika moneen kerran kysymyksen: “Mikseivät vihreät suvaitse suvaitsemattomia?”

Kysymys on aika hyvä looginen jippo. Jos kaikkea pitää suvaita, pitää suvaitsemattomuuttakin suvaita. Näinhän se tietysti loogisesti menee. Miten tästä ristiriidasta sitten päästään eteenpäin?

Ennen tämän kysymyksen vastaamista, pitää kuitenkin vielä miettiä, mitä suvaitsevaisuus on. Minulle suvaitsevaisuus tarkoittaa minimitasoa, jolla ihmiset voivat elää yhdessä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kohdisteta väkivaltaa missään muodossa suvaittavaan kohteeseen. Suvaitsen jotakuta siis en kohdista väkivaltaa häneen tai suvaitsen jonkun mielipidettä X ja en kohdista häneen väkivaltaa. Monet ihmiset liittävät suvaitsevaisuuteen kuitenkin suurempia merkityksiä: pitää kunnioittaa toisia ja pitää olla ystävällinen toisille. Minusta tällaiset termit kannattaa pitää erillään suvaitsemisesta. Käytetään vaikka termiä “kunnioitus” mielummin suvaitsevaisuuden minimitason ylittävästä ystävällisyydestä.

Lyhyesti suvaitsevaisuus tarkoittaisi siis jotain tämän tyylistä: Keheenkään ei saa kohdistaa väkivaltaa ei vaikka he olisivat suvaitsemattomia toisia kohtaan. Tämä alkaa kuulostaa jo paremmalta. Entä kuinka sulkea loogisen päättely-ympyrä suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta? Suvaitsemattomiin ihmisiin ei pidä kohdistaa väkivaltaa. No tämän voin minäkin hyväksyä.

Entäs kaikkien inhoamat asiat kuten vaikka pedofilia? Pitääkö pedofiiliä suvaita? Edellisen päätelmän mukaisesti logiikka kuuluisi: Pedofiiliin ei pidä kohdistaa väkivaltaa. Tämä on varmaan väite, josta moni ihminen olisi eri mieltä. Yhteiskunta kuitenkin laittaa ihmisiä vankilaan ja monen mielestä sekään ei oikein riitä hirveimmissä rikoksissa. Minä en haluaisi yhteiskunnan kohdistavan tarpeettoman paljoa voimaa pedofiiliin, mutta haluaisin kuitenkin heidän toimintansa pysäytettävän ja heitä myös rangaistavan oikeuslaitoksen puolesta. Suvaitsevaisuuden määritelmäksi tarjoamani muunnos ei siis vieläkään ole riittävä tai ajatus kaikkien suvaitsemisesta on väärä.

Meille jäänee kaksi vaihtoehtoa:

1. Täydennetään suvaitsevaisuuden määritelmää esimerkiksi seuraavasti: “Suvaitsen ihmistä jos en kohdista häneen väkivaltaa, ellei kyse ole oikeuslaitoksen hyväksymästä väkivallasta”.

2. Muutetaan kaikkien suvaitsemista määrittelevää väitettä: “Ihmisten on suvaittava kaikkea muuta paitsi väkivaltaa.”

Näistä jälkimmäinen tuntuu ehkä helpommalta, mutta ensimmäisessäkään ei ole mitään vikaa, vaikkakin sen kohdalla pitäisi alkaa vielä pohtia, onko kaikki oikeusjärjestelmän hyväksymä väkivalta hyväksyttävää. Itsestäni on täysin selvää, ettei varmasti ole kaikissa oloissa. Hylätään siis tämä vaihtoehto ja pitäydytään väitteessä:

Suvaitseminen tarkoittaa sitä, että pidättäydytään väkivallasta jotakin henkilöä kohtaan. Kaikkea muuta paitsi väkivaltaa pitää suvaita.

Esittämäni väitteet kootusti siis esimerkin vuoksi:

1. Suvaitsemattomaan ihmiseen ei pidä kohdistaa väkivaltaa, ellei tämä ole suvaitsemattomuudessaan väkivaltainen ja kohdista väkivaltaa muihin.

2. Pedofiiliä ei tarvitse suvaita, koska pedofiliä on yksi väkivallan muoto.

Entä mitä tapahtuu tämän määritelmän kohdalla vaikkapa naispappejen kanssa työskentelystä kieltäytyvälle papille?

Hörhökonservatiivipappiin ei pidä kohdista väkivaltaa.

Pappiin saa siis kohdistaa muita toimenpiteitä, kun asiaa tarkastellaan vain tämän yksittäisen näkökulman puitteista. En tietenkään voi väittää, että kaikki muut toimet olisivat hyväksyttäviä, sillä hyvän etiikan perusprinsiipit sisältävät paljon muutakin kuin pelkkää suvaitsevaisuutta. Tämän säännön puitteissa voisi kuitenkin papin erottaa työtehtävistään ja häntä voisi kritisoida hyvinkin tiukkaan sävyyn.

Entä onko suvaitseminen riittävää? Pitäisikö kaikkea muuta paitsi väkivaltaa myös kunnioittaa? Mielestäni tämä on yksilömoraaliin liittyvä kysymys, mutta ei sellainen, jota valtion tarvitsisi erityisesti ajaa. Minulle riittää se, että ihminen suvaitsee muita. Itse pyrin kuitenkin ainakin suurimmassa osassa olosuhteissa vähän lämpimämpään ihmisten kanssakäyntiin kuin vain suvaitsemiseen. Toisaalta en näe syytä, miksi minun pitäisi kunnioittaa vaikka umpirasistia yhtään enempää kuin tyypillinen suvaitsevaisuus edellyttää, joten en ole valmis vaatimaan muiltakaan suvaitsemisen lisäksi muuta.

Kuvalähde: Zero Tolerance by Alex [Fino] LA, CC BY-SA 2.0

Puheita kesältä

2011-10-31T21:48:00.001+02:00

Löysinpäs tässä pari puhettani puoluekokouksesta ja päätin jakaa kaikkien iloksi ja harmistukseksi tänne.

Tuuliviiripuhe

Puhe vaihtoehtohoidoista

Kuvalähde: Microphone by visual.dichotomy, Flickr CC BY 2.0 -lisenssi

BKT-uskovaisuus on olkinukke

2011-10-23T14:20:00.001+03:00

Vihreään liturgiaan on aika pitkään kuulunut, että yhteiskunta tuijottaa pelkästään talouskasvun mittareita ja unohtaa kaikki muut mittarit. Esimerkiksi viime vuonna kirjoitettu poliittinen ohjelma vaati rinnalle muita mittareita:

Vihreässä laatuyhteiskunnassa tavoitellaan kestävämpää ja onnellisempaa elämää, jossa sivistys ja koulutus ovat itseisarvoja. Perinteisin mittarein mitattu talouskasvu kohentaa kyllä talouden suorituskuntoa, mutta ihmisten hyvinvoinnissa tällainen kasvu ei ole näkynyt enää vuosiin. Lisäksi BKT on ekologisesti sokea.

Taloutta mittaavan bruttokansantuotteen rinnalle tarvitaan kestävän hyvinvoinnin mittareita. Esimerkiksi aidon kehityksen indikaattori GPI ottaa huomioon hyvinvoinnin eri ulottuvuudet, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön tilan.

On varsin totta, että pelkkä talouskasvun tuijottaminen olisi typerää. Tämä on kuitenkin melkein täysin - olkinuken hutkintaa. Tosiasiassa kukaan toimija ei aidosti tuijota pelkästään bruttokansantuotetta. Teollisuutta kiinnostavat milloin mitkäkin yritysten tilaa koskevat mittarit, vasemmistoa työllisyys, ympäristöjärjestöjä päästöt, köyhien asemasta huolestuneita tulonjako ja niin edelleen. Esimerkiksi vaaleja edeltävässä keskustelussa puhuttiin melkoisen loputtomasti siitä, mitkä verot ovat tasaveroja. Paljon vähemmän puhuttiin siitä, mikä tuottaa enemmän kasvua.

Jos taas otamme "päättäjät tuijottavat BKT:tä pelkästään"-väite tosisssaan, syntyy myös merkillinen johtopäätös. Päättäjät eivät osaa optimoida edes tuijottamaansa mittaria. Toisaalta tämäkään väite ei tunnu täysin mahdottomalta, jos esimerkiksi ajattelee julkisen velkaan kohdistunutta keskustelua. Julkisen velan leikkaamiseen keskittyvä austerity-ajattelu keskittyy leikkaamiseen niin kovalla innolla, että jopa velan leikkaaminen voi käydä vaikeaksi, kun talouskasvu puuttuu kokonaan.

Kaiken tämän lisäksi muista indikaattoreista puhuminen on jonkinlaista meta-politiikka, jossa unohdetaan politiikan sisällöt ja keskitytään siihen, kuinka sisältöjä pitäisi luoda. Tämä ei takulla innosta äänestäjää ja parhaimmillaankin vie huomion sisällöistä päätöksentekotapaan.

Maailma on liian monimutkainen ängettäväksi yhteen mittariin ja vaikka olisi, emme me osaisi sitä yhtäkään mittaria optimoida. Indikaattoripuhe kannattaisi jättää tutkijoiden puuhailuksi ja keskittyä poliittisiin sisältöihin. Mittaaminen on politiikan luonnista erillinen tehtävä.

Kuvalähde: Indicator Lamps by Kecko, on Flickr, CC BY 2.0 -lisenssi

Kasvua ei tule ilman kysyntää

2011-10-07T15:02:00.001+03:00

Studying Homeopathy: Bas Relief Detail Of Charles Henry Niehaus' 1900 Doctor Samuel Hahnemann Memorial At Scott Circle (Washington, DC) by takomabibelot / Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Uutiset kertovat, että hallitus harkitsee demariministerin johtamassa valtiovarainministeriössä uusia leikkauksia. Ei varmasti ole kellekään yllätys, että Kokoomus on näitä leikkauksia ajamassa. Esimerkiksi Lasse Männistö (kok.) sanoo näin Facebookissa:

Olen yhä sitä mieltä, että viimeistään keväällä hallituksen tulisi palata talousennusteisiin ja tehdä uusia päätöksiä siitä, miten Suomen julkinen talous saadaan tasapainoon. Niin ikävää kuin tämä onkin, tämä voisi minusta tarkoittaa esimerkiksi arvonlisäveron korotusta sekä tiettyjen indeksien jäädyttämistä määräajaksi. Sekä toki monia pienempiä säästötoimia. Tosiasiat tunnustaen. Uutta kasvua voitaisiin tavoitella luomalla kannustimia yritysten kasvulle esim. Esittämämme enkelisijoitusten verokannustimen kautta. Tämä ei maksaisi vaan tuottaisi

Tällainen ajattelu voi tuntua herkästi tosi vastuulliselta ja tiukalta. Meillähän on tässä poliitikko, joka ei haluakaan siirtää vaikeita ratkaisuja seuraajalleen vaan ottaa härkää sarvista! Tällainen Vaikeita Päätöksiä tekevä politiikko on kuitenkin virheellinen ajatuskyhäelmä. Leikkausten sattuminen ei nimittäin tarkoita, että talous parantuu. Vähän samaan tapaan ennen vanhaan lääkärit yrittivät parantaa potilaitaan kuppaamalla verta. Kai se tuntui siltä, että tehtiin jotain ja toiseksi ei hienosteltu vaan ronskisti tartuttiin härkää sarvista, vaikka potilaaseen sattuisikin. Tulokset tällaisessa puoskaroinnissa olivat tietysti kehnoja. Nyt kokoomus ja demarit puoskaroivat täysillä taloutemme parissa.

On tietenkin selvää, että Männistö haluaa kaikkien meidän tapaan potilaan parantuvan. Hän haluaa, että startupit alkavat työllistää ja talous saadaan nousuun. Tässä syyllistytään kuitenkin aikalailla turhaan toiveajatteluun. Leikkaajat unohtavat lama-aikaan tärkeimmän kysymyksen: Miten saadaan kysyntä nousuun?

Seuraavat faktat lienevät jokseenkin kiistattomia:

1. Tavallisen kuluttajan luottamus talouteen on romahtanut ja tämän vuoksi kuluttajat alkavat säästää. Voi olla, että tätä pahentaa puhe julkisen sektorin leikkauksista.

2. Teollisuus on huolestunut maailmalta kantautuneista uutisista. Teollisuus vähentää kapasiteettia, mikä vähentää kysyntää teollisuudelle tuotteita valmistavissa yrityksissä – joita tunnetusti Suomessa riittää.

3. Ulkomaan vienti heikkenee, koska talous tökkii jokseenkin kaikissa vientimaissamme. Täysin syytön tähän ei ole maailmalla levinnyt austerity-ajattelu (eli suurinpiirtein tiukan talouskurin politiikka). Vientiteollisuus ei tunnu saavan hirveästi vauhtia tiukasta tuposta tai vastaavasta – palkkakilpailussa tuskin pärjäämme tulevaisuudessa oleellisesti paremmin kuin nyt.

4. Verojen nosto vähentää kysyntää.

5. Julkinen sektorin pienentäminen eli leikkaukset vähentävät kysyntää.

Näiden viiden faktan vallitessa on erittäin vaikea nähdä, miten kotimaan kysyntä voisi nousta. Vientiteollisuutemme startupeineen kaikkineen ei tätä puutetta saa paikattua. Silti startuppien tukeminen voi hyvinkin olla viisasta politiikkaa. Voi olla, että sillä saadaan vientiin vähän tehoa jollain aikavälillä, mikä voisi vähän helpottaa tilannetta. Kuitenkin pitäisi muistaa, miten valtavasti työpaikkoja tämä lama voi viedä meiltä ja osittain on jo nyt vienyt. Pelkillä startuppien tuottamilla rahoilla ei ihmeitä tehdä.

Enkö nyt unohda velkaantumisen riskejä? Kerrattaakoon vielä muutama fakta:

1. Suomi on AAA-luokan maa ilman leikkaustoimenpiteitä. Markkinoilla luotetaan Suomeen, vaikka meillä ei olekaan suurta suunnitelmaa leikkauksiin.

2. Suomi on vieläkin varsin vähän velkaantunut maa.

Miksi nykyinen talouspoliittinen konsensus Euroopassa ei näe kysyntää minkäänlaisena ongelmana, on minulle täydellinen mysteeri. Vielä lamaan tultaessa, vallitsi vahva konsensus siitä, että pitää elvyttää leikkaamisen sijaan. Nyt tämä ajattelu on taas siirretty romukoppaan Vakavat poliitikot ovat valmiita leikkamaan. Ja paljon ovatkin.

Miksi Suomen hallitus pohdiskelee taloutemme tuhoamista? Nyt kokoomuslaisten ja muutamien virkamiesten silmissä kiiluva leikkauspolitiikka tuskin voi mitenkään useiden vuosienkaan tähtäimellä johtaa meitä vaurauteen. Samalla kysynnnän ylläpitäminen elvyttävällä julkisella kulutuksella ja kohtuullisella velkaantumisella taas tarjoaisi mahdollisuuden saada talous nousuun.

Kun Euroopassa kupattiin verta potilailta ja potilaille syötettiin nykyään vain myrkyiksi kelpaavia lääkkeitä, yleistyi lääkärien rinnalle toinen ryhmä: homeopaatit. Nämä ihmiset tarjosivat sairaille käytännössä puhdasta vettä ja väittivät sen parantavan potilaat. Hoidot toimivatkin paremmin kuin sen ajan lääkärien raa'at hoitomenetelmät.

Nyt tarvittaisiin homeopaattista talouspolitiikkaa nykyisen kuppauksen tilalle. Annetaan mm. Männistön ja Jungerin vaatima startuppeja luoville enkelisijoittajille verovapaudet. Sanotaan, että tämä varmasti korjaa talouden kunhan vain unohdetaan kaikki leikkaussuunnitelmat samalla.

Vaikka homeopatia oli ja onkin täyttä kusetusta, toimi se paremmin kuin sen ajan alkeellinen lääketiede. Ei startuppien tukeminenkaan juuri veden nauttamista enempää kansantalouden tasolla auta, mutta jos sillä saadaan pysäytettyä Demarien ja Kokoomuksen talouslääkärien vaaralliset leikkaushalut, saadaan taloushomeopatialla takulla paremmat tulokset kuin nykylinjan tiukentamisilla.

Tekijänoikeuskorvauksien pidennyksen kaikkinainen tyhmyys

2011-09-14T11:14:00.003+03:00

Helsingin Sanomat kertoo Vanhat hittilevyt eivät halpene, EU pidensi suoja-aikaa.

Kaupunki on 50 vuotta sitten luvannut rakennuttajalle 50 vuoden vuokratulot rakennuksesta. 50 vuoden kuluttua rakennuksen pitäisi siirtyä yhteiseen omistukseen. 45 vuoden kuluttua kuitenkin rakennusfirman ja rakentajien lobbarit saavat lobbattua läpi 20 vuoden pidennyksen vuokrakorvaukseen jakaen 80 prosenttia voitoista rakennusyhtiölle ja 20 prosenttia rakentajille. Tuntuisiko yhtään kummalliselta, jos lehdessä ei kirjoitettaisi yhtään siitä, että tämä on jotenkin veronmaksajalta pois?

Mediamaailma on täysin vääristynyt tekijänoikeuksien kohdalla. Yhteinen etu unohdetaan, kun keskitytään kapeasti "taiteilijan" ja mediayhtiöiden etuun. Kaikessa tekijänoikeuskeskustelussa pitäisi muistaa myös kuluttajan etu. Herkästi myös ajattelisi, että lehti muistaisi, että sen lukijat ovat lähes täysin niitä kuluttajia.

Kuvalähde: Money-50-Euro_32705-480x360 by Public Domain Photos, CC BY 2.0 -lisenssi

Naisten ja miesten suhde kunnittain

2011-09-13T20:54:00.004+03:00

Tilastotieteellä pitää leikkiä.

Lista kaupungeista naisten suhde miehiin -arvon mukaan laskettuna koko väestöstä 10 korkeinta suhdetta.

1. Helsinki - Helsingfors	1,130
2. Turku - Åbo	1,115
3. Lahti - Lahtis	1,108
4. Savonlinna - Nyslott	1,095
5. Maarianhamina - Mariehamn	1,095
6. Hämeenlinna - Tavastehus	1,089
7. Kuopio	1,083
8. Harjavalta	1,073
9. Tampere - Tammerfors	1,071
10. Pori - Björneborg	1,067

Tästä tilastosta ei ehkä ole vielä kauheasti iloa kaupunkia etsivälle sinkkumiehelle, mutta seuraavasta voisi kuvitella olevan enemmän iloa:

Lista kaupungeista naisten suhde miehiin -arvon mukaan laskettuna 18-29 -vuotiaista. (*)

1. Finström	1,161
2. Lumparland	1,154
3. Helsinki - Helsingfors	1,134
4. Turku - Åbo	1,077
5. Alavieska	1,040
6. Rovaniemi	1,032
7. Kuopio	1,031
8. Toholampi	1,030
9. Jyväskylä	1,020
10. Lahti - Lahtis	1,020

Kuten taulukosta voinee päätellä nyt tulee jonkin verran satunnaisia hajaosumia kunnista, joiden väestö on todella pieni ja/tai nuoria on vähän. Finströmissä on esimerkiksi 137 miestä ja 159 naista tässä ikäryhmässä.

Käsittelin teemaa myös leikkimielisesti joskus aiemmin: Sukupuolten kohtaanto-ongelma?

(*) Tampereen sijoitus oli muuten 19. ja suhde 0,986.

Ja yksi tekijänoikeus pitenee näin

2011-09-12T22:29:00.002+03:00

Intellectual Property Watch: EU Extends Copyright Protection From 50 to 70 years.

Over the objections of eight countries, ministers from the European Union on Monday extended copyright protection for performers and record producers from 50 to 70 years. The move brought cheers from the recording industry and copyright royalty collecting societies, but doubts from some governments and jeers from a major consumer group.

Olen taas vaihteeksi tyrmistynyt siitä, miten huonosti Suomi toimii tekijänoikeusien saralla. Useimmiten tunnustetaan, että erilaisten tekijänoikeuksien ainoa kestävä perustelu on kannusteen luominen uuden kulttuurin luomiselle. On täysin ilmeistä, että insentiiviä ei voi luoda ajassa taaksepäin. John Lennon ei levytä yhtään enempää musiikkia tämän lain ansiosta. Sen sijaan John Lennonin soiton taltioiden tekijänoikeuksien omistajat ja tässä nimenomaisessa tapauksessa hänen perillisensä hyötyvät taloudellisesti, mutta musiikkia ei tietenkään tule lisää.

Varmasti joku voisi perustellusti olla sitä mieltä, että tekijänoikeuden pitäisi olla pidempi. Tämä ei kuitenkaan koskaan pitäisi tarkoittaa sitä, että tekijänoikeuksia pidennetään jälkikäteisesti. Nyt vanhentumassa olevien teosten tekijänoikeuksien olisi pitänyt loogisesti antaa vanhentua ja luvata huomenna luoduille teoksille 70 vuoden suoja.

Tämänkaltaisella toteutuksella tekijänoikeuksien pidennys on pelkästään vastikkeeton tulonsiirto. Tulonsiirto kelle? Suurelta osin levy-yhtiöille ja joillekin artisteille. Suurimman osan musiikkia arvo lienee 50 vuodessa jo pudonnut aika lähelle nollaa, joten epäilemättä arvonnousu keskittynee niille, jotka ovat urallaan menestyneet varsin hyvin.

Samalla todistusaineisto sen puolesta, että tekijänoikeuden kesto on liian pitkä, lisääntyy. Yleisesti suomalaisessa kesksutelussa ei tunnuta tunnustavan, että tekijänoikeudella on myös kansantaloudellisesti heikkoja puolia. Monopolin tarjoaminen palkkiona sisältää ilmeisiä yleisiä haittoja. Yhden yksittäisen teoksen kopioinnin lisäksi monopoli rajoittaa myös muuta toimintaa, kun tekijänoikeudet estävät uuden luontia rajoittamalla vanhojen teosten yhdistelyä uusiin. Näissä kansantaloudellisissa haitoissa ei ole mitään kyseenalaista, mutta niidenkin lausuminen ääneen on harvinaista.

Kun keskustelussa ei suostuta tunnustamaan edes haittoja, jotka pitäisi tasapainottaa järjestelmän hyötyihin, on seuraus tekijänoikeuksien piteminen vuosi vuodelta. Muutamille maille raja tuli sentään jo vastaan:

Belgium, Czech Republic, Luxembourg, Netherlands, Romania, Slovakia, Slovenia and Sweden voted against the new rules, and Austria and Estonia abstained, the Council said.

Suomi puuttuu listasta, mikä on meidän häpeä. 20 vuoden kuluessa on tiedossa uusintaottelu. Toivottavasti aiemminkin.

Postmoderni politiikka on in ja pop

2011-09-01T18:56:00.001+03:00

Erkki Perälä selvitti varsin tarkkanäköisellä analyysillään minulle, mittä Jussi Halla-aho oikeastaan pyrki tekemään käsittämättömän sovinistisella Facebook-statuksellaan. Perälä kirjoittaa Erään yhteiskunnallisen keskustelun anatomia -notessaan:

Erään yhteiskunnallisen keskustelun anatomia:

Halla-ahon ei tarvitse yleensä itse ääneen ilmaista omia ennakkoluulojaan, sillä vähemmän valveutuneet seurakunnan jäsenet tekevät sen auliisti hänen puolestaan. Halla-aho ikään kuin sytyttää soihdun, jonka debiili lauma sitten tuikkaa porstuan alle.

Provosoimalla ja tabuja rikkomalla Halla-aho muokkaa yhteiskunnan keskusteluilmapiiriä vähä vähältä julkiselle rasismille ja muulle öykkäröinnille suotuisammaksi. Samalla hän antaa vähemmän valveutuneille seuraajilleen luvan käyttäytyä huonosti, mikä johtaa harmittomimmillaan anonyymiin nettihuuteluun ja herjaamiseen, vakavimmillaan häiriköintiin ja rasistisesti motivoituun väkivaltaan.

Martti Tulenheimo taas puolestaan nimeää Erkin esittelemän ilmiön ja laajentaa sitä:

Erkki Perälä on oivaltanut analyysissään Erään yhteiskunnallisen keskustelun anatomia täsmälleen sen, mistä performatiivisessa politiikanteossa on kyse: provokatiivisuudesta. Kun perinteiset poliitikot välttelevät räjähdysherkkiä aiheita ja niistä keskustelemista, postmoderni poliitikko pesee heillä lattiaa.

Tulenheimo ja Perälä ovat mielestäni saaneet kiinni jostain hyvin oleellisesta. Jos tämä on tulevaisuus, miten siihen pitää vastata? Miten postmoderni politiikka voitetaan?

Näkisin ainakin kolme mahdollista lähestystapaa:

1) Vahvistetaan substanssipolitiikkaa
Keskitytään faktoihin. Taistellaan substanssista. Osoitetaan, ettei kaikkien tarvitse "alentua" performatiiviseen politiikkaan. Omalla esimerkillä tehdään selväksi, että on kuitenkin kyse tärkeistä asioista.

Esimerkit: Tarkkaa periaateohjelmien laadinta, maahanmuuttokeskustelu Husein Muhammedin tapaan, Keskustan "asiaa"-vaalikampanja (vaikka siitä puuttui se asia)

2) Omaksutaan postmodernin politiikan välineet
Vedetään homma överiksi. Laitetaan muoto ennen sisältöä. Keksitään jostain arvoliberaali halla-aho tai halla-ahoja, jotka räväkkyydellään kaappaavat keskustelun pois perussuomalaiselta politiikalta.

Esimerkit: Greenpeacen kampanjat, Vihreiden naimalakko

3) Hyökätään itse postmodernia politiikkaa vastaan
Kyseenalaistetaan, onko homma karannut käsistä jo pahemman kerran. Puhutaan keskustelun ongelmista. Tehdään postmoderni politiikkaa harjoittavat naurunalaisiksi. Tehdään naurun jälkeen vakavaa politiikkaa.

Esimerkit: Jon Stewartin ja Stephen Colbertin Rally to Restore Sanity and/or Fear teki naurettavaksi Glenn Beckin hörhön performatiivisen mielenosoituksen ja Lehti on parodioinut mainiosti Halla-ahon seikkailuja (esimerkiksi Halla-ahon performanssi hätkähdytti Tampereella). En kuitenkaan usko, että kukaan on saanut väännettyä ilmiölle naureskelua vielä miksikään vakavaksi.

Sietämättömät totuudet - Euro oli virhe ja vakuuksia ei saada

2011-08-29T19:43:00.000+03:00

Surullisin puoli euron kriisin ratkomisessa Suomessa on, että perussuomalaiset eivät lopulta päätyneet hallitukseen ja me silti teemme heidän haluamaansa politiikkaa. Miten tässä näin kävi? SDP teki vaalien alla kovia myönnytyksiä perussuomalaisten politiikalle ja hallitusneuvoteluiden ohessa siunattiin Suomen vakuuskanta. Kannassa ei ole ollut mitään järkeä missään vaiheessa.

Jos kaverisi on tosi, tosi pulassa ja tarvitsee rahaa, osoittaa aika huonoa ystävyyttä, jos vaadit vakuuksia rahalle, jonka lainaat kaverille. Erityisen kummallista vakuuksien vaatiminen on, jos isompi tuttavapiiri on päättänyt jo auttaa kaverin ylös ja sinä yksin vaadit vakuudet omalle lainallesi ja et välitä muiden lainoista. Tuttavapiiri joutuisi keräämään vielä muutaman euron, jotta sinun vaatimat vakuudet saadaan kerättyä. Ja jos kaveri ei pääsisi ylös, selviäisit itse ilman tappioita ja se muu vastuuta enemmän kantanut tuttavapiiri kantaisi tappiot.

Tietysti analogiassa on puutteensa: oikeasti olemme aikalailla samassa veneessä Kreikan kanssa. Jos Kreikka kaatuu, on tiedossa ongelmia koko tuttavapiirille.

On noloa, että maamme hallitus on alistunut tässä perussuomalaisten painostukselle. Vakuudet estävät jopa ne vähät toimenpiteet, jotka euromaat voivat yhdessä saada aikaiseksi. Nyt olisi aika todeta, että keväällä ei tiedetty kriisin syvyyttä, joten tehtiin väärä päätelmä vakuuksien suhteen ja Suomen tulisi luopua vakuuksia tässä muuttuneessa tilanteessa. Tämä lienee lopullinen tulos neuvotteluistakin, mutta senkin tosiasian myöntäminen on sietämätöntä, sillä demarien täytyisi pettää vaalilupauksensa. On aika pitkään ollut selvää, että ratkaisuna voidaan Suomelle ehkä antaa jotain vakuuksien näköistä, mutta todellisia vakuuksia ei saada.

Nykytilanteessa on myös helppo lähteä täysin populistiksi ja vain todeta euro virheeksi ja vaatia siitä eroa. Tässä kuitenkin sotketaan kaksi täysin toisistaan erillistä asiaa:

1) Euroon liittyminen oli virhe.
2) Eurosta eroaminen olisi nykytilanteessa meidän ja Euroopan etujen mukaista

Vaikka SDP tällä hetkellä asemoi itseään jotenkin nihkeästi eurooppalaiseen taloudelliseen yhteistyöhön suhtautuvaksi puolueeksi, en ole kuullut merkittäviltä demareilta viime aikoina toisen sietämättömän totuuden tunnustamista: euroon ei olisi pitänyt liittyä.

Tässä vaiheessa voi ainakin sanoa, että euroon liityttiin ymmärtämättä riskejä. Tämä saattoi johtua siitä, ettei asiasta äänestetty tai sitten ei. Kumminkaan Suomessa ei ymmärretty sitä, miten vahvat keskinäiset riippuvuudet yhteinen valuutta tuo. Euroon liittyminen sisälsi käytännössä - kenenkään sitä täysin ymmärtämättä - lupauksen yhteisestä vastuusta. Nyt siis kannamme vastuuta, jota emme tajunneet kantavamme ja jota meidän ei oikeastaan olisi ollut pakko kantaa.

Keynes has left the building

2011-08-16T20:04:00.000+03:00

Jaakko Stenhäll päivittää tilannetta maailman talousnäkymiä:

Kaiken kaikkiaan syksyn ns. europerseily tulee olemaan suomalaisen politiikan kokonaiskuvan kannalta (mikä on tässä yhteydessä pieni juttu, myönnetään) jännittävä episodi. Skenaariossa yksi, jossa eurobondit tulevat mutta Suomi ei niihin lähde, Kokoomus (ja siinä sivussa vihreät) ovat hallituksessa joka vie meitä kauemmas Euroopasta samalla kun muu Eurooppa yhdentyy. Tämä taas olisi voitto persuille, jotka olisivat vaikuttaneet demareihin niin paljon, että Suomi olisi ajautunut kuin puolihuomaamatta Euroopan ulkokehälle. Tosin en näe tätä tilannetta kovin todennäköisenä, johtuen jo ihan siitä että VM:n virkamiehistö, Kokoomus ja hallituksen enemmistö ei tuohon tilannetta päästä.

Itse alan olla todella häpeissäni Suomen toimista eurokriisin hallinnasta. Suomi on pyrkinyt typerien ja mitättömien sisäpoliittisten paineiden vuoksi lyömään kapuloita euron rattaisiin. Rattaissa on toki oma kapula vähän joka maasta, mutta meidän on sieltä kestävimmästä päästä. Vakuusvaatimus ei tämän päivän uutisten perusteella ole yhtään sen järkevämpi kuin aiemminkaan.

Maailman talous on todella pahassa jamassa. Talouskriisin pahimpina aikoina paikalle manattu keynesiläinen elvytykseen uskova politiikka on unohtunut ja nyt leikataan menoja. Julkisen sektorin pysähtyessä yksityinen sektori alkaa yskiä. Tarpeeksi pitkän elvytyksen on estänyt useimmissa maissa kummallinen oikeistolainen populismi, joka ei lähde suinkaan ihmisten elämän helpottamisesta vaan epäsivistyneestä faktat unohtavasta hyökkäyksestä elvystystä vastaan: "Ne vie meidän rahat". Olivat "ne" sitten kreikkalaiset tai Obaman sosialistikommunistifasistipankkiirikaverit.

Paul Krugmanin kirjoitukset ovat koko kriisin ajan olleet tarkkaavaisia ja ennusteet ovat tuntuneet menneen varsin kohdilleen. Tämän päiväinen kirjoitus tiivistää tilanteen:

It really is a race between America and Europe: who can make the worst of a bad situation. And both competitors are giving it their all.

Jossain määrin masentavaa.

Itse en ole ymmärtänyt, kuinka kukaan voi kuvitella euron selviävän, jos emme poliittisin toimenpitein ala yhdistää epäyhteneäistä valuutta-aluettamme. Tässä vaiheessa on varsin helppo sanoa, että euroon ei olisi pitänyt lähteä. Ajatus spontaanisti yhdistyvästä valuutta-alueesta oli väärä. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole, mitä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten, vaan kysymys on, kuinka tästä nykytilanteesta selvitään mahdollisimman pienin vahingoin. Ainakin vielä kriisimaiden irrottautuminen eurosta tuntuu vaikeammalta ratkaisulta kuin erilaiset tukipaketit ja muut tulonsiirrot rikkaammista maista köyhempiin.

Mekään emme ui rahassa, joten olisi syytä miettiä, miten raha saataisi mahdollisimman halvalla. Eurobondit olisivat luontevin ratkaisu tukipakettien rahoitukseen, vaikka ne olisivat poliittisesti ongelmallisia. Lainaa ei tietenkään voisi jaella ilman seuraamuksia, joten tarvittaisiin yhteisiä mekanismeja alijäämien hallintaan. Eri juttu sitten miten tiukkoja näiden mekanismien pitäisi olla.

Tämän vuoden tapahtumat muistetaan varmasti historiassa. Keynesin vaihtuminen austerity-retoriikkaan on historiallisesti merkittävimpiä älyllisiä U-käännöksiä, jonka ainakin minä olen eläessäni nähnyt.

Linkkikokooma lauantaille

2011-08-06T10:50:00.000+03:00

Jaakko Stenhäll: Voisivatko demarit ja vassarit alkaa kääntää kelkkaansa?

Itse toivoisin, että hallituksen sisältä löytyisi oikea sosiaalisesti vastuullinen siipi (vihr+sdp+vas+kd), joka uskaltaisi sitten laittaa verosopeutusta enemmän kuin leikkauksia. Tämä ei vaatisi oikeastaan muuta kuin valtionvarainministeriltä halua ja näkemystä ottaa tällainen linjaus: olla Obama silloin kuin Obama sitä ei ollut.

Asiaahan tämä. Demarien ja vasemmistoliiton hirttäytyminen ALV:hen oli yksi kummallisimpia asioita hallitusneuvotteluissa. Vasemmisto tuntui unohtaneen väitteensä siitä, että maksetuille veroille saadaan vastinetta. Nyt hallitusneuvotteluissa ja vaaleja edeltävässä keskustelussa väite vääntyi jokseenkin seuraavaksi: rikkaiden pitää maksaa köyhien palvelut. (Ei tuokaan totuutta vastannut, sillä ALV:n korotuksen ollessa mukana muut osat pakettia olisivat olleet enemmän progressiviisia.)

Vasemmisto on analysoinut rintamalinjat väärin arvioidessaan, että taistelu käydään tasaverojen ja progressiviisten verojen välillä. Suurempi ja tärkeämpi taistelu käydään itseasiassa veronkorotusten ja menoleikkausten suhteesta. Itseäni tämä taistelu pelottaa, sillä alkaa olla selvää, etteivät hallitusohjelman toivomaa kasvua näy.

Olli-Poika Parviainen: Sosiaalinen media on mahdollisuus

Facebookin kaltaiset sosiaalisen median palvelut eivät ole poistumassa keskuudestamme. Valituksen ja syyllistämisen sijaan meidän tulisi löytää sellaisia ratkaisumalleja, joissa sosiaalisen median tuottamiin haasteisiin vastataan ja hyötyjä edistetään.

Olli-Poika osallistuu keskusteluun sosiaalisessa mediassa kutsuttujen tapahtumien ongelmista. Ihan selvästi tarvitaan vääntöä kansalaisten oikeuksista. Tampereella halutaan panna kuriin puistokaljoittelu jostain syystä. Ikään kuin olisi parempi, että ihmiset joisivat salaa kotona ja ikään kuin kaupungin pitäisi olla järjestystä varten eikä ihmisiä.

Osmo Soininvaara: Tiedonvälityksen pirstoutuminen johtaa arvojen eriytymiseen

Osmo Soininvaara kiinnittää huomiota tiedonvälityksen pirstaloitumisen ongelmiin. Itse nostin tätä esiin alkuvuoden kirjoituksessani Kulttuurin sirpaloitumisesta.

Kunnioitus

2011-07-24T19:36:00.000+03:00

Norjan tragediasta on todella vaikea kirjoittaa mitään koherenttia. Murhaajan tekemä isku on isku avointa yhteiskuntaa vastaan ja sitä ei voi ymmärtää. Samalla tuntee itse tekevänsä jotain väärää, jos alkaa ajatella tekoa politiikan näkökulmasta.

Aiemmin viikolla luin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden avioliittolinjoista syntyneitä nettikeskusteluita. Olen aiemminkin vilkuillut Hommaforumia ja Uuden Suomen keskustelua, mutta silti yllätyin siitä, miten täysin kunnioitus puuttuu keskustelusta. Keskustelussa kerrotaan esimerkiksi Vihreiden kannattavan raiskaamista ja kommentin vieressä olevaa "suosittele"-nappulaa on painanut 25 ihmistä. Mihin kunnioitus katosi? Edes näennäinen kunnioitus?

Sanoilla on seurauksia. Sanat johtavat tekoihin. Sananvapus on oikeuksista tärkein, koska sanat mahdollistavat muutokset yhteiskunnassa. Sanat johtavat tekoihin. Jos demonisoimme eri mieltä kanssamme olevat ja märehdimme vain oman maailmankuvamme parissa, voi joku häiriintynyt yksilö napsahtaa.

Sananvapautta ei pidä rajoittaa. Kuitenkin kaikkien nettikeskusteluihin osallistujien ja erityisesti niiden mahdollistajien mietittävä, miten ohjata keskustelu peruskunnoituksen muistavaan ja säilyttävään suuntaan. Nettikeskusteluiden ylläpitäjien pitää ottaa erityisesti vastuuta. Tähän löytää hyviä vinkkejä Anil Dashin mainiosta kirjoituksesta If your website's full of assholes, it's your fault.

Olen itse miettinyt, mitä ajattelisin ja miten toimisin, jos tekijä olisi ollut vaikka ympäristöfanaatikko. Toivon, että olisin tajunnut silloin katsoa peiliin. Miettiä, mikä toimissani voi kiihottaa jonkun tekemään jotain hirveää. Vihreiden ohjelmissa toistetaan liikkeen lähtökohtaista väkivallattomuutta. Se on jotain josta olen ylpeä ja jota aion jatkossa korostaa omissa toimissani.

Omissa toimissani haluan myös täysin tehdä selväksi, että kotimaiset maahanmuuttoa vastustavat poliitikkomme eivät ole tästä teosta vastuussa. En ota vastuuta kaikista ympäristösekopäistä ja en voi näin olettaa maahanmuuttovastaisten ottavan vastuuta kaikista aatteensa kannattajien teoista. Puheilla on kuitenkin joitain ihmisten toimia muuttavia vaikutuksia. Ulkopuolinen pakottaminen ei kuitenkaan johda muuhun kuin näennäisiin muutoksiin, joten vastuu jokaiselle keskusteluun osallistuvalle ryhmälle.

Kaikkien pitää miettiä, voisivatko he muuttaa tapaansa puhua ihmisistä. Kaikki yhteiskunnalliseen keskusteluun kunnioittavasti ja rauhallisesti osallistuvat ansaitsevat kunnioitusta. Toivon itse voivani paremmin osoittaa tätä kunnioitusta kaikille avointa yhteiskuntaa rakentaville keskustelijoille. Jani Toivolan kirjoitus Jaettu Huominen on minusta tärkeä avaus, vaikka liittyykin viime viikon pian unohtuviin töppöilyihin.

Kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että nostetaan esiin poliittisten vastustajien toimia joskus myös positiivsessa sävyssä. Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten tiedote Olemme nyt kaikki norjalaisia on minusta kunniottava ja oikeanlainen askel käsitellä hirmutekoa.

Norjan teot olivat isku avointa yhteiskuntaa vastaan ja nyt on tärkeintä pitää kiinni avoimesta yhteiskunnasta, joka rakentuu kansalaiskeskustelun varaan. Keskustelun tason on noustava nykyisestä ja se voi nousta vain kunnioittamalla vastapuolta.

Norjan murhaaja taas ei ansaitse kunnioitusta. Norjan murhaajan manifesti ei ansaitse tulla luetuksi. Norjan murhaaja ansaitsee ihmisenä oikeudenmukaisen tuomion. Norjan murhaaja ei ansaitse julkisuutta.

Linkkikokoamaa keskiviikolle

2011-07-20T22:35:00.000+03:00

Hanna Hakko: PerusNuoret, yrittäkää edes

Keskustelu lukumääräneutraalista avioliitosta syttyi vähän yllättäen. Hanna summaa keskustelun aika perusteellisesti. Mm. perussuomalaisten nuorten kannanotossa väännetään asia siihen suuntaan, että Vihreät nuoret ajaisivat jälleen islamisaatiota. Tuntuu vähän huvittavalta, että ensin olimme puoluekokouksessa joidenkin mielestä uskontovihamielisiä ja nyt sitten ollaan islamin asialla perussuomalaisten nuorten mielestä. Samoin pohdituttaa, miten fundamentalisti muslimit suhtautuisivat vaikkapa kahden miehen ja yhden naisen liittoon.

Jani Toivola: Jaettu huominen

Jani Toivola kirjoittaa tunnetajuisesti ja itsereflektoivasti toisten haukkumisesta ja syyttelystä perussuomalaisen avustajan innoittamana:

"Myös vihreiden keskuudessa on varmasti viljelty monia sananparsia sekä perussuomalaisista että muiden puolueiden edustajista. Ylipäätään kaikista, jotka ovat eri mieltä. Tämä ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. En hyväksy sitä kummastakaan leiristä. En kenenkään joukoista."

Miten Uuden Suomen porukka sitten vastaa tähän yritykseen luoda siltoja? Lähinnä huudellen sitä, että pitää kasvattaa paksu nahka ja pitää olla kova. Ei tarvitse ja ei pidä. Kaikki ilmeisesti on nykyään hyökkäys ihmisten oikeuksia kohtaan, sillä kiltteyden vaatimuskin on jonkinlainen yritys rajoittaa toisten elämää. Nettikansa on joskus tuskastuttavaa, mutta on hyvä, että fiksut ja ajattelevat ihmiset uskaltautuvat sen hampaisiin.

Joseph Stiglitz: Europe's Travails and Our Collective Fate

Talouden nobelisti Joseph Stiglitz osallistuu eurokeskusteluun aika asiallisella puheenvuorolla, joka liittää yhteen Arabimaailman demokratiahankkeet ja euroalueen ongelmat. Euron kriisiin ei tahdo löytyä pitkäaikaista ratkaisua, vaikka se olisikin helppoa:

What needs to be done is by now well-known: Issue European bonds, using the collective borrowing power of the European Union, and pass the low interest rates onto the countries in need, combined with a growth strategy that will engender needed revenues.

Tänä kesänä minua on hävettänyt se, millä puolella Suomi seisoo tässä keskustelussa. Media täällä antaa vakuuspuheiden mennä läpi, vaikka kukaan ei oikein tiedä, mitä niillä edes haluttaisiin. Jos itsenäinen valtio ilmoittaa, ettei maksa velkojaan eikä vakuuksia, kuka toimii ulosottomiehenä? Suomen armeija? The Economist muuten summasi viime neuvotteluiden tuloksen:

Finally, the ministers nodded to Finland, whose government had insisted on Greece posting collateral to secure any new loans. Most other countries thought this would only complicate matters, particularly if it meant tying up Greek assets due for privatisation. Now they speak of a “collateral arrangement where appropriate”. Quite what this means, nobody knows.

Tätä sitten esiteltiin tiukkana voittona Suomen "tiukalle linjalle". Ei tule yhtään ylpeä olo.

Efektiivisesti progressivinen ympäristövero

2011-07-11T20:21:00.002+03:00

Olen muutaman kerran eri yhteyksissä pohtinut progressiviisen ympäristöveron käyttökelpoisuutta. Tässä tekstissä esitän yksinkertaistetun tavan toteuttaa asia aikalailla rautalangasta vääntäen.

Ympäristöverojen korottamista vastustetaan usein siksi, että ympäristöverot ovat tasaveroja. Tämä on kiistämättä pelkän ympäristöverojen ongelma, mutta ympäristö pitää pelastaa ja markkinaehtoisin ratkaisu tähän pelastamiseen on verojen nosto. Verojen avulla on mahdollista tehdä vähemmän kuluttavasta elämästä halvin vaihtoehto ja näin ehkätäistä luontoa tuhoavaa kulutus. Yksinkertaisin tapa kompensoida pienituloisille suurempi verotus, olisi palauttaa valtion saamat rahat tasasuuruisina jokaiselle Suomen kansalaiselle.

Käytän esimerkikkinä ympäristöverosta polttoaineveroa. Polttoaineveron korottaminen ei ehkä sinällään olisi enää viisasta, sillä autoilijat ilmeisesti maksavat nykyisellään verrattain suurta veroa verrattuna muuhun samanlaiseen saastuttamiseen ja suuren yleisön fundamentalismi taitaa tehdä polttoaineverojen korottamisen poliittisesti erittäin vaikeaksi ainakaan enempää kuin mitä hallitusohjelmassa sovittiin.

Moottoribensiinin vero oli 2010 62,70 snt/l ja dieselin 36,40 snt/l. Suomalaiset maksoivat ainakin valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2010 noin 1410 miljoonaa euroa bensaveroa ja 985 miljoonaa euroa dieselveroa. Väestöä Suomessa oli 2010 vuoden lopussa Tilastokeskuksen mukaan 5375276. Suomalainen maksoi siis keskimäärin 446 euroa näitä polttoaineveroja.

Ehdotankin nyt, että näitä polttoaineveroja kohotettaisiin 50 prosenttia ja näin kerätty summa palautettaisiin veroina tai mieluiten kuukausittaisena maksuna jokaiselle suomalaiselle.

Tämä tarkoittaisi, että moottoribensiini vero nousisi 94.05 snt/l ja dieselin 54.6 snt/l. Samalla jokaiselle suomalaiselle maksettaisiin 223 euroa vuodessa (tai n. 18,60 e/kk).

Kuten taulukosta voi nähdä malli tulisi halvemmaksi kuin nykyinen tilanne aina noin 750 litran vuosikulutukseen asti. Alle 200 litraa kuluttava taas jäisi mallissa joitakin euroja voitolle. Tässä mallissa toteutuu progressivisuus: kulutuksen noustessa jokainen bensalitra maksaa enemmän. Tämän voi myös vahvistaa seuraavasta kuvaajasta, jossa on laskettu veron ja veronpalautuksen jälkeinen hinta bensiinilitralle.

Palautus maksettaisiin jokaiselle kansalaiselle mukaan lukien lapset, joten esimerkiksi lapsiperhe saisi palautuksia enemmän, mikä tuntuisi reilulta. Tutkimukset myös osoittavat rikkaampien käyttävän suurempia summia polttoaineveroon kuin köyhempien. Tämän vuoksi malli olisi sosiaalisesti reilu.

Tietenkin täytyy myöntää, että palautus on tässä hieman yläkanttiin laskettu, sillä mallilla olisi tietenkin aidosti tarkoitus vähentää kulutusta. Tämän vuoksi palautus olisi varmaan hiukan pienempi, jos haluttaisiin pitää kiinni järjestelmän kustannusneutraaliudesta.

Kirjoitus on 10. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Linkkejä torstaille

2011-07-07T21:09:00.000+03:00

Blogosfääri tuntuu lomailevan, mutta tässä jotain linkkejä silti vähän vinolaisen kontekstin ulkopuoleltakin.

Harhala: Hätäviestit ja kilpailullinen hallinto

Allan Seuri vaatii lisää kilpailua julkisen sektorin sisälle ja ehdottaa tähän keinoksi alueellisia kokeiluja. Tämä on varsin asiallista ja tarpeellista. Tietotekniset hankinnat ovat erityisen vaikeita, kun houkutus rakentaa lopullinen ja täydellinen järjestelmä ovat aika suuret. Usein kannattaisi kuitenkin ratkaista pienempiä ongelmia ja laajentaa siitä. Tosin se on vaikeaa, jos ei vaadita tiukasti avointa lähdekoodia ja avoimia standardeja.

Masinoija: Eikö ketään edes hävetä - Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille

Tämä laajalti levinnyt kirjoitus tuhoaa taas sadannen kerran sukupuolineutraalin avioliiton vastustajien argumentit hyvällä vihaisella sävyllä. Kauhean vaikealta tämä teema vaan tuntuu ihmistä tuntuvan. Itselläni on melko luottavainen olo, että tämä ilmeinen ja kaikella tapaa tarpeellinen muutos saadaan läpi tämän eduskunnan kanssa.

Turun Sanomat: Homeopaatit neuvovat jättämään lapset rokottamatta

Homeopatiaa ja muita vaihtoehtohoitoja on ihan liian paljon siedetty ja taputeltu päähän Suomessa ja myös Vihreissä. Olen ilokseni saanut seurata puolueen parantumista tässä asiassa. Esimerkiksi puoluekokous ottimme taas askeleen tiukempaa suuntaa kohti ilman edes kovin tiukkaa vääntöä. Ainiin ja jos homeopatia tuntuisi vielä jostain tämän blogin lukijasta järkevältä vaihtoehdolta suosittelen katsomaan James Randin nerokkaan ja vielä ihan reilun esityksen homeopatiasta.

Miksi naivein "Raha on velkaa"-analyysi ei ainakaan toimi

2011-07-04T22:52:00.000+03:00

Esitän ohessa olevassa sarjakuvassa, miten talous voi pysyä saman kokoisena, vaikka joku maksaakin korkoa. Lähinnä tästä analyysistä voi päätellä, että esimerkiksi Zeitgeist-elokuvissa sekä Vasemmistonuorten poliittisessa ohjelmassa esiintyvän analyysin välineet ovat absurdin huonoja.

Vasemmistonuorten velkaraha-analyysi ei tarjoa ratkaisuja

2011-07-04T16:28:00.001+03:00

Kirjoitimme alla olevan tekstin yhdessä Jaakko Stenhällin kanssa.

Vasemmistonuorten tuore poliittinen ohjelma on ottanut nykyisen rahoitusjärjestelmän kritisoinnin talouspoliittiseksi keihäänkärjekseen. Analyysiä ja toimenpideohjelmaa rahatalouden uudistamiseksi on pidetty esillä myös esimerkiksi Antti Ronkaisen ja Li Anderssonin Vihreään Lankaan kirjoittamassa mielipiteessä sekä Ronkaisen Megafoniin kirjoittamassa artikkelissa. Vasemmistonuoret ovat analyysillään siirtyneet kummalliseen seurakuntaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa samantapaiset analyysit ovat viehättäneet erityisesti valtion minimointiin keskittyviä libertariaaneja ja kultakantaa kaipailevia ryhmiä.

Vasemmistonuorten huomiinsa ottama analyysi rahoituksen uudistamisesta on houkutteleva. Periaatteellisella tasolla kuulostaa mukavalta, että rahoitusta tulisi käyttää pankkien sijaan kaiken hyödyllisen rahoittamiseen, kuten perustuloon ja terveydenhuoltoon. Analyysissä kuitenkin ohitetaan huolettomasti se, miten talouden, talouskasvun ja rahan suhde todellisuudessa toimii.

Ronkaisen ajamassa analyyissä tulkinta kiteytyy seuraavasti: Raha on velkaa. Velasta pitää maksaa korkoa. Tämä johtaa perinteisen korko-orjuuden käsitteeseen, jossa ajatellaan että talouden on kasvettava, jotta korko voitaisiin maksaa. Ajattelu on täysin virheellinen, erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkään korko ei katoa taloudesta mihinkään vaan menee pankkien osinkojen ja palkkojen kautta uudelleen kiertoon. Lisäksi osaa velasta ei myöskään makseta koskaan takaisin, jolloin korko on hyvinkin perusteltu rahoituksen kustannuksena.

“Raha on velkaa”-analyysin havaitsemiin “ongelmiin” tarjotaan usein ratkaisuna korotonta luottoa tarjoavaa kansanpankkia. Tämä ajatus ei kuitenkaan saavuta edes kuviteltuun ongelmaan ratkaisua. Jonkun pitäisi kansan omistamassa pankissakin päättää kelle ja miten paljon velkaa myönnetään. Koska mikään järjestelmä ei ole virheetön, kävisi kansanpankissakin joskus niin, ettei velanmaksu syystä tai toisesta onnistuisi. Tällöin pitäisi päättää, kuka kantaisi riskin hävityistä rahoista ja koroista. Lisäksi kansanpankin pitäisi löytää uudet menetelmät sen tunnistamiseen, mitkä hankkeet ovat rahoituksen arvoisia. Täysin koroton luotto kun varmaan kiinnostaisi monia ihmisiä, osakemarkkinoilla spekuloivia pankkiireja unohtamatta.

Poispääsyä ongelmasta ei tuo myöskään hellitty ajatus, jossa valtio ryntää setelipainolle aina, kun kansanpankki tekee virheen. Silloin unohdettaisiin, että rahoitus on joka tapauksessa niukkuteen perustuva järjestelmä. Jos rahaa painetaan aivan holtittomasti, tulee jossain vaiheessa ongelmia, ainakin jos talous elää vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Miten ostaa soijaa ja kaakaopapuja ulkomaailman silmissä arvottomalla rahalla? Monet täysin pätevät ihmiset katsovat, että valtioiden pitäisi käyttää enemmän velkarahaa elvytykseen, mutta on paljon uskaliaampaa väittää, että setelipainorahoitus tai ns. keskuspankkirahan pumppaaminen ei kohtaisi ongelmia missään vaiheessa.

Julkisten palvelujen turvaaminen on kuitenkin helpompaa tilanteessa, jossa talous kasvaa. Nykyjärjestelmässä talouden kasvu sinänsä ei kuitenkaan ole välttämättömyys, eikä talousjärjestelmän sisällä ole mitään pakkoa kasvuun. Tilanteessa, jossa tuottavuus ei juuri kasva ja työvoiman määrä ei tule lisääntymään, on reipas talouskasvu melko vaikeaa saavuttaa, rahoitusjärjestelmän ominaisuuksista riippumatta.

Pelkästään pelimerkkejen laatuun keskityttävät ratkaisut eivät näin ollen voi ratkaista punavihreitä vaivaavia ongelmia. Julkiset palvelut pitää rahoittaa jatkossakin. Onneksi vasemmisto on perinteisesti tarjonnut hyvän keinon hoitaa yhteiskunnan tarvitsemat palvelut: verotuksen. Vasemmiston on syytä palata perusviestiinsä: korkeammalla veroasteella voidaan taata hyvät julkiset palvelut kaikille. Epävarmuus tämän linjan pitävyydestä heijastui myös hallitusneuvotteluissa, joihin vasemmisto tuli takaisin sen jälkeen, kun verotuksen osuutta talouden tasapainotuksesta oli pudotettu. Rahajärjestelmän muutokset tai kansanpankkijärjestelmän luonti eivät sen sijaan olleet pöydällä missään vaiheessa.

Vasemmistolaisen talouspoliitikan toivoisi keskittyvän myös talouden pelisääntöjen selkeyttämiseen: liikepankkien ja vakausmekanismien toimintaa ja vastuita tulee alistaa suuremmalle julkisuudelle ja niiden riskejä ei saa ulkoistaa. Samalla talousjärjestelmän tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon ympäristölle ja sosiaaliselle kehitykselle aiheuttamansa haitat. Rohkean ja ohjaavan veropolitiikan vaatiminen olisi myös tässä suotavaa.

Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll

Linkkikokoelma tiistaille

2011-06-22T00:15:00.006+03:00

ViNOn opiskelijavaltuuskunta: Hallitusohjelman koulutuspolitiikka vain kauniita sanoja?

ViNOn opiskelijavaltuuskunta kommentoi aiheellisesti hallitusohjelmaa. Olin itse äänestämässä hallitukseen menosta. Päätös oli minulle erittäin vaikea. Hallituksessa mättää erityisesti lisäverojen ja menojen suhde ja yltiöoptimismi, joka tulee näkymään niin, että veroja ja leikkauksia saadaan varmaan lisää tulevaisuudessa. Esimakua tulevasta voi katsoa koulutuspolitiikkaa koskevasta osiosta, josta opiskelijavaltuuskunta nostaa merkittävän osan epäkohdista esiin. Lisäisin listaan erittäin huolestuttavan maininnan lukioiden tulospalkkauksesta, joka voi johtaa ylioppilaskirjoitusten roolin kasvuun tai rahan kaatamiseen eliittilukioihin.

Anna Kontula: Hallitusohjelmasta

Anna Kontula kommentoi hallitusohjelmaa ja toivoo, ettei Vasemmistoliitto lähtisi hallitukseen. Omasta mielestäni on ollut mielenkiintoista seurata Vasemmistoliiton raiteiden vaihtoa Eurokriisiä ratkovien tukien suhteen. Aluksi Vasemmistoliitto tuntui peesailevan Perussuomalaisia asiassa ja vedottiin pääasiassa suomalaisten piheyteen. Myöhemmin punavihreä siipi taisi päästä niskan päälle ja argumentti kääntyi huoleen kriisimaiden kansalaisista. Suomessa olisi tarvittu positiivinen ja Euroopan integraatiota ajava vaihtoehto vaalien alla. Me Vihreätkään emme onnistuneet sellaista tarjoamaan.

Olli-Poika Parviainen: Sixpackin hallitusohjelmasta

Tampereen tuoreahko apulaispormestari kommentoi myös hallitusohjelmaa ja tekee siitä nostoja:

Vaikka perussuomalaisten olisi ollut syytä lunastaa ylisuuret puheensa hallituksessa ja esimerkiksi vihreät olivat jo valmistautuneet oppositiokauteen, uskon nyt mahdollisesti muodostuvan hallituspohjan olevan Suomelle enemmän eduksi kuin haitaksi. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten euroalueelle käy.

Viikon eniten näkyvät keskustelut näet CrCo:sta.

Linkkikokoelma torstaille

2011-06-16T23:42:00.003+03:00

Ville-Veikko Mastomäki kirjoittaa Tasa-arvon toteutumisesta vihreissä.

Toivon siis että vihreät valitsevat ministerinsä sillä perusteilla kuka kansallisissa vaaleissa valituiksi tulleista henkilöistä (ulkopuolisen ottaminen vaatisi erittäin perusteltua syytä. Aiemmin ainoastaan puolueen puheenjohtajuus on riittänyt, enkä näe mitään syytä kävellä kansan äänestystuloksen yli) on pätevin mitäkin ministeriötä johtamaan.

Ville-Veikon kanssa on helppo olla tässäkin samaa mieltä. Itse näkisin, että kiintiöajattelu on herätellyt ainakin minua miettimään ihan oikeita epäkohtia paikkojen jakamisissa. Luulen, että sukupuoleen kiinnitetty huomio voi parhaimmillaan nostaa esiin hakijoiden diversiteetin muitakin puutteita. Olen aiemmin pohtinut kiintiöit Sukupuolikiintiöistä. Siinä nostin esiin ongelmia liian tiukoissa kiintiöissä, kun jaettavia pestejä on vähän. Tarjoan lääkkeeksi löysempiä kiintiöitä. Viime viikonlopun valintojen jälkipyykissä on myös esitetty pidemmän aikavälin keskiarvon seuraamista, mikä voisi olla hyvä idea myös.

Ville-Veikon kirjoitus liittyi Vihreiden naisten varapuheenjohtaja Anita Birstolin: Epätasa-arvo puoluejohdossa on huolestuttava -tiedotteseen.

Itse näen vieläkin, että Vihreiden naisten valittaminen nykyisistä valinnoista on kaksinaismoralistista: Vihreät naiset eivät järjestönä valittaneet, kun puolueen pj ja ministerit olivat naisia. Samoin näen, että Vihreiden naisten toiminta keskittyy liikaa järjestön naisten nostamiseen puolueen elimiin, mikä tekee vaikeammaksi järjestöön kulumattomien naisten toiminnan.

Laura Nordström pui myös puoluekokouksen päätöksiä kirjoituksessa Demokratiaa puoluekokouksessa.

Hän hehkuttaa sitä, että käytännössä olimme ensimmäinen puolue, joka valitsi puheenjohtajansa jäsenäänestyksellä. Harmittamaan jäi se, että nyt kokouksessa ei saatu läpi kahden puheenjohtajan mallia. Aika ei vielä tainnut olla kypsä, mutta kahden puheenjohtajan malli noussee esiin vielä jatkossakin. Se nimittäin toimii ViNOssa aika mainiosti.

Rosa Meriläinen kirjoittaa Aamulehden puheenaiheessa Viinat sisälle markettiin! -kirjoituksessa Alkon monopolin purkamisesta ja muista alkoholin ympärillä tapahtuvaan kaksinaismoralismiin.

Rosa on tässäkin tavalliseen tapansa rohkea ja aika oikeassa. Itse olen ehkä vielä löysästi kannattamassa Alkon monopolin säilyttämistä. Epäilen, että kontrolli Alkoissa pelaa paremmin kuin ruokakaupoissa. Toisaalta kaikilta muilta osin myönnän toiminnan olevan lähinnä outoa kiusaamista, jolla kai ostetaan hyvää omatuntoa ilman mitään tuloksia.

Crco-ohjelman eniten puhutuimmat viestit vinolaisessa blogosfäärissä: http://sairanen.org/vino

Valtionkirkko - syntiä ja tyranniaa

2011-06-13T22:32:00.005+03:00

Vihreiden puoluekokouksessa monessa puheenvuorossa otettiin esiim Vihreiden linja valtion ja kirkon suhteeseen. Aika moni puhuja tietenkin sekoitti aiheen Vihreiden suhteeseen uskontoon, vaikka se on täysin eri asia. He unohtivat tai jättivät mainitsematta, että monet kovin uskovaiset vähemmistöuskontojen edustajat vastustavat myös nykyistä kahden suurimman kirkon erityissuhdetta valtioon.

Vihreiden linja valtion ja kirkon suhteesta on lyhykäisyydessään luettavissa kahdesta dokumentista.

Poliittinen ohjelma:

Koulujen uskonnonopetus on korvattava kaikille yhteisellä yleisellä katsomusaineella. Katsomuksien tasa-arvoa on kunnioitettava kaikissa tilanteissa. Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava ja valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti. Kirkon varojen kerääminen yhteisöveron avulla tulee lopettaa ja kirkon lakisääteiset tehtävät tulee siirtää valtion ja kuntien hoidettavaksi.

Periaateohjelma:

Maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta on puolustettava, monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella kaikkia uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti ja valtion erityissuhde kahteen uskonnolliseen yhdyskuntaan on lopetettava.

Moni puhuja oli kokouksessa sitä mieltä, että nämä linjat ovat liian jakavia. Aika moni käytti argumenttina lähinnä äänten menettämistä uskonnollisissa piireissä. Jotkut sentään siirtyivät kestävämpien argumenttien pariin väittämällä, että uskonto pysyy maltillisempana, kun valtio ohjaa sitä. Jälkimmäistä linjaa pitäisin ainakin itse aika holhoavana, jos uskovainen olisin. Nämäkin puheenvuorot kuitenkin täysin ohittavat tämän asian periaatteellisen ja tärkeämmän puolen. Yhteisten rahojen käyttö jonkun uskonnon levittämiseen on lähtökohtaisesti arveluttavaa ja epätasa-arvoista.

Valtion ja kirkon erillään pitävä linja ei ole erityisen uusi. Sitä on nostettu esiin sekä valistuksen filosofiassa että esimerkiksi sosialidemokraattien ylväimmässä historiassa. Näen vihreyden jatkavan monessa asiassa kumpaankin näistä perinteistä.

Thomas Jeffersonin kirjoittaman Virginia Statute for Religious Freedom-säädöstön sanoin:

Whereas, Almighty God hath created the mind free;

[...]

that to compel a man to furnish contributions of money for the propagation of opinions which he disbelieves is sinful and tyrannical;

[...]

Ja monen mielestä lähes täydellisen poliittisen tekstin, Forssan ohjelman, mukaan:

Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.

Tämän kaiken historian huomioiden tuntuu erittäin kummalliselta, että Vihreiden linjaa voi mitenkään pitää radikaalina nykypäivänä. Vihreiden nuorten puolella kannatus valtion ja kirkon erottamisella on selvästi ollut vielä vahvempaa kuin aikuisissa. Tästä johtuen moni Vihreä nuori on pitänyt linjauksia täysin luonnollisena osana vihreiden ydinsanomaa.

Näin periaatteellinen kanta on syytä linjata myös uudessa periaateohjelmassa. Tämä on periaatteellinen asia ja sen pitäisi olla yleisesti politiikan peruskauraa maallistuneessa Suomessa.

Kirjoitus on 9. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Linkkejä sunnuntaille

2011-06-12T20:20:00.001+03:00

Yritän tässä aloittaa uuden käytännön itselleni. Yritän noin pari kertaa viikossa koota erilaisia linkkejä, mitä Facebook-seinälleni on kertynyt ja mitä vinolaisessa blogosfäärissä on tapahtunut. Kommentoin arttikkeleita vähän, mutta päätavoite on jakaa mielenkiintoisia linkkejä. Saa nähdä, miten tälle käy.

Jaakko Stenhäll: Taloudelliset vapaudet vihreään politiikkaan on Jaakon puoluekokouksessa pitämä puhe. Välillä punavihreässä maailmassa sekoitetaan aika hävytön oman edun tavoittelu yrityksissä riippumattomiin taloustieteilijöihin. Erityisesti on harmillista on se, että ihan standardin taloustieteen analyysi maailman järjestyksestä on ihan hyödyllinen eikä aina tarvitse kaivaa jotain marxin tekstiä analyysin pohjaksi.

Paloma Hannonen vastaa Helsingin Sanomissa julkaistuun Elina Grundströmin kirjoitukseen. Grundström näkee vähän kaiken uuden sosiaalisen median ja vastaavan jonkinlaisena ohimenevänä mitättömänä trendinä ja syyllistyy 80-luvun nuorten haukkumiseen. Paloman kirjoituksen kanssa on helppo olla yhtämieltä, kun ainakin oman poliittisen aktiivisuuden merkittävä motivoija ovat nimenomaan uudet ideat. Ne ovat Grundströmin mielestä vain turhaa hapatusta.

Let Learning Happen - Sugata Mitra at European Zeitgeist 2011 lyhyehkössä puheessa Sugatra Mitra avaa kokeiluitaan tietokoneavusteisessa opiskelussa. Lapsiryhmien oppimistulokset ovat huimia, kun heidät on suurin piirtein jätetty yksin tietokoneen kanssa. Voi olla, että tämä ehkä liioittelee mahdollisuuksia, mutta samalla pistää miettimään.

Kokoomuksen vuoden 1991 ympäristöpoliittinen ohjelma nousi vaihteeksi vihreiden sivuilla Facebookissa keskusteluun. Ohjelma kannattaa lukea ja sitten verata ohjelman tiukkaa progressiivistä sävyä nykyisen Kokoomuksen toimintaan. Esimerkiksi: "Tavoitteena on oltava vähintään kokonaisenergiankulutuksen kasvun pysäyttäminen vuosituhannen vaihteeseen mennessä ja supistaminen viidenneksellä vuoteen 2010 mennessä sekä uusien kestävää kehitystä tukevien ja ympäristöystävällisten energiantuotantomenetelmien käyttöönotto." Tämä ohjelma olisi aika pienin muutoksin minun ihan mahdollista allekirjoittaa ja on sanottava, että Vihreilläkin on nähty huonompia papereita. Mikä Kokoomuksessa meni tämän jälkeen vikaan?

Miksi kortteja ei aina kannata katsoa?

2011-06-06T19:41:00.005+03:00

Olin muutama tunti sitten päättämässä, etteivät Vihreät lähde hallitusneuvotteluihin viime hallitusta vastaavalla pohjalla. Päätös ei ollut helppo. Asiasta äänestettiin ja tulos oli kuitenkin melko selkeä ei.

Mutta eikö aina kannattaisi katsoa muiden kortit ennen lopettamista? Ei, sillä...

1) Tulos tuskin olisi ollut hyvä. Kokoomuksen linjat ovat sosiaalipolitiikassa olleet aika eri sfäärissä kuin vihreiden. Ei ole suurikaan salaisuus, että Kokoomus haluaa kuroa kestävyysvajeen kumoon lähinnä leikkaamalla vähän kaikkea mikä liikkuu. Keskusta luontosuhteessa taas riittää ongelmia turpeesta turkkeihin.

2) Edes hyvä tulos ei olisi riittänyt. Meillä on alla neljän vuoden kokemus Kokoomuksen ja Keskustan kanssa työskentelystä. Jälki on ollut meidän kannalta aika ongelmallista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään hallitusohjelmapaketissa hyväksyttyihin ongelmiin. Esimerkiksi hallitusohjelmassa ei ollut ydinvoimaloita. Toki ikävästi tulkiten siellä saattoi yhden nähdä. Sitten saatiin kaksi ja ei sille mahdettu mitään.

3) Tuleva vaikutusvaltamme laskee, jos ryvetymme ryvettymisen perään. Vihreät menettivät melko vahvasti viime hallituksen kompromissien vuoksi 33 prosenttia kansanedustajistaan. Jos jatkamme tällaista syöksykierrättä, ei ole paljoa ympäristön puolustajia jäljellä. Esimerkiksi jos näkee Vihreät tärkeänä siksi, että estämme uudet tekoaltaat, ei meistä ole estämään tekoaltaat seuraavan neljän vuoden kuluttua. Pelkkä neuvotteluissa käyminenkin olisi voitu nähdä ryvettymisen jatkona.

4) Kentän ääni on porvarihallitusta vastaan. Tämäkin kytkeytyy omien vaikutusmahdollisuuksien maksimointiin, mutta vapaaehtoistyöhön nojautuvan organisaation kuten Vihreiden on myös huomioitava vapaaehtoistensa ääni. Kenttä ei olisi hyvällä katsonut uusintoa neljästä viimeisestä vuodesta. Tämä viesti oli hyvä saada eteenpäin kaikissa vaiheissa ja nyt se saatiin tässä.

5) Korttien katsomisellakin on hinta. Sen olisi maksanut Suomi. Arvioijasta riippuen mahdollisuus saada Vihreille kelpaava hallitusohjelma Kokoomuksen ja Keskustan johdolla olisi ollut joko nolla tai erittäin pieni. Samalla on kuitenkin huomoitava, että tuo haussa ollut hallituspohja olisi kaatunut välittömästi, jos Vihreät olisivat kävelleet neuvotteluista ulos. Olisi siis voinut käydä niin, että olisi neuvotteltu pari viikkoa ja sitten Vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä olisivat sanoneeet einsä. Hallitusta ei olisi tänä aikana maahan saatu ja tästä koituvat haitata olisivat kaikki suomalaiset maksaneet.

6) Kataisella on nyt selkä seinää vasten. 6-pack hallituksessa oli ilmeisesti kohtuullisen lupaava tunnelma, vaikka sitäkään ei todellakaan pidä romantisoida. Nyt voidaan ehkä pakottaa Kokoomus ja Demarit miettimään ainakin kertaalleen läpi, katkaistiinko neuvottelut liian aikaisin. Olen itse aika yllättänyt, jos tämä toimii, mutta lopputulema olisi varmaan parempi kuin pelkillä porvaripuoleilla.

Paloma Hannonen Vihreiden varapuheenjohtajaksi

2011-05-31T00:14:00.004+03:00

Vihreiden puheenjohtaja valitaan tänä vuonna erittäin todennäköisesti jäsenäänestyksellä. Äänestysprosentti alkaa olla jo vaaditun 50 tuntumassa. Tällaisen myllytyksen keskellä unohtuu herkästi, että puoluekokous tekee valintoja myös muista tärkeistä luottamuselimistä. Yksi tärkeimmistä ovat varapuheenjohtajat. Varapuheenjohtajat saavat paljon media-aikaa ja ovat näin tärkeä linkki puolueen ja median välillä. Toisaalta varapuheenjohtajilla on mahdollisuus vaikuttaa puolueen suuntaan.

Tuen varapuheenjohtajakilpailussa ViNOn puheenjohtajana toimivaa Paloma Hannosta. Tein Paloman kanssa töitä viime vuoden ViNOn puheenjohtajana. En tuntenut Palomaa etukäteen, mutta opin hetkessä arvostamaan häntä ihmisenä ja poliitikkona. Paloma on käsittämättömän aikaansaava, fiksu ja mukava.

Sisällöllisesti Paloman suurimmat intohimot ovat luonnonsuojelun puolella. Näin Paloma on kaikille vihreyden vihreyteen palauttaville sopiva ehdokas. Onneksi Paloma näkee kuitenkin sen, että Vihreiden missio on laajempi ja luonnonsuojelun lisäksi tarvitaan paljon muutakin: pitää lopettaa köyhyys ja pitää lisätä avoimuutta. Paloma on yksi Uusi puolue -hankkeen puuhaajista ja uskon, että hän vie aloitteemme käytäntöön. Vihreät eivät voi valita parempaa henkilöä varapuheenjohtajaksi.

Avoimuus ja ympäristö kulkevat käsi kädessä

2011-05-24T15:45:00.002+03:00

Kirjotan Leo Straniuksen blogissa vieraskynänä: Avoimuus ja ympäristö kulkevat käsi kädessä.

Avoimuutta ja ympäristötuhojen ehkäisemistä ei välttämättä miellä toistensa välttämättömiksi kumppaneiksi. Sitä ne kuitenkin ovat.

Tuen Ville Niinistöä Vihreiden puheenjohtajaksi

2011-05-18T22:21:00.003+03:00

Sain tänään laput Vihreiden puheenjohtajaäänestykseen. Ajattelin, että nyt olisi sopiva aika tunnustaa väriä. Olen päättänyt asettaa Ville Niinistön nimen ensimmäiseksi äänestyslappuuni.

Ville Niinistö on puolueen aitoja visionäärejä. Ville oli yksi perustulomallin arkkitehtejämme ja kirjoitti suurin osin ehkä parhaan ohjelmamme: elinkeinopoliittisen ohjelman. Ville on älykäs, hyvä esiintyjä ja taitaa politiikan sisällöt.

Erityisesti pidän puolueen jatkon kannalta tärkeänä sitä, että Ville on tietoyhteiskunta-asioista varsin perillä. Tietoyhteiskuntakehitys tulee olemaan tärkeä elementti kestävän elämäntavan löytämisessä ja on tärkeää, että asia otetaan hallintaan nyt, kun rakenteet muuttuvat. Nyt tarvitaan todellista visinääriä.

Ville tuntuu myös hyvin ymmärtävän, minkälainen arvo sisäisellä avoimella keskustelulla on. Villeltä on löytnyt tukea puoluetta uudistavista Uusi puolue -hankkeen aloitteille, mikä lupaa hyvää radikaalin avoimuuden ilosanomalle. Radikaali avoimuus ja rohkea keskusteleva puolue ovat tie uudistaa puoluetta ja saada kannatus kasvuun.

Ville Niinistö puheenjohtajaksi!

Pienten puolueiden valta kasvoi eduskunnassa valtavasti

2011-05-04T22:48:00.005+03:00

Kaivoin esiin joskus harjoitustyönäni tekemäni Shapley-arvolaskurin vuoden 2007 eduskuntavaalien tuloksesta. Selvitin silloin menetelmää kirjoitusvirheitä vilisevässä paperissani. Shapley-arvo kuvaa pelaajan valtaa pelissä. Esimerkiksi tässä tapauksessa laskemme kaikki mahdolliset koalitiot, mitä puolueista on muodostettavissa. Esimerkiksi keskustalla on tällöin noin 14 prosentissa tapauksista tällöin puolellaan eduskunnan enemmistö.

Sovelsin nyt käyttämääni menetelmää myös eduskuntavaaleihin 2011.

Tulokset ovat aika yllättäviä tälläkin kertaa. Viimeksi laskelma osoitti, että kaikki pienpuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta saivat saman Shapley-luvun. Nyt käydyissä vaaleissa kaikkien pienten puolueiden valta on kasvanut selvästi. Hullunkurisin tulos lienee se, että valtavan tappion jälkeen Vihreiden vallan voi Shapley-arvon perusteella nähdä yli kaksinkertaistuneen. Toki samalla myönnettävä, että Vasemmistoliiton arvo on lähes 3,5 kertaistunut viime kerrasta.

Ehkä tällä hetkellä havaittava vaikeus löytää toimivia koalitioita johtuu osittain vain puhtaasta matematiikasta eikä pelkästään tiukoista kynnyskysymyksistä?

Täytyy myöntää, että tämä taitaa olla huonoin yritys selittää mustaa valkoiseksi, mutta ei laitetaan nyt erikoisuutena jakoon kuitenkin!

Tarkistin laskuni netistä löytyneellä laskimella - virheitä voi kuitenkin silti olla: Shapley-Shubik Power Index Calculator

5.5.2011 klo 9: Ville E. huomasi kommenteissa virheen, joka vaikutti erityisesti isompien puolueiden kohdalla. Luulen, että sattui lyöntivirhe eduskuntapaikkoja kopioidessa. Nyt korjattu!

Kilpailun lisääminen vaatii valtion toimia

2011-04-28T15:16:00.003+03:00

Yritän paluuta kirjoitussarjaani, vaikka päivänpolitiikasta irrottautuminen vaatiikin ponnistelua.

Monopoliaseman saavuttaminen yritykselle on varsin kannattavaa puuhaa. Saa määrittää hinnan asiakkaiden maksukyvyn mukaan repien isot katteet välistä. Tämän vuoksi yritykset yhdistyvät ja valtaavat aloja kokonaan itselleen tai perustuvat kartellin ja näin saavuttavat monopolin edut yhdessä.

Pitäisi olla ilmeistä, että monopoleja ei pitäisi hyväksyä tai ainakaan tukea. En usko, että juuri kukaan olisi tästä eri mieltä. On kuitenkin varsin selvää, että valtio hyväksyy tälläkin hetkellä monta monopolia. Monopolin hallinta on myös usein tapa hallita jotain ongelmaa.

Valtion pönkittämät monopolit

Valtio tukee esimerkiksi taksi- ja apteekkialaa takaamalla pienelle joukolle ihmisiä rajoitetun pääsyn näille aloille. Tavoite tällaisessa toiminnassa on periaatteessa hyvä: taataan laatu ja pidetään yllä palveluita pienemmilläkin paikkakunnilla. Samalla kuitenkin pakotetaan ihmiset maksamaan enemmän takseista ja enemmän lääkkeistä.

Kukaan ei varmaan toivo, ettei apteekkeja tai takseja valvottaisi. Valvonta voisi kuitenkin tapahtua vähemmän markkinoita säätelevällä tavalla eli niin että jokainen oikean koulutuksen suorittanut voisi perustaa apteekin, jos kaikki terveysmääräykset täyttyvät. Nyt markkinoille pääsyä säädellään paljon tämän yli aivain muilla syillä kuin terveyteen liittyvillä.

Taksien kohdalla näemmä jopa pimeiden markkinoiden syntymistä, minkä ainakin pitäisi olla merkki siitä, että jotain tarvitsee tehdä. Selvästi meillä on joukko nuoria, jotka voisivat ajaa taksia, jos se olisi heille helpommin sallittua. Varmaan kaikki heistä eivät voisi ajaa täysipäiväisesti, mutta silloin tällöin kyyditseminen olisi mahdollista. Markkinoiden säätely myös tehokkaasti estää uudet innovaatiot: missä viipyy taksien Ryanair, jossa autossa ei olisi mitään ihmeellistä ja matkalla poimittaisiin tuntemattomia mukaan?

Kumpaakin näitä alaa kuitenkin kuvaa se, että alalle pääsy vaatii toimia, joiden sisältö on vaikkapa minulle epäselvä. Sen sijaan tiedän pääpiirteissään, miten päästä vaikkapa siivoojaksi tai paperitehtailijaksi.

Markkinan sulkeutumisen estäminen

Osa aloista sulkeutuu itsestään, jos ei mitään tehdä. Jos julkinen sektori ostaa tietoteknisen palvelun vain hinnan perusteella, toteuttaa palvelun joku yritys omalla suljetulla teknologiallaan. Tämän jälkeen on melkein varmaa, että seuraavakin hanke kannattaa antaa samaiselle yritykselle. Muut tahot eivät nimittäin voi käyttää tätä aiemman suljettua järjestelmää pohjalla. Kyse ei ole myöskään pelkästään avoimesta tai suljetusta lähdekoodista. Järjestelmä voi olla monimutkainen ja sekava vaikka olisikin avoin. Tarvitaan siis myös avoimia standardeja ja avoimia hyvin dokumentoituja rajapintoja. Näin uusi yritys voi käyttää muiden tekemää pohjaa ja ponnistaa siitä pidemmälle.

Monopoli palkintona

Nykyinen tekijänoikeuslaki ja patentit ovat toimivat luovuttamalla tekijälle rajatun pituinen monopoli tiettyyn teokseen. Tämän palkinnon katsotaan innostavan tekijöitä luomaan ja kehittämään. Sitä se varmaan tekeekin johonkin pisteeseen asti. Ongelmia syntyy kuitenkin kun teos on niin tärkeä, että sitä pitäisi voida käyttää rajoituksetta uuden keksimiseen apuna.

Palkkion arvio on vaikea arvioida. Kun joku keksii tehdä pelin ammuttavista vihaisista kanoista, ei yhteiskunta voi todeta, että nyt on kyllä niin nerokas idea, että ota tästä pari miljardia. Tämä lienee siis ihan hyvä ominaisuus.

Vaikka kannatankin (nykyistä lyhempää ja heikompaa) tekijänoikeuslakia, en pidä ollenkaan ongelmattomana, että sen pääasiallinen mekanismi perustuu monopolin jakamiseen.

Valtio-omisteiset monopolit

Suomessa aika tyypillinen tapa hoitaa jotakin talouden sektoria on luoda alalle monopoli valtio-omisteiselle firmalle. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi VR, Alko ja Veikkaus. VR on näistä ehkä ongelmallisin näkökulmastani. Rautateiden pito on tietenkin vaativaa hommaa ja turvallisuuden on oltava toiminnassa etusijalla. Linja-autoliikenne lienee kuitenkin jokseenkin yhtä turvatonta ja siellä touhu onnistuu markkinoiden armoilla. Samalla VR toimii hyvin hämäränä aluepolitiikan välineenä, kun Tampereen ja Helsingin paljon käytetyn välin matkustajat maksavat harvempaan käytetyt linjat. Eikö sitä paitsi olisi reilumpaa että junailun tukemiseen osallistuisivat myös mersukuskit?

Alkon monopoli taas nostaa Suomen alkoholin hintoja, kun kilpailua ei synny esimerkiksi viinoissa. Toisaalta tässä järjestelmässä on omat erikoisuutensa: Alko on maailman toiseksi suurin viinin ostoja ja se näkyy hyvin alhaisina hintoina viinien kohdalla. Samalla Alko tarjoaa palveluita tasaisesti koko maahan. Alkoholin kohdalla ei ehkä ole niin suuri vääryys, että siitä joutuu maksamaan - onhan tämä myös ajatus alkoholiverotuksen taustalla. Itse koen, että Alkon monopolin peruste ei välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua: esimerkiksi vapaa lisensointi ja korotetut verot saattaisivat ajaa samaa asiaa jokseenkin yhtä hyvin.

Veikkaus ja RAY j taas hoitavat Suomessa uhkapelimarkkinoita (**). Järjestelmä on aika hullunkurinen: meillä on monta yritystä, joille on kaavittu jokin sektori uhkapeleistä. Ei ole ihme, ettei järjestelmä ole herättänyt EU:ssa ihastusta. Tuntuu merkilliseltä, että meillä koko uhkapelimarkkinoista kilpailee muutama valtio-omisteinen toimija. Tälläkin alalla lisensointi ja tiukka säätely voisi ehkä toimia paremmin kuin pelkkä valtion monopoli. Ainakin olisi syytä estää RAY:n ja Veikkauksen välistä kilpailua, jos sellaista nyt ylipäätään on. Oma juttunsa on sitten se, että näiden kahden monopolin voitot ohjataan sympaattisiin projekteihin, joiden rahoittaminen saattaisi aidosti olla vaikeampaa suoraan valtion rahoista. Periaattellisesti on kuitenkin vaikea nähdä Suomen tapaa järjestää tämä sektori optimaalisena.

(*) Myönnettävä, etten tiedä, mitä kaikkea apteekin pyörittäminen vaatii.
(**) Raveissa järjestelmä näyttää vielä merkillisemmältä.

Kirjoitus on 8. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

Dataa edellisen postin tueksi

2011-04-21T17:25:00.004+03:00

Sain pyynnön jakaa käsittelemääni dataa, joten tein sen. Tuossa ylhäällä on kuvaajia ja alla on linkki dataan. Lähteenä toimii Tilastokeskus.

Taulukko vihreiden äänimäärästä 2007 ja 2011 eduskuntavaaleissa piireittäin

Vihreiden tappion syyt

2011-04-21T14:58:00.005+03:00

Vihreiden tappion jälkeen on Facebook täyttynyt erilaisista ketjuista, joissa mietitään läpi, mikä vihreissä on ongelmana. Tämänkaltainen pohdinta on erittäin terveellistä ja tuntuu siltä, että meidän pitää rohkeammin käyttää sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia tappioiden ja voittojen analyysiin jatkossa.

Kokosin alle listan asioista, joita on pidetty syynä Vihreiden vaalitappioon.

1) Jääminen ydinvoimaa ajavaan hallitukseen

Aika moni arvioi, että Vihreiden uskottavuus kärsi valtavan kolauksen erityisesti ympäristöä tärkeimpinä pitävien sekä nuorten punavihreiden parissa. Tätä arvioita on helppo pitää järkevänä varsinkin kun näyttää siltä, että isojen kaupunkien alueella siirtymää vihreistä vasemmistoliittoon on havaittavissa kohtuullisesti.

2) Ydinvoimasta puhuttiin liikaa

Samalla kun ydinvoimaa nostettiin teemaksi osa äänestäjistämme (kai tutkimusten mukaan noin kolmannes), jotka puolsivat ydinvoimaa, kokivat tämän ongelmallisena. Erityisesti tämä esti nähdäkseni vuotoa Kokoomuksesta meille.

3) Pikkunäppärä kampanja leijonineen ja uusine suomineen

Tätä kysymystä on erittäin vaikea arvioida, koska se liittyy niin vahvasti kaikkiin muihin. Ehkä oma tunnelmani on, että Uusi Suomi -kampanja olisi voinut toimia, jos sitä olisi pystytty tekemään suuremmasti. Arvioimme vähän omat paukkumme ja siitä seurasi se, että sinällään monen mieltä ärsyttänyt kampanja lässähti. Suurin virhe oli se, ettei kampanjan vaikutusta vapaaehtoisresursseihimme arvioitu tarpeeksi. Osa kampanjoista toimi tietoisesti hyvin kaukana tästä kampanjasta. Tällainen ristiveto veti ilmaa kampanjalta. Tavallaan vähän kuitenkin pidän kampanjan syyttämistä kaikesta vääränä: Eivät ne muiden kampanjat olleet niin paljoa muita syleilevempiä tai vähemmän pikkunäppäriä. Katsokaa nyt vaikka niitä Kokoomuksen lähes tyhjiä tilausbussikeskusteluja.

4) Ei omia avauksia, puutteet vastata Euroopan talouskriisiin

Olemme viime vuosien aikana tehneet valtavasti työtä parantaa Vihreiden ohjelmatyötä talousasioissa. Uskallan väittää, että meillä on oikein hyvät ohjelmat. Niissä esimerkiksi tarkastellaan ympäristön ja talouden suhdetta erittäin raikkaasti. Ainoastaan veropoliittinen ohjelma lukkiutui ehkä vähän liian paljon vanhoihin kaavoihin. Suurin puute ohjelmissa on kuitenkin laajojen finanssikysymysten välttely. Euroopan talouteen emme saaneet ohjelmatyöstämme vastausta tässä kriisissä. Suuri ongelma oli kuitenkin se, ettei meillä ollut mitään oikeasti älyllisesti mielenkiintoista uutta avausta heittää pöytään. Tällainen pitäisi löytyä joka vaaleihin, jos haluaa pienenä puolueena vaikuttaa.

5) Vihreiden hallitusyhteistyön pettymykset (esim "Lex Soininvaara")

Paitsi pettymystä ydinvoimaan, löytyy vihreiden muustakin hallitustoiminnasta paljon kritisoitavaa. Kompromisseja täytyy tehdä aina hallitustoiminnassa ja se, että olemme venkoilleet monessa asiassa ja lopulta myöntyneet antaa tietenkin huonoa kuvaa vallastamme. Vaikka valitus koskee pääasiassa näitä pettymyksiä, täytyy sanoa, ettei voittojamme osata oikeastaan ollenkaan. Aika harvoin saimme sanottua, että joku uudistus oli hyvä. Usein se olisi voinut olla vielä pahempi ilman vihreitä.

6) Kyvyttömyys tiivistää omat viestit

Vihreiden viesti jäi todella epäselväksi äänestäjille. Esimerkiksi energiaverotuksesta puhuttiin aika paljon monen puolueen kampanjoinnissa, mutta me taisimme unohtaa kertoa, miksi se on hyvä asia. Samalla suosisin melkein lisää slogan-tehtailua. Mehän toistelemme vieläkin vanhoja sloganeita, kun tiukka paikka tulee: "Enemmän aikaa, vähemmän roinaa", "Saastuttaja maksaa"... Näitä ei toisteltu edes kampanjassa vaan yritettiin selittää pitkästi kaikkea, mikä on tärkeää ja asiaan liittyvää.

7) Asettuminen perussuomalaisia vastaan kaikessa

Montaa äänestäjää tuntuu häirinneen puolueen asemoituminen vastaan perussuomalaisten kaikkea toimintaa. Luulen, että tässä ehkä näkyi se, ettei liberaalisuus määrittänyt ihan niin monen ihmisen maailmankuvaa niin paljoa kuin me arvioimme. Esimerkiksi naimalakko tasa-arvoisen avioliittolain puolesta jäi vähän ponnettomaksi toimenpiteeksi. Ongelmana oli kaiketi se, että meille tärkeäksi symboliksi muodostunut yhdenvertaisuuden esimerkki ei ehkä välittynyt esimerkkinä vaan puolueen lähes tärkeimpänä päämääränä.

8) Vasemmistoliiton hyökkäyksiin ei osattu vastata

Vuoto vasemmalle aiheutui osittain siitä, että meitä lyötiin ja paljon. Ihan aina lyönnit eivät pohjanneet pelkästään totuuteen. Esimerkiksi vasemmistoliitto pystyi takomaan meitä ydinvoimakysymyksissä, vaikka puolueen kansanedustaja oli asiaa ajanut valiokunnassa (mikä olisi parempi syy avata valiokunnat muuten kuin tämän kaksinaamaisuuden lopettaminen?). Puolue oli ponneton tämän lyömisen kanssa. Vastasimme takaisin vain eläkekysymyksissä, mikä oli varsin kummallinen keskustelu jälkikäteen ajateltuna, vaikka itsellänikin keitti tässä yli populismin määrä.

9) Elitismi

Hyvin monessa kommentissa pidetään vihreitä elitisteinä. Emme ole kohdanneet suuria ongelmia elämässämme, emme tajua ihmisten arkea ja ympäristötekoja ei voi tehdä, jos ei ole rahaa. Löydän itseni kyllä hyvin näistä elitistien kuvauksista. Epäilen tosin, että niin löytää moni muukin politiikassa toimiva ihan puoluerajat ylittäenkin. Elitismi lienee varmaan vihreiden todellinen ongelma silti. En kuitenkaan näe syytä, miksi tämä elitismi olisi erityisesti aiheuttanut nykyisen vaalitappion. Olemmeko todella tulleet niin elitistisiksi nimenomaan eurovaalien jälkeen? Eurovaalithan voitimme hurjalla tuloksellamme.

10) Unohdetut maakunnat ja Helsinki-keskeisyys

Tarja Cronberg on kommentoinut, että Vihreät ovat unohtaneet maakunnat. Minusta tämä kritiikki on hyvin ohutta ja osoittaa lähinnä eräiden ihmisten oman agendan ajavan ohi analyysistä. Vaaleissa takkiin tuli koko Suomessa aika tasaisesti. Äänistä noin 10 prosenttia lähti niin maakunnissa kuin isommissa kaupungeissakin. Vaalipiirikohtaiset erot ovat suuria: suurin on itseasiassa tavallaan Cronbergin oma vika: Pohjois-Karjalassa menetimme 53 prosenttia äänistä ja jo pelkästään tämän datapisteen poistolla näyttäisi siltä, että ääniä on enemmän menetetty isommissa kaupungeissa kuin maalla. Imagollisesti on varmaan totta, että keskittyminen Helsinkiin on jonkinlainen ongelma. Siitä huolimatta arvioisin tämän syyn olevan lopulta aika vähän vaalitappiota selittävä seikka.

Muita syitä ja yhteenveto

33 % kansanedustajista menettänyt puolue on tietenkin kokenut aivan valtavan tappion. Silti pitää muistaa, että tähän tappioon riitti lopulta aika pieni äänimäärän pudotus - vaalijärjestelmä hoiti loput. Vihreät ovat juuri sillä kannatuksen tasolla, että pienet vaihtelut aiheuttavat suuria kaoottisia muutoksia. Yhdyn täysin Oras Tynkkysen arvioon siitä, että kaikki muut puolueet kuin perussuomalaiset hävisivät nämä vaalit.

Nyt muutaman päivän kuluessa on alkanut syntyä keskustelua siitä, mihin puolueen tulee liikkua tappion jälkeen. Osa haluaisi syvempää vihreyttä, osa haluaisi punaista paloa ja osa avaisi ovia kaikkiin suuntiin. Itse pidän tätä keskustelua tervetulleena. Nyt on aika avata keskustelua ja käydä niitä keskusteluita, joita ei ehkä ole käyty kunnolla. Keskusteluun tarvitaan hyvät henkilövalinnat ja itseasiassa puolueen johtoa tärkeämmät valinnat ovat muut luottamustoimet. Puolueen sisäinen keskustelu on minusta ollut syvässä lamassa viime aikoina ehkä hallitusvastuun vuoksi. Nyt pitää räjäyttää tabut ja keskustella ja vääntää!

Keskustelu siitä, onko vihreät vasemmistoa, oikeistoa vai edellä, on minusta ihan hyvä. Siinä on kyse substanssista kuitenkin aina välistä. Tällä keskustelulla päästään ehkä eteenpäin, kun keskustelu laajenee yksittäisiin poliittisiin kysymyksiin.

Painottaisin kuitenkin nyt, että pelkästään henkilövalinnoissa Helsinki-keskeisyyttä murtamalla ei saada mitään aikaan. Mitä ihmettä ne maakuntien asiaa ajamaan kovasti tulleet ihmiset ovat saaneet aikaan viimeisten vuosien aikana, jos heidän asiansa on täysin unohdettu? Suosittelen maakuntien vihreille sen pohdiskelua, kenen kannattaa maakuntien asiaa ajaa. Samalla tarvitaan myös poliittisia avauksia, jos halutaan todellista muutoksia asiakysymyksiin. Missä viipyy maakuntien manifesti puolueelle? Jos asiat ottavat teitä päähän, kannattaa asiat yksilöidä, sillä vain silloin niille voi oikeasti tehdäkin jotain.

Nousemme tappiostakin

2011-04-18T20:12:00.003+03:00

Sattuu. Tappio sattuu. Eilisen tapahtumat ovat vielä raakoja, mutta yritän kuitenkin vähän pukea sanoiksi tuntojani. Olemme istuneet päivällä terapiakahveilla Europassa ja tässä on sekaisin muilta varastettuja ajatuksia ja omiani.

Mitä tapahtui?

Eilisten vaalien suurin tappio paikoissa ja prosenteissa syntyi siitä, että jakaja suureni: perussuomalaiset saivat aiemmin nukkuneet suomalaiset liikkeelle. Tämä liike oli suurempi kuin osasin itse ennakoidakaan. Katsotaan miten herrojen käy kun äänestetään persuja eduskuntaan -äänet varmaan muodostavat suuren osan perussuomalaisten äänistä, mutta voi muutos olla pysyvämpikin.

Alustavan analyysin perusteella näyttää siltä, että me Vihreät menetimme paikkoja erityisesti punavihreissä. Varmaankin syynä on ydinvoiman nouseminen erittäin tärkeää rooliin kampanjoinnissa Japanin myötä. Tämä palautti keskustelun taas siihen, oliko oikein istua hallituksessa, joka päätti ydinvoimalaluvista. Äänestäjille eivät meidän selityksemme kelvanneet siitä, että oppositiossa oleminen ei olisi asiaa auttanut.

Jos vasen selusta petti, oikealla tilanne ei muuttunut yhtään. Emme saaneet juuri mitään aikaiseksi tällä puolella. Suuri rooli tässä taitaa olla sillä, että melko suuri osa esimerkiksi vihertävistä kokoomuslaisista puoltaa ydinvoimaa. Nyt kun ydinvoimasta keskusteltiin paljon, vihreiden näitä ihmisiä ärsyttävä linja aiheeseen oli mahdoton ohittaa.

Mitä olisi pitänyt tehdä?

Mikael Kuisma on tehnyt minusta oikean huomion siinä, että Perussuomalaisten menestys perustuu siihen, että he kykenivät avaamaan uuden akselin politiikan keskusteluun. Persut määrittelivät täysin keskustelun teemat Suomessa. Artikkeli Avain menestykseen - määrittele poliittinen akseli! sisältää tästä erittäin hyvän pohdinnan.

Vihreiltä puuttuivat kunnolliset uudet avaukset. Viime eduskuntavaaleissa puhuimme perustulosta ja sehän toimi. Vaikka ajatuksemme ei saanut vastakaikua, keskusteltiin siitä paljon. Uusi Suomi -kampanjamme oli mielenkiintoinen mainosmielessä, mutta siihen ei oikeasti saatu sisältöä tarpeeksi.

Olimme valmistautuneet puhumaan taloudesta, mutta emme olleet valmiit puhumaan Kreikan ja muiden ongelmamaiden tukemisesta. Siinä emme kyenneet luomaan omaa vaihtoehtoa ja toimemme näyttivät liiaksi Kokoomuksen peesailulta. Federalismin korostaminen jäi liian vähälle ja vaihtoehdoiksi mediassa muodostuivat pelkästään "tuetaan pitkin hampain mahdollisimman vähän" ja "ei tueta". Olisi ehkä pitänyt rohkeammin puhua eurobondeista ja talouden integraatiosta - vaikka ne taitavat käsitteenä olla vaikeita kansalle ja monitulkintaisia asiantuntijalle. Jaakko Stenhällin ja Allan Seurin Eurooppa tarvitsee federalismia -kirjoitus oli paras avaus tähän keskusteluun Vihreiden sisällä, mutta se taisi tulla vähän turhan myöhään. Puolueen sisäisen keskustelun pitäisi toimia nopeammalla vauhdilla.

Radikaalista avoimuudesta olisi ehkä voinut pusertaa vaaliteeman, jos keskustelu siitä olisi lähtenyt liikkeelle vähän nopeammin. Sen alle olisi voinut nostaa esiin tärkeitä tietoyhteiskunnan teemoja ja vaalirahoituksen avoimuutta. Erityisesti jälkimmäinen oli kortti, jota me emme osanneet pelata oikein. En ole tosin vieläkään varma, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä.

Kansalaisaktivismin puolella on sanottava, että yksi asia on mennyt todella pieleen: keskittyminen ilmastolakiin on osoittautunut suureksi virheeksi. Ilmastolain suojissa ehdokkaat ovat voineet väistää kysymykset siitä, miten ilmastopäästöjä voidaan vähentää. On esimerkiksi iso joukko ehdokkaita, jotka iloisesti puolustivat ilmastolakia ja vastustivat ympäristöveroja sekä päästökauppaa eivätkä oikein tarjonneet mitään muutakaan tilalle.

Mitä seuraavaksi?

Puolue puksuttaa eteenpäin. Uutiset tietävät kertoa, että Vihreät saavat tällä hetkellä ennätysmäärin jäseniä. Aika moni meitä sympatisoinut, on nyt saanut sen viimeisen syyn liittyä meihin. (Liity vihreisiin!) On aivan mahtavaa, jos me saamme nyt paljon uusia innostuneita ihmisiä mukaan. Heitä tarvitaan.

Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että oppositiokausi odottaa. Oppositiossa meidän pitää kasvattaa liikettämme. Herättää henkiin se uutta luova voima, mitä Vihreät aina välillä ovat ja ovat olleet.

Vihreiden pitää pystyä avaamaan keskustelukulttuuriaan muille. Meillä on oikeasti aika hyvää ohjelmatyötä. Meillä jutellaan asioista. Meillä saa olla eri mieltä. Meidän pitää näyttää tämä muille. Tähän voivat auttaa Uusi puolue -hankkeen alla esitetyt aloitteet avoimuuden lisäämisestä puolueessa.

Yhden asian voimme myös oppia perussuomalaisten rakettimaisesta noususta. Nettikeskustelulla voi olla tärkeä rooli nykyaikaisen liikkeen nousussa. Vihreiden pitää luoda iso ja riittävä sosiaalisen median läsnäolo. Meillä pitää olla vallattuna kunnollinen blogosfäärin osa (tai jotain muuta vastaavaa) vuoden 2015 vaaleissa. Ilman tällaista läsnäoloa, on liikkeemme tulevaisuus oikeasti vaarassa.

Henkilövaihdoksia tulee varmaan. Puolueen pitää uskaltaa nostaa lupaavia nuoria näkyville paikoille ja valtaan. Yksi isoimpia pettymyksiä vaaleissa oli se, ettemme saaneet läpi uusia, fiksuja nuoria, vaikka heitä kovin iso joukko oli tyrkyllä.

Oppositiossa emme ole yksin. Meidän on luotava uutta yhteistyöverkostoa. Tosiasia on, että vasemmistoliitto on ottanut näissäkin vaaleissa taas valtavan loikan aitoa punavihreyttä kohti. Meidän pitää keskustella näiden samanmielisten kanssa ja luoda uutta politiikkaa raja-aitojen yli.

Kansalaisjärjestöjen on keskityttävä enemmän keinoihin kuin pelkkään retoriikkaan. Ilmastolain jälkeen pitää puhua ympäristöveroista ja päästökaupasta. Esimerkiksi Suomen Luonnon vertailussa pärjäsi Vasemmistoliitto paremmin kuin Vihreät, koska ei kysytty eniten meidän kahden puolueen linjaa erottavaa asiaa ympäristöasioissa: suhdetta ympäristöverotukseen sekä päästökauppaan. Näin ei vain saa jatkossa käydä. Saastuttaja maksaa -periaate on minusta välttämättömyys, jos halutaan vähentää päästöjä tarpeeksi eli paljon.

Meidän pitää myös vaikuttaa hyväntahtoisiin ihmisiin ja selittää paremmin ympäristöverot. Esimerkiksi kannattaisi ehkä alkaa puhua perustulohenkisestä tasasuuruisesta veronpalautuksesta ja nostettavista ympäristöveroista nimellä progressiiviset ympäristöverot. Tuo ajatus on kuitenkin kohtuullisen vahva ja kuulostaa vielä aika hyvältä.

Avoimuus ei enää riitä

2011-04-04T21:12:00.001+03:00

Minun ja Jaakko Stenhällin kirjoitus radikaalista avoimuudesta ja sen ilmiöistä ilmestyi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton lehdessä Rönsyssä. Kirjoitus on osa laajempaa pohdintaa radikaalista avoimuudesta, johon liittyy myös Uusi puolue -hanke.

Radikaalin avoimuuden pohjalla on avoimen yhteiskunnan käsite. Karl Popper (1902- 1994) tarkoitti 1945 julkaistussa kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset avoimella yhteiskunnalla yhteiskuntaa, jonka kansa voi suljetusta yhteiskunnasta poiketen vaihtaa johtajiansa ilman väkivaltaista vallankumousta. Suomi on tämän määritelmän mukaan lähes kiistatta avoin yhteiskunta.

Keinot tehdä avoimesta yhteiskunnasta radikaalisti avoin tarjoaa myöhempi teknologian kehitys ja erityisesti siitä kummunnut yhteiskunnallinen keskustelu. 1990-luvulla syntynyt tietotekniikan ammattilaisista koostunut liike ajoi avointa lähdekoodia omanlaisenaan utopistisena mallina siitä, kuinka asiat voisivat toimia tietoyhteiskunnassa. Lähdekoodin vapaus nähtiin takeena siitä, että käyttäjä saa jakaa, muokata ja muuten viritellä ohjelmiaan. Osa avoimen lähdekoodin esitaistelijoista koki taistelun kohdistuvan suurten yritysten ylivaltaa kohtaan ja osa taas näki avoimen lähdekoodin lähinnä aiempaa tehokkaampana työkaluna, joka uudistaisi ohjelmistokehitystä, taloudelliset hyödyt samalla turvaten.

2000-luvulle tultaessa näytti siltä, että avoin lähdekoodi jälkimmäisessä merkityksessä oli voittamassa. Monet 2000-luvun yrityksistä nojasivat vahvasti avoimeen lähdekoodiin ja pohjasivat avoimiin sisältöihin. Avoin lähdekoodi oli siirtynyt lähemmäksi valtavirtaa, vaikka puutteita vielä löytyikin. Samalla sosiaalinen media loi uuden toiminnan tason, joka teki tiedonvälityksestä internetissä kaikille mahdollista. Uudet radikaalit muutokset alkoivat tuntua mahdollisilta.

Radikaali avoimuuden kevät 2011

Vuoden 2010 lopulla maailman diplomaattipiirit menivät täydellisen sekaisin
pienen Wikileaks-yhteisön julkaistua valtavan määrän diplomaattisia sähkeitä.
Kabinettikeskustelut siirrettiin pakolla internetiin. Suomen maatalouden kummallista historiallista jäännettä, turkistarhausta, ravistelivat Oikeutta eläimille -järjestön järkyttävät videot. Turkistarhojen raaka todellisuus tuotiin ihmisten olohuoneisiin. Samalla Popperin määritelmän mukaisten suljettujen yhteiskuntien yli alkoi puhaltaa uusi tuuli. Arabit lähtivät kaduille ja organisoinnin apuna toimivat uuden sosiaalisen median tarjoamat välineet: Facebook ja Twitter.

Helsingin Sanomien uutistoimituksen toimittaja Jussi Pullinen kuvaili kevättä 2011 nettiaktivismin hurjaksi kevääksi. Pienen propellihattujengin toiminnasta oli pikku hiljaa muotoutunut maailmaa muuttava voima. Tieto ei enää pysynyt siellä, missä valtaapitävät sen halusivat pysyvän.

Vihreät hyväksyivät keväällä Radikaalisti avoin yhteiskunta -ohjelman, joka on päivitys aiempiin tietoyhteiskuntalinjapapereihin. Käsitteenä radikaalisti avoin yhteiskunta nousee avoimesta yhteiskunnan käsitteestä ja kuvaa sitä, että demokratiakin voi kehittyä. Aiemmin käsitettä on käyttänyt mm. TED-konferenssi. Konferenssi, jonka piti puhua teknologiasta, viihteestä ja designista, tuli maailmankuuluksi päättämällä toimia radikaalin avoimesti: konferenssin ohjelmaan osallistuminen maksaa, mutta kaikki materiaali on vapaasti jaettavissa.

Miksei Suomi tule kansalaisten luo?

Suomen politiikkaa vaati vielä ravistelua. Puolueissa muutokset ovat olleet hitaita.
Muualla valtion tuottaman tiedon jakamiseen keskittyvät hankkeet ovat saaneet hyvän
vastaanoton. Meilläkin valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen avata valtion tuottama tieto maksutta kaikkien käyttöön, mutta asia ei ole herättänyt suurta innostusta. Kirjoittajaryhmä Aitomurto, Heikka, Kilipinen ja Posio julkaisi osuvasti keväällä pamfletin Uusi Kultakausi. Sosiaalinen media muuttaa kaiken., joka nosti keskusteluun maailman muutoksen nopeuden ja Suomen hitaan reagoinnin.

Julkinen sektori voisi kuitenkin omalla toiminnallaan kiihdyttää muutosta. Jos
esimerkiksi eduskunnan pöytäkirjat olisivat helposti ja järkevästi saatavilla, voisivat ne tarjota hyvän maaperän erilaiselle kansalaistoiminnalle. Tällä hetkellä eduskunnan sivustoja on jopa vaikea linkittää sosiaaliseen mediaan, mikä kertoo toisaalta kyvyttömyydestä ja toisaalta haluttomuudesta muuttua. Muutamat kansalaisaktivistit ovat pystyneet kiertämään rajoitukset, mutta tulokset ovat vielä heikkoja.

Samalla julkinen sektori on kehittänyt palveluita kansalaisten kuulemiseen. Tällaiset palvelut kuitenkin jäävät harvojen huviksi, jos palvelut jatkossakin toimivat aivan omina saarekkeinaan. Harmillisesti tämä kertoo sosiaalista mediaa edeltäneen maailman periaatteiden seuraamisesta. Oletuksena on edelleen, että kansalaiset tulevat tiedon luokse nettiin, eikä sosiaalisen median periaatteen mukaisesti viedä keskustelua sinne, missä kansalaiset jo ovat.

Edustuksellinen demokratia suoraan valvontaan

Kuvaava esimerkki julkisen sektorin hitaudesta on turkulaisen vihreän varavaltuutetun Ville-Veikko Mastomäen ympäristö- ja kaavoitusasioiden lautakunnalle perustama Facebook-ryhmä. Mastomäki otti vallan omiin käsiinsä ja perusti ryhmät muilta kyselemättä, saaden tiukkaa palautetta kaupungin valtaapitäviltä. Ongelmaa aiheutti ryhmän nimi, jonka perusteella ryhmää saattoi pitää kaupungin virallisena kanavana. Itse kansalaiskeskustelun arvo ei kaupunkia juuri vaikuttanut kiinnostavan.

Mastomäen esimerkki osoittaa sen, että suuri osa julkisen hallinnon tuottamasta tiedosta ja tiedontarpeista ei itse asiassa sijaitse valtiollisella tasolla, vaan avattavaa riittää myös kunnissa. Toisaalta esimerkki muistuttaa myös siitä, miten suljettuja päätöksentekoelimet Suomessa ovat. Suomen päätökset tehdään eduskunnassa valiokunnissa ja kunnissa lautakunnissa. Kummatkin näistä elimistä toimivat savuverhon takana ja “hyvä veli”- verkoston kunniasäännöt kieltävät puhumasta mitään elimissä käydyistä keskusteluista. Valiokuntien ja lautakuntien avaamiselle ei tosiasiassa ole muita esteitä kuin muutoksen pelko. Osa järjestelmän sisällä ajattelee, että päätöksentekijöille pitää sallia tyhmät kysymykset ja reilu neuvottelu ja että nämä kaikki pohjautuvat vain valiokuntien ja lautakuntien luottamuksellisuuteen.

Toisaalta tälläkin hetkellä valta on esimerkiksi eduskunnassa osin valunut valiokuntien ulkopuolelle, kun päätökset tehdään käytännössä hallituspuolueiden johdon toimesta. Samalla tuntuu kummalliselta, etteivät ihmiset voisi tottua siihen, että päättäjät uskaltaisivat kysyä avoimesti kysymyksiä. Jos kysymys on niin tyhmä, ettei sitä uskaltaisi kysyä kansan kuullen, onko kysyjän todella viisasta olla päättämässä yhteisistä asioista? Julkishallinnon avoimuuden pitäisi olla oletusarvo ja kansalaisten perusoikeus.

Kuluttajien uusi nousu

Radikaalisti avoimen yhteiskunnan ei tule jäädä pelkäksi paikallishallinnon tai eduskunnan vahtikoiraksi. Myös yritysten toimintaa on mahdollista tarkastella tiukemmin kuin ennen. Toiminnan luonteeseen kuuluu uudenlaisen terveen jännitteen luominen niin yritysten välille kuin kuluttajienkin suuntaan. Samalla tämä kaventaa yritysten mahdollisuuksia perinteisen julkisuuskuvan ylläpitoon.

Tiedon lähteille pääsemiseen tarvitaan radikaalia avoimuutta: esimerkiksi kuluttaja-asiamiehelle tulleet valitukset tai eläinlääkärien tekemät ilmoitukset on vaadittava näkyville. Myös Oikeutta eläimille -järjestön tekemä turkistarhakuvaukset ovat kaiken ohella paljastaneet myös sen, millaista tietoa tarvitaan. Mikseivät eläinlääkärien tarkistuskäynnit toimisi aktivistien mallin mukaisesti ja julkaisisi kaikkea saamaansa materiaalia osana työtään?

Valveutuneet yritykset voivat saada etumatkaa ilman viranomaisten väliintuloakin. McDonald’s mainostaa, kuinka kuhunkin hampurilaiseen käytetty lihaerä voidaan jäljittää tarvittaessa yksittäiseen nautaan asti. Jäämmekin odottamaan, milloin yritys tuottaa verkkosivuilleen ajantasaisesti päivittyvää informaatiota maatila- ja teurastamoverkostostaan. Kouriintuntuvampi projekti yritykseltä olisi ottaa vaikkapa kuva jokaisesta naudasta ennen teurastusta, jotta kuluttaja tietää syövänsä stressittömän eläimen lihaa. Muutokseen ei tarvita muuta kuin eettisyyteen ehdottomasti sitoutunut edelläkävijäyritys, jolloin muiden olisi pakko seurata perässä.

Seurannassa ei tarvitse luottaa pelkästään edelläkävijäyritysten hyväntahtoisuuteen.
Yhdysvalloissa jalansijaa saanut tuoteopas GoodGuide on esimerkki siitä, mitä yksityiset asiantuntijat ja käyttäjät voivat luoda. Viimeaikaiset lisäaine- ja kanannahkapullakohut luovat hyvää pohjaa toiminnan kysynnälle myös Suomessa. Tällä on suorat vaikutuksensa myös yritysten väliseen kilpailuun, jossa puutteet paljastuvat aiempaa nopeammin ja laajemmin.

Avoimilla kilpailuilla ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa on helpompi luoda mahdollisuuksia pienille yrityksille ja kansalaisille kilpailemaan suuryritysten rinnalle. Tämä voi esimerkiksi onnistua luomalla avoimia kilpailuja ratkaistavista asioista, joiden tulokset tuodaan avoimesti hyödynnettäväksi. Ikuisuusprojektina ollut sähköinen resepti olisi voitu kehittää yhdellä räväkällä kilpailulla 20 vuotta kestäneen ministeriöjohtoisen puuhastelun sijaan. Yksityisellä puolella edelläkävijänä on ollut Helsingin Sanomat, jonka säätiö hakee kilpailulla uusia avoimia ratkaisuja tiedonvälityksen parantamiseen.

Avoimet kilpailut antavat mahdollisuuksia erityisesti pienille yrityksille, joita on aiemmin ohitettu. Pienillä yrityksillä ja yksittäisillä kansalaisilla on sellaista notkeutta ja ennakkoluulottomuutta, joka karsiutuu suuremmissa yrityksissä pois. Vakiintuneet ja suuret toimijat joutuvat löytämään itsestään uusia puolia – tai taipumaan kilpailussa.

Kohti radikaalisti avointa puoluetta ja yhteiskuntaa

Radikaalisti avoin yhteiskunta ei synny itsestään - ei ainakaan nopeasti. Radikaalille avoimuudelle ei myöskään löydy helposti kopioitavia valmiita malleja ulkomailta vaan meidän pitää itse luoda omaan poliittiseen kulttuuriimme sopivat mallit.

Kehityksellä on myös vastustajansa. Suljettuihin kabinetteihin tottuneita poliitikkoja löytynee joka puolueesta. Asiasta onkin turha tehdä vastakkainasetteluja poliittisten puolueiden välille, vaan kehitys on saatava politiikkaa läpileikkaavaksi periaatteeksi. Tämä vaatii myös toimintakulttuurin muutosta eri järjestöiltä, kansalaisjärjestöt mukaan lukien. Yksittäisen toimijan pitää pystyä kyseenalaistamaan nykyisen toimintatavat ja nähtävä vaihtoehtoja. Haasteena on kuitenkin ihmisille tyypillinen ominaisuus nähdä vanhat tavat luonnollisina ja vaihtoehdot epäilyttävinä.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa on lopulta kyse siitä mitä Popper aikanaan edellytti avoimelta yhteiskunnalta. Kansalaisten on puolustettava omia oikeuksiaan, uudessa ajassa uusin keinoin. Radikaalisti avoimella yhteiskunnalla on myös vihollisensa avoimen yhteiskunnan tapaan. Avoin yhteiskunta löysi kuitenkin puolustajansa. Onko meistä radikaalin avoimuuden esitaistelijoiksi?

Wille Rydmanin kampanjan sekoittuminen sotaveteraanikeräykseen

2011-04-04T19:50:00.001+03:00

Laitoin eilen sähköposteja liikkeelle vähän satunnaisiin paikkoihin nähtyäni Erkki Perälän profiilin kautta Wille Rydmanin valjastaneen sotaveteraanikampanjan oman vaalityönsä osaksi:

Kokoomuksen ehdokas Wille Rydman näyttää vaalikampanjassaan käyttävän Sotiemme veteraanit -kampanjan tunnuksia. Onko tällainen yhteistyö tehty Sotiemme veteraanit -kampanjan luvalla? Minusta tämä tuntuuerikoiselta, kun huomioidaan, että veteraanit edustavat kaikkia poliittisia suuntauksia ja ideologioilta.

Kuvia Rydmanin kampanjasta hänen Facebook-sivuiltaan:

http://i.imgur.com/pVNYQ.jpg

http://i.imgur.com/pVNYQ.jpg

Koska tämä tapaus on herättänyt vilkasta keskustelua, pyydän myös lupaa laittaa vastauksenne julkisesti esille esimerkiksi sosiaaliseen mediaan.

Helsinki-Vantaan keräystoimikunnan puheenjohtaja Tero Tuomisto vastasi tähän kyselyyni:

Tervehdys Heikki Sairanen,
Sain välikäsien kautta aamupäivällä viestinne, joka liittyi erään eduskuntavaaliehdokkaan toimintaan Sotiemme veteraanit -keräyksessä. Lähetän Teillekin liitteenä alueemme keräystoimikunnan kannanilmaisun, joka toivottavasti selventää toimintamme peruslähtökohtia.

Ja liitteenä oli tiedosto:

Sotiemme veteraanit ja vaalikampanja

Tietoomme on tullut, että eräs helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas on omin päin ryhtynyt hyödyntämään osallistumistaan yhteen Sotiemme veteraanit -keräystapahtumaan henkilökohtaisessa vaalikampanjassaan. Pidämme tällaista hyvin valitettavana erehdyksenä, emmekä voi sitä hyväksyä.

Sotiemme veteraanien asia on yhteinen, meidän kaikkien yhteinen. Keräyksellä pyritään auttamaan keski-iältään jo 88-vuotiaita veteraaneja selviytymään omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Olemme toivottaneet alueellamme kaikki vapaaehtoiset tervetulleiksi osallistumaan yhteiseen toimintaan, keräystapahtumiin ja talkootyöhön keräyksen hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Tuloksena on ollut hyvä mieli niin veteraaneille kuin kerääjillekin.

Helsinki - Vantaan keräystoimikunnan puolesta

Tero Tuomisto
puheenjohtaja

Rauno Loukkola
sihteeri

Viljo Lehtonen
keräyksen piiripäällikkö

Myös Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n toiminnanjohtaja Markku Seppä vastasi sähköpostiini:

Hämmästyneenä luin lähettämäsi viestin. En ole tietoinen kaikista maamme 24 keräyspiirin erilaisista keräystempauksista. En myöskään tästä Helsingin seudun keräyspiirin tapahtumasta. Tapahtumassa näyttää sekoitetun Sotiemme Veteraanit keräyksen tapahtuma ja ehdokkaan vaalitilaisuus. Tällaista asioiden yhdistelyä en pidä soveliaana.

Välitän viestin myös Helsingin seudun keräyspäällikölle.

Tervehtien

Markku Seppä

Lisäksi juttelin puhelimitse asiasta Helsingin keräystä järjestäneen henkilön kanssa (huonon nimimuistin vuoksi meni nimi ohi mutta puhelintietojen perusteella Tapani Uutela). Saamani mielikuva asiasta on, että juttu on alimmalta tasolta peräisin ja tehty ilman laajempaa konsultaatiota. Hieman oli sellaista henkeä mukana, että tehdään tätä kun Rydman on isänmaallinen ehdokas ja muutkin kai saisi tehdä, mutta asiaa ei ollut juuri mietitty muista näkökulmista. Ajattelemattomuus lienee innokkaiden kerääjien virhe.

Kellekään politiikkaa tuntevalle ei vain voi olla yllätys, että tällainen tempaus voi herättää pahaa verta erityisesti kun kyse on yhden puolueen kampanjasta ja vielä aika mielipiteitä jakavasta ehdokkaasta. Voi kysyä, olisiko Rydmanin itse pitänyt kantaa tästä vähän vastuuta.

(Kuvat Wille Rydmanin Facebook-sivulta)

Puheeni puoluevaltuuskunnassa 2.4.2011

2011-04-02T11:47:00.003+03:00

Hyvä puoluevaltuuskunta,

Lainaus: “Varo häntä, joka estäisi sinulta pääsyn tietoon, sillä sydämessään hän tuntee itsensä hallitsijaksesi”, sanotaan tulevaisuutta kuvaavassa tietokonepelissä (*)

Suomea hallitsevat puolueet. Puolueet ovat todella huonossa huudossa. Puoluekuri on suurin kirosana nytkin vaalikentillä. Syystä. Puolueiden toiminta on salatiedettä, johon vihkiytyminen vaatii aikaa ja kaiketi eräänlaista hulluutta. Puolueet on avattava. Vihreät ovat tässäkin etujoukoissa: poliittisen ohjelman prosessi oli avoimin Suomessa, mutta tämä ei riitä 2010-luvulla. Meidän on tehtävä Vihreistä ensimmäinen uusi puolue!

Erinäisistä toimijoista koostuva ryhmämme on eilen julkaissut Vihreässä langassa 8 kohtaisen listan toimia, joilla Vihreistä saadaan uusi puolue.

1. Haluamme suorat listavaalit puolueen toimielimiin. Ei tänne pidä päästä palkintona vuosikymmenten paikallistoiminnasta vaan poliittisilla linjoilla.

2. Kaikki puolueen elimet on avattava ja epädemokraaattisesti valitut elimet lakkauttaa. Avoimuus tarkoittaa nykyaikana minimissään suoraa nettilähetystä ja talennetta.

3. Laitetaan ohjelmaprosessi uusiksi. Kaikkiin linjauksiin on voitava palata aina kun joku jäsen niin tahtoo puoluevaltuuskunnassa tai puoluekokouksessa niin että kumpikin elin hoitaa oman tasonsa päätökset.

4. Eduskuntaryhmä ja valtuustoryhmät on avattava. Jos tästä tulee nurinaa, nuiden on paras vain tottua avoimeen toimintaamme. Jos avoimuudesta joskus hyvää syyllä poiketaan, pitää syy kertoa selvästi ja julkisesti.

5. Nettiviestinnän on oltava aidosti kaksisuuntaista. Aloitetaan puheenjohtajiston kuukausittaisella kyselytunnilla.

6. Avoimet neuvottelut. Puoluekokouksessa on harrastettu iät ja ajat hämärää kähmintää paikoista suljetussa työryhmässä. Tällaiset neuvottelut on avattava. Myös esimerkiksi hallitusneuvotteluihin puolueen on mentävä avoimin yhdessä päätetyin kortein.

7. Puolueen tuottama tieto on avattava jäsenistölle. Puolueen jäsenten liittymiset ja vaalirahan keruut on avattava jäsenistölle realiaikaisesti vähän samaan tyyliin kuin eroakirkosti.fi -toimii.

8. Edustajimme on viestittävä myös kokousten aikana jäsenistölle. Kaksisuuntiasesti.

Aiomme työryhmän kanssa tehdä näiden ajatusten pohjalta puoluekokoukselle aloitteet. Toivomme että puoluevaltuuuskunnan jäsenet ja kaikki muutkin lähtevät projektiimme mukaan. Aloitteet työstetään radikaalin avoimesti osoitteessa: uusipuolue.wordpress.com.

(*) Pelin nimi tietysti Sid Meier's Alpha Centauri

Vaalisuosituksia

2011-03-29T21:03:00.007+03:00

Päätin kirjoittaa vähän suosituksia hyvistä ehdokkaista ympäri Suomea. Kaikista vaalipiireistä löytyi hyvä (ylläten vihreät) ehdokas. Useimmista vaalipiireistä olisin helposti voinut osoittaa vaikka viisi hyvää tyyppiä, mutta päädyin siihen, että olen julma itselleni - ja kaiketi myös muille ehdokkaille. Näitä tyyppejä äänestämällä, menee ääni varmasti avointa, vihreää ja tasa-arvoista Suomea ajaville ehdokkaille. Onneksi on kuitenkin myös muita oikein mahtavia ehdokkaita, jos nämä eivät satu sopimaan!

Etelä-Savo: Martta Kantele - Martta oli ainoana valtuutettuna vastaan Pieksämäelle rakennettavaa Ideaparkia. Tällainen toiminta osoittaa, miten rohkeasta ja aidosti kokonaisetua katsovasta ehdokkaasta on kyse.

Helsingin vaalipiiri: Emma Kari - Emma on asiantunteva ja räväkkä poliitikko, joka on osoittanut Helsingin valtuustossa osaavansa vaikuttaa.

Hämeen vaalipiiri: Aleksi Mäntylä - Aleksi on jämptillä puoluehallituksen toimillaan osoittanut olevansa pystyvä tyyppi, mihin tahansa tehtävään. Ehdottomasti hyvä valinta.

Keski-Suomen vaalipiiri: Paloma Hannonen - Viime vuoden aikana puheenjohtajakolleegani Paloma osoitti olevansa yli-inhimillisen rauhallinen, rauhoittava, fiksu ja mukava poliitikko, joka saa asioita aikaiseksi.

Kymen vaalipiiri: Hanna Holopainen - Hanna Holopainen on aito uuden avoimen Suomen kannattaja, jota on helppo tukea.

Lapin vaalipiiri: Doris Tuohimaa - Vaikuttaa vaalikonevastausten perusteella oikein hyvältä valinnalta (Lappi taitaa olla vaalipiiri, josta tiedän kaikkein vähiten)

Oulun vaalipiiri: Otto Simola - Otto on fiksu tyyppi ja progressiivinen tekijänoikeusasioissa. Varma valinta.

Pohjois-Karjalan vaalipiiri: Jussi Airaksinen - Jussi on tullut tutuksi ViNOn toiminnasta ja erityisesti olen vakuuttunut hänen tietoyhteiskunnan ymmäryksestään. Jussin kanssa olemme vääntäneet tekijänoikeusasioista milloin missäkin seurassa ja Jussiin on tässä voinut aina luottaa.

Pohjois-Savon vaalipiiri: Sara Sajaniemi - Sara on niitä politiikkoja, jotka toimivat positiivisella meniningillä. Se kannattaa, sillä sillä saa tuloksia.

Satakunnan vaalipiiri: Klaus Unkuri - Klaus tekee nuorena poliittikkaa sellaisella draivilla, josta varmasti kuullaan lisää jatkossa.

Vaasan vaalipiiri: Outi Pantsar - Outi on rehti ja reilu ehdokas. Ymmärtää nuorten arkea aidosti ja toimii suoraselkäisesti..

Uudenmaan vaalipiiri: Jyrki Kasvi - Suomen eduskunnan ainoita tietoyhteiskunta-asioista kiinnostuneita ja tietäviä edustajia. Jyrkin työn eduskunnassa on jatkuttava, jotta tietoyhteiskuntakehityksemme voi nousta nykyiseltä tasolta. Tarvitsemme yhden näitä asioita tuntevan kokeneen kansanedustajan uusien vihreiden tietoyhteiskuntaihmisten tueksi.

Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ville-Veikko Mastomäki - Ville-Veikko on radikaalisti avoimen yhteiskunnan kannattaja ja osoitti tämän hienosti avaamalla Facebookin itse muilta kyselemättä yhteisön, jossa keskustella Turun kaavoituspolitiikasta. Doing by doing!

Yhtä vaalipiiriä en nimittäin osannut ratkaista osittain liiallisen läheisyyden, mutta lähinnä aivan mahtavan ehdokasryhmän vuoksi:

Pirkanmaa:

Riku Merikoski - Riku on analyyttinen teekkari, joka saa paljon aikaan tarkalla argumentoinnilla ja rauhallisella otteella. Ei ole sattuma, että hän on arvostettu kunnanvaltuutettu Pirkkalassa. Ympäristötietoisen jalat maan pinnalla säilyttävän ihmisen valinta.

Hanna Hakko - Hanna on aito, hauska ja fiksu ehdokas. Hannassa erityisen hienoa on hyvin aito ja täydellinen sitoutuminen ympäristöarvoihin ja peittelemätän arvoliberaalius. Hanna on henkilökohtaiseen etiikkaan uskovan ihmisen ja arvoliberaalin valinta.

Olli-Poika Parviainen - Olli-Poika on valtavan pitkälle päässyt nuori ja arvostettu politiikko. Olli-Pojan saavutukset puhuvat puolestaan ja Olli-Poika on niitä harvoja ehdokkaita, jotka todella tajuavat, mistä tietoyhteiskunnassa on kyse. Olli-Poika on tietoyhteiskuntaehdokasta etsivän valinta.

Vielä kun osaisi itse valita!

10 askelta radikaalisti avoimeen yhteiskuntaan

2011-03-01T22:38:00.004+02:00

Avatakseni keskustelua Vihreiden Radikaalisti avoin yhteiskunta -ohjelmasta päätin koota hiukan pitkän ohjelman sisältä kymmenen askelta radikaalisti avoimeen Suomeen. Näiden takana on helppo seistä ja nämä ovat jokseenkin suoraa copy&pastea ohjelmasta. Ohjelmasta on julkaistu oikolukematon versio.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa ihmiset vaikuttavat aktiivisesti paikallisella, kansallisella ja EU-tasolla. Julkinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja avointa. Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa demokratia on jatkuva prosessi; Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt voivat reaaliaikaisesti seurata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ongelmina eivät ole niinkään tietovuodot tai muu tiedon liian vapaa kulku, vaan se, ettei tieto kulje eri toimijoiden välillä.

1. Eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai kansalaisten yksityisyyttä.

2. Julkisen sektorin ostaessa palveluita ja tuotteita yrityksiltä, niiltä on vaadittava mahdollisimman avointa tuotantoketjua ja sitoutumista tuotannosta ja logistiikasta kerättyjen tietojen julkaisuun. Valtio-omisteisista yhtiöistä on tehtävä avoimuuden mallitoimijoita.

3. Kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistamiseksi viranomaisten ei aina kannata perustaa omia keskustelufoorumeita, vaan he voivat mennä sinne missä kansalaiskeskustelua muutenkin käydään. Viranhaltijoiden osallistumista verkkokeskusteluihin virka-asemansa ja työtehtävänsä esiin tuoden tulee kannustaa ja niihin on varattava aikaa ja resursseja.

4. Julkisen datan tulee olla avoimesti saatavilla ja jatkokäytettävissä. Maksuperustelaki tarkistetaan julkisen sektorin tietojen luovuttamista koskevilta osiltaan siten, että lähtökohtana on tietojen ja niiden luovuttamisen maksuttomuus. Lakiin kirjataan lisäksi ne perustellut poikkeukset, joissa tiedon luovuttamisesta voidaan tai tulee periä maksua.

5. Julkisuuslain toteutumista valvomaan on määrättävä viranomainen tai mahdollisesti laajennettava tietosuojavaltuutetun roolia. Viranomainen myös auttaisi aineistojen julkaisemiseen liittyvässä lisensoinnissa ja juridisissa kysymyksissä.

6. Tekijänoikeuksien suoja-aikaa on lyhennettävä nykyisestä, mikä mahdollistaa niin tietojen yhdistelemistä kuin uuden kulttuurin luomista. Suoja-aikoja on kohtuullistettava ja yhdenmukaistettava. Suoja-aika on sidottava teoksen syntyhetkeen eikä tekijöiden kuolemaan. Tekijänoikeusjärjestelmän selkeys on varmistettava, jotta tavallinen kansalainen tietää, mikä tietoyhteiskunnan arjessa on sallittua ja mikä ei.

7. Hankinnat järjestelmien kokonaistoimituksista yksittäisiin ohjelmistopäivityksiin on kilpailutettava ja rakennettava siten, että ylläpitoa ja kehitystöitä voidaan hankkia useilta tahoilta, pieniä toimittajia syrjimättä. Tämä edellyttää avoimia rajapintoja, jotka eivät sido yhteen toimittajaan.

8. Avoimen lähdekoodin käyttö julkishallinnon järjestelmissä edistää kilpailua ja lisää toimintavarmuutta, koska tilaaja voi vapaasti luovuttaa vanhojen järjestelmiensä lähdekoodit uudelle toimittajalle.

9. Tilastollisia tutkimuksia varten julkisten palveluiden asiakastiedoista, esimerkiksi potilastiedoista on kuitenkin voitava tuottaa vahvasti anonymisoituja tietoja. Näin esimerkiksi potilastietojärjestelmissä olevia tietoja voitaisiin hyödyntää epidemiologisessa tutkimuksessa nykyistä paremmin.

10. Internetin keskustelufoorumeista on syntynyt merkittävä vertaistuen muoto. Yksittäisen avuntarpeessa olevan henkilön voi kuitenkin olla vaikeaa erottaa, mikä tieto on oikeaa, mikä virheellistä tai jopa vahingollista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisikin entistä enemmän hyödyntää näitä mahdollisuuksia sekä myös osallistua aktiivisesti verkkokeskusteluihin.

Keskustelunavauksia Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden opiskelijapolitiikkaan

2011-02-24T21:19:00.002+02:00

Kirjoitimme vähän teesejä ViNOn sisäisen keskustelun kiihdyttämiseksi ViNOn valmisteilla olevasta uudesta opiskelijapoliittisesta ohjelmasta.

ViNOn opiskelijapoliittisen ohjelman ei pidä olla konservatiivisuuden linnake. Ohjelman pitää sisältää uusia avauksia ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta ajattelua. Haluamme herättää keskustelua ViNOn opiskelijapolitiikan suunnasta ja tarjoamme keskustelun sytykkeeksi seuraavat teesit.

Koimme, ettei valmiin esityksen kommentointi tai kappaleiden viilaaminen ole paras keino nostaa keskusteluun uusia ideoita, joten emme pyrkineetkään muotoilemaan esityksiämme tässä vaiheessa ohjelman osaksi.

Touko Apajalahti, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2008
Heikki Sairanen, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2007

1. Ylioppilaskirjoitukset on lakkautettava.
Ylioppilaskirjoitukset ohjaavat tällä hetkellä lukion toimintaa aivan liikaa. Ylioppilaskirjoituksissa usein kysytyistä kysymyksistä on muodostunut lukion todellinen opetussuunnitelma, joka kitkee luovuuden niin opettajilta kuin opiskelijoilta.

2. Korkeakoulujen pääsykokeista on tehtävä ainoa reitti korkeakouluun.
Tämä pakottaa hakijat miettimään tarkemmin hakukohteitaan, jolloin paikat menevät motivoituneille ja soveltuville hakijoille sen sijaan, että ne menisivät ylioppilaskirjoituksessa menestyneimmille. Huono ylioppilaskirjoitusmenestys ei saa sulkea ovia kenenkään unelmilta. Ylioppilaskirjoituksilta säästyvä aika lukion viimeisen vuoden keväällä on varattava pääsääntöisesti ohjattuun pääsykokeisiin valmistautumiseen. Pääsykokeisiin valmistautumisesta voidaan tehdä lukioon kursseja. Näin vähennettäisiin epätasa-arvoa, jota valmennuskurssit synnyttävät.

3. Ylioppilaskirjoituksia on vähintään muokattava radikaalisti, jos niistä ei haluta luopua. Kirjoitusten työvälineiden on vastattava työelämän, akatemian ja opiskelijoiden tyypillisiä työvälineitä. Kirjoituksiin on haettava mallia Tanskasta, jossa kirjoittajat voivat käyttää internetiä tukenaan. Näin keskitytään menetelmiin ja ajattelutapoihin ulkoaopettelun sijaan.

4. Opetussuunnitelmien perusteisiin kirjatut ylevät läpileikkaavat teemat (aihekokonaisuudet) on vietävä käytäntöön.
Yksittäisten kuntien opetussuunnitelmiin on kirjattava selkeästi, miten kukin teema näkyy eri oppiaineissa. Tämän lisäksi lukiossa on varattava viikoittaisia tunteja yleisten aihekokonaisuuksien käsittelyyn ainerajat avaten.

5. Lukion opetussuunnitelmaan on sisällytettävä yksi pakollinen tietotekniikan kurssi
Nykyajan yleissivistävään oppilaitoksiin kuuluu modernien työkalujen käytön opettelu. Lukiot ovat auttamatta jäljessä modernin teknologian hyödyntämisessä. Opetusteknologiaa ja tietoteknisiä työvälineitä on lisäksi käytettävä luontevasti kaikissa oppiaineissa.

6. Lukion opetussuunitelman perusteisiin on selvästi kirjattava opetus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Opetussuunnitelman perusteissa seksuaalisuutta käsitellään vain ihmisen lisääntymisen ja seksuaaliterveyden näkökulmista. Myös sukupuolien moninaisuus ja seksuaalisuuden koko kirjo on tuotava opetussuunnitelmiin, jotta niiden asiallinen käsittely lukioissa varmistetaan.

7. Ammattikoulutuksen opetussuunnitelmiin on kirjattava riittävä terveystiedon opetus
Ammattikouluopiskelijoiden terveystieto on tutkimusten nojalla täysin retuperällä. Opetushallituksen tuleekin ohjeistaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät päivittämään opetussuunnitelmiensa kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja koskevat yleiset osat kattamaan terveystiedon opetus, painottaen erityisesti tietoa seksuaaliterveydestä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

8. Korkeakoulujen duaalimalli on purettava.
Nykyiselläänkään ei ole aina selvää rajaa käytännöllisempien ja tutkimuksellisempien alojen välillä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista kehittyy yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää tutkimuksellista tasoa - ja kummassakin tapauksessa kehitys voi olla hyvinkin perusteltua. Duaalimallissa yliopistotutkintoa pidetään automaattisesti ammattikorkeakoulututkintoa arvokkaampana, vaikka perusteena tälle olisi ainoastaan korkeakoulun nimi. Yliopistostatuksen tulee perustua laadukkaaseen tutkimukseen ja siitä syntyvään opetukseen, ei asetukseen.

Ensimmäisenä askeleena tulisi JOO-opinnot avata koskemaan myös AMK-opiskelijoita ja -opintoja.

9. Yliopistoihin tulee hyväksyä opiskelemaan pääsääntöisesti kandidaatin tutkintoa
Uudet opiskelijat tulisi hyväksyä pääsääntöisesti riittävän laajoihin kandiohjelmiin, joista on mahdollisuus tarvittaessa pyrkiä pienempiin ja tarkka-alaisempiin maisteriohjelmiin. Näin toisaalta pyritään vastaamaan tutkintojen inflaatioon ja toisaalta varmistetaan, että maisteriopintoihin päätyvät kullekin alalle ne, joilla sinne on paras motivaatio ja edellytykset. Erityisesti näin kannustettaisiin opiskelijoita harkitsemaan myös ulkomaisia maisteriohjelmia tasavertaisena vaihtoehtona.

10. Soveltuville aloille on luotava Pohjoismaisia yhteisvalintamenettelyjä.
Euroopan sisäiset rajat on avattava myös koulutuksen saralla. Pohjoismaissa toisen asteen koulutusmallit ovat riittävän yhtenäisiä pohjoismaisten yhteisvalintojen kehittämiseksi valituilla aloilla. Näille aloille on tuettava samalla myös englanninkielisten kandiohjelmien kehittämistä, jotta yhteisvalinta ei koskisi ainoastaan ruotsinkielisiä korkeakouluja.

Tiedonkulku on markkinatalouden toiminnan ehto

2011-02-19T11:45:00.000+02:00

Jotta markkinat voisivat arvottaa asioita oikein, täytyy hintojen olla oikeat. Kuluttajien ja tarjoajien pitää tietää, mikä on käypä hinta millekin tavaralle. Tiedon vapaa kulku parantaa sekä ostajan että myyjän asemaa.

Paljon viime aikoina käytetty esimerkki tiedon tärkeydestä ovat valtavalla vauhdilla yleistyneet puhelimet kalastajilla kehitysmaissa. Kun kalastajilla on kalaa veneissä, on ilmeisestä, että he haluavat mahdollisimman suuren hinnan kalastaan. Nyt heillä on suuri haaste edessään: Mihin satamaan kalat kannattaa viedä? Enemmin tässä toimittiin vähän arpoen, sillä eihän merellä voinut tietää, missä satamassa kysyntää on eniten. Saattoi jopa käydä niin, että kalat pääsivät pilaantumaan, kun ostajia ei löytynyt. Sitten erilaiset langattomat verkot yleistyivät ja kalastajat pystyivät jo merellä ollessaan tarkistamaan, mihin satamaan kala kannattaa tuoda. Sittemmin hinnat eri satamissa ovat alkaneet konvergoitua ja hukka on vähentynyt.

Tieto ei kuitenkaan kulje aina yhtä hyvin. Pankkikriisin perimmäinen syy oli kai se, että rahoitusmarkkinat aliarvoivat riskit, jotka oli piilottu monimutkaisten rahoitusinstrumenttien taakse. Jotkut uskovat markkinoiden aina toimivan tehokkaimamlla mahdollisella tavalla, kun vain kauppa on vapaata. Viimeistään uusimman pankkikriisin olisi pitänyt murtaa tämän uskomuksen.

Aiemmin olen kirjoitukssisa pohtinut asymmetrisen tiedon ongelmaa, ongelmia syntyy myös symmetrisissa tapauksia: kun kumpikin osa puoli tietää yhtä paljon mutta liian vähän. Kyllä ne erilaisten rahoitusinstrumenttien ostajat ja myyjät ainakin väliaikaisesti uskoivat ostojensa ja myyntien järkevyyteen: tosiasia vain oli, ettei uskolle ollut mitään hyvää syytä.

Hintojen pitäisi vastata todellisuutta. Tämä on taattava takaamalla tiedon liikkuminen mahdollisimman käytettävässä muodossa kaikkialla markkinoilla. Erityisen tärkeää tämä tietenkin on, kun panokset ovat korkeat: osakekaupassa ja rahoitussektorilla ylipäätään. Ratkaisun ydin on avoimessa datassa: tiedon pitää kulkea myös koneluettavassa muodossa. Kun tieto on koneluettavaa, voidaan tiedot myös tarkistaa nykyaikaisin menetelmin. Kaikki tieto yrityksistä ei tietenkään löydy esimerkiksi tilinpäätöksistä, vaan tärkeä olisi jakaa kaikkea muutakin tietoa mahdollisimman realiaikaisesti ja paljon. Esimerkiksi tavat vertailla ostoksia ja jopa joskus vahva ohjaaminen järkevään vertailuun: esimerkiksi se, että apteekki vaihtaa kalliin merkkivalmisteen aivan vastaavaan halvempaan lääkkeeseen, säästää yhteiskunnan ja ihmisten varoja ihan tuntuvasti ilman oikeastaan mitään haittoja.

Olisiko avoin data voinut estää pankkikriisin? Ehkä. Ehkä rahoitusmarkkinoista oli tullut jo liian tärkeä peluri ja avoin datakaan ei olisi auttanut mitään. Tärkeä vaatimus olisi myös pitää rahoitusmarkkinat ihmiselle ymmärrettävinä: kieltää liian monimutkaiset johdannaiset. Tavallisten pankkien pitäisi ehkä olla vähän tylsiä yrityksiä ja karsia liiallinen kikkailu.

Kirjoitus on 7. osa kirjoitussarjaa, jossa käsitellään vihreän politiikan sisältökysymyksiä.

Pohdiskelua Uudesta Kultakaudesta

2011-02-17T23:45:00.005+02:00

Tanja Aitamurron, Taneli Heikan, Petteri Kilpisen ja Matti Posion Uusi Kultakausi - Kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken on erinomainen pamfletti. Ajattelin vähän nostaa esiin kirjan herättämiä ajatuksia talouteen liittyvän pohdiskelun välissä.

Pamfletin pääsanoma on, että teknologia muuttaa yhteiskuntaa tällä hetkellä paljon ja Suomi on viime vuosina pudonnut kelkasta. Suomi ei ole pystynyt avamaan valtionhallintoa nykyaikaisilla tavoilla. Avoin data on viime aikoina eksynyt valtion ohjelmiin, mutta toistaiseksi näytöt ovat vähäiset. Sosiaalista mediaa ei käytetä julkisella sektorilla, mutta sillä voitaisiin siirtää valta kansalle. Talous muuttuu palvelutaloudeksi ja palveluiden on oltava digitaalisia. Kirjoittajat kutsuvat tätä digisosiaaliseksi taloudeksi. Uusi teknologia tarkoittaa myös uudenlaista johtajuutta työelämän muuttuessa verkostomaiseksi ja lyhytikäisten tiimien muuttuessa normiksi.

Pamfletissa on hieman paatoksellinen tyyli, joka väistämättä tuo mieleen Heikan edellisen projektin: Lumedemokratian. Tyyli on tässäkin ehkä hivenen ylitseampuvaa ja liioittelevaa, mutta tämä taitaa vähän kuulua raivokkaan pamfletin juttuun. Minusta Suomessakin on valopilkkuja sosiaalisen median suhteen, mutta kirjan ravisteleva viesti heikkenisi, jos niitä nostettaisiin esiin. Julkiselta sektorilta näitä valopilkkuja ei tosin taida löytyä yhtään.

Pamfletti huutaa sankarinörttien perään, jotka veisivät läpi esimerkiksi avoimen datan aloitteita. Tähän en voi kuin yhtyä. Jyrki Kasvi on vähän liian yksin eduskunnassa. Ongelma on se, että tätä alaa ei oikein nosta kukaan esiin missään muussa puolueessa. Olen myös itse syvästi pettynyt siihen, miten huonoa poliittisten nuorisojärjestöjen kiinnostus aihetta kohtaan on. Tällä ei ole niin kauheasti väliä nykypolitiikkaan, koska vihreitä lukuunottamatta puolueissa nuorisojärjestön merkitys on lopulta aika vähäinen nuorisojärjestön ollessa vain pieni osa puoluetta. Nuorisojärjestöjen tietotekniikan tajuttomuus antaa kuitenkin lohduttoman kuvan tulevaisuudesta: minun polveni poliitikot eivät vältätmättä ole juuri parempia tietoyhteiskunta-asioissa kuin nykyiset kansanedustajat.

Mielestäni Suomen fundamentaalimpi ongelma on se, että teknologiaan keskittyneet ihmiset on karsinoitu tiukasti omaan “siilonsa” erottamalla teknilliset yliopistot “tavallisista” - edes Aalto yliopistossa eivät nämä rajat mene tarpeeksi rikki. Valtakunnassamme yhteiskuntatieteilijän ja tietoteknikan lukijan välinen keskustelu baarissa on huomattavan harvinainen. Kukaan ihminen ei tule tajuamaan avoimen datan auvoisuutta ilman pitkää selitystä ja meidän yhteiskuntatieteilijät eivät näitä selityksiä kuule tarpeeksi. Samalla yhteiskunnasta kiinnostuneet teekkarit jäävät ilman poliittisen vaikuttamisen työkaluja. Teekkarin tulevaisuus onkin vain hiljainen kiroilu tai epätehokas poliittinen vaikuttaminen (kts piraatit), kun oikeasti pitäisi olla vaikuttamassa poliitikkoihin tai vaihtamassa poliitikkoja.

Kenties poliittisen osaamattomuutensa vuoksi tietotekniikan ammattilaiset ovat keskittyneet liian synkkään uhkakuvien maalailuun. Suurin osa energiasta on käytetty erilaisten uhkakuvien maalailuun Orwellin hengessä - huolimatta siitä, ettei Orwellin kirjojen pointti niin paljoa edes ollut teknologian uhka, vaan enemmänkin vanhanaikainen totalitarismin. Tässä uhkailussa on yleensä ollut ihan paljon tärkeääkin sisältöä, mutta tietotekniikan ihmisiltä on puuttunut positiivinen tulevaisuuden visio. Ilman visiota, ei ole toivoakaan liikkeestä.

Tässä kirjassa kuitenkin tarjotaan hyvä tulevaisuus, johon pitäisi vain uskaltautua tarttua. Ehkä tämän kustannuksella jonkin verran sivuutetaan hyvää suomalaista keskustelua aihepiirin läheisyydestä. Kirja tarjoaa jatkoajatuksena nykyisille vaaleille Internet-äänestystä Viron malliin. Olen tässä tiukasti Effin ja muiden veneessä: äänestäminen on niin tärkeä yhteiskunnan peruskivi, että sen pitää toimia kaikissa olosuhteissa ja täysin pomminvarmasti. Suomessa edes sähköinen äänestys ei toiminut ja internet-äänestämisessä on suurempia ongelmia. (Muinainen ja silti hyvä kirjoituksemme aiheesta).

Samoin kirjassa pidetään tekjiänoikeuksia mitättömänä asiana, jotka ratkaistaan Creative Commons -lisenssien avulla. Arvostan itse valtavasti Creative Commonsia, mutta näkisin silti Creative Commonsin luojan Lawrence Lessigin tapaan, että itse järjestelmässä on paljon korjattavaa. Moderni tietoyhteiskunta sosiaalisine medioineen kaikkineen rakentuu vahvasti yhdistelun pohjalta ja tuo yhdistely vaatii raaka-ainetta. Tulevaisuuden raaka-aine on public domainissa. Tekijänoikeudet ovat sitä paitsi vahvat vain siksi, että niitä puolustaa tiivis eturyhmä. Nettikansaa ei todellakaan kuunnella tekijänoikeuksiin liittyvissä asioissa. Jos sosiaalista mediaa kuunneltaisi, joku vähintään tekisi jotain tekijänoikeusrikkojien mielettömille tuomioille ja vetäisi stopin suoja-aikojen holtittomaan pidentelyyn. Tällä hetkellä nämä valitukset eivät kabinetteihin asti kuulu.

Vihreiden puoluevaltuuskunta käsittelee 26. - 27.3. kokouksessaan puolueen uutta tietoyhteiskuntapoliititsta ohjelmaa. Ohjelman nimi on Radikaalisti avoin yhteiskunta ja sen sisältö on linjassa tämän pamfletin kanssa ja avaa minusta hienosti sitä, millaisena me Vihreissä haluaisimme nähdä tulevaisuuden tietoyhteiskunnan. Radikaalisti avoin yhteiskunta on jatkoa vanhalle avoimelle yhteiskunnalle. Yhteiskunnan oletus on radikaalissa yhteiskunnassa avoimuuden puolella nykyisen salailun sijaan ja päätöksen teko on läpinäkyvää. On tietenkin mahdollista, että tästäkin ohjelmasta tulee vain pölyttyvä paperi, mutta ainakin itsessäni tämä herättää valtavan suuria odotuksia. Tähän on helppo innostua mukaan vähän samoin kuin itse innostuin Uusi Kultakausi - Kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken -kirjasta: viime yö meni aikalailla tätä lukiessa.

Radikaalisti avoin yhteiskunta -ohjelmaa voi kommentoida minulle kaikilla mahdollisilla välineillä. Sisältöön voi vielä vaikuttaa.

(Vihreiden ohjelmaprosessit ovat käsittääkseni Suomen avoimemmasta päästä siitä huolimatta, toivon, että puoluekokouksessa voimme vaatia puoluetta avamaan prosessit kokonaisuudessaan. Ainakin ohjelmista olisi kaikissa työvaihessa oltava verkossa versio, jota voisi kommentoida erilaisissa sosiaalisissa medioissa.)

Muutos 18.3.2011: Lisätty sanat "Mielestäni" alleviivaamaan sitä ettei asiaa käsitellä kirjassa. Nyt teksti kuuluu siis: "Mielestäni Suomen fundamentaalimpi ongelma on se, että teknologiaan keskittyneet ihmiset on karsinoitu tiukasti omaan “siilonsa” erottamalla teknilliset yliopistot “tavallisista” - edes Aalto yliopistossa eivät nämä rajat mene tarpeeksi rikki."

Suomen tietoyhteiskuntakehitys yhdessä kuvassa

2011-02-17T03:14:00.005+02:00

Googlen uudehko palvelu Google Public Data Explorer tuotti tällaisen kuvaajan. Tämä on aika mykistävää, vaikka tuo pudotus varmaan jossain määrin selittyykin esimerkiksi mobiiliyhteyksien yleistymisellä. Olen melkein varma, että myös tulevaisuuden nettipalvelut vaativat myös nopeita yhteyksiä.

Asymmetrinen tiedon ongelmat loppuvat läpinäkyvyydellä

2011-02-12T16:59:00.003+02:00

Jos haluan ostaa mahdollisimman kestävän tuotteen, on ongelma välittömästi se, miten erottaa kestävä tuote vähemmän kestävästä. Hintoja on helppo vertailla ja laatua paljon vaikeampi. Erityisesti jos laadussa kyse on siitä, miten tuote käyttäytyy pitkän käytön jälkeen. Kauppias voi yrittää myydä kestävää ja kalliimpaa tuotetta minulle, mutta hänen on tällöin jotenkin vakuutettava minut siitä, että tuote todella on kestävä eikä pelkästään kallis. Usein tämä on mahdotonta ja päädyn ostamaan vain sen halvemman tuotteen. Kauppias saa tästä signaalin siitä, että kuluttajat eivät halua kestäviä tuotteita ja keskittyy suosiolla vain mahdollisimman halpoihin. Lopulta kaupasta saa vain halpaa roskaa.

Samoin jos arvostan kovasti sitä, että tuotteen koko elämänkaari on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä, voi olla vaikea tehdä aitoa hyvää vertailua siitä, mikä tuote on todellakin tällainen. Tästä taas seuraa kilpajuoksu pohjalle ja lopulta kaikki tuotteet on jälleen tuotettu pelkästään mahdollisimman halvalla jokseenkin orjatyöllä ja paljon saastuttaen.

Tämänkaltaiset ongelmat voidaan nähdäkseni korjata seuraavilla tavoilla:

1) Nostetaan tuotteen perustaso roskan yläpuolelle. Ei päästetä markkinoille hirveän huonoja tuotteita ja valvotaan tuotteiden korkeaa laatua. Ei oteta markkinoille lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita. Tätä voidaan osin toteuttaa siirtämällä vastuuta kauppialle ja tuottajille. Rangaistaan puutteista ja rangaistaan (esimerkiksi julkisesti nolaamalla) lapsityövoiman ja muun moraalittoman tuotantomenetelmien käyttäjiä. Vaaditaan, että kuluttaja voi palauttaa hajonneen tuotteen helposti ja tuotteen kierrättäminen on siirrettävä valmistajan vastuulle. Näin pakotetaan saastuttaja maksamaan koko elinkaaren ajalta.

2) Tarjotaan mahdollisuuksia erottautua eri markkinasegmenteille esimerkiksi tarjoamalla tiukasti valvottuja standardeja ja pakkausmerkintöjä. Esimerkiksi Reilun kaupan kahvista tietää, että kahvin matka kahvikuppiin sisältää ainakin hieman vähemmän riistoa kuin tavallinen. Toisaalta vaikkapa kodinkoneen sähkökulutuksen on selvittävä selkeistä kuluttajien ymmärtämistä pakkausmerkinnöistä ja ilmoitetun kulutuksen on oltava luotettavaa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen GoodGuiden kaltaiset palvelut voivat avata aidosti koko tuotantoketjun ja tuotteen sisällön kuluttajille.

Kirjoitus on kuudes osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään vihreän politiikan kysymyksiä.

Ulkoisvaikutukset mukaan hintoihin

2011-02-01T21:53:00.002+02:00

Useimmilla taloudellisilla vaihtokaupoilla on vaikutuksia myös muihin ihmisiin kuin pelkkiin kaupan osapuoliin. Politiikan kannalta selkeimpiä esimerkki ovat ilmastopäästöt. Melkein kaikki taloudellinen toiminta aiheuttaa ilmaston lämpiämistä. Ulkoisvaikutuksiin vastaus on sisällyttää ulkoisvaikutukset mahdollisimman tarkasti kaikkiin vaihtoihin.

Otetaan esimerkki ilmastokriisin torjunnasta. Ilmaston saastuttamisen pitää maksaa. Maksun pitää olla mahdollisimman tarkasti suhteessa päästöjen aiheuttaman haitan suuruuteen eli kahden hiilidioksiiditonnin päästämisen pitää olla kaksi kertaa kalliimpaa kuin yhden hiilidoksiiditonnin. Sillä ei pidä olla merkitystä, missä nämä päästöt syntyvät. Koska aikalailla kaikki fossiiliset polttoaineet poltetaan enemmin tai myöhemmin, tehokkainta olisi suoraan fossiilisten polttoaineiden verottaminen siellä, missä ne kaivetaan maasta. Tämä on kuitenkin tunnetusti poliittisesti mahdotonta mm. siksi, että öljyvaltioille ajatuksen myyminen on aika toivotonta.

Nykyinen päästökauppaan perustuva järjestelmä on kompromissi, jossa päästöille saadaan hinta päästämällä markkinoille vain rajallinen määrä päästöoikeuksia ja sitten antamalla toimijoille oikeus kaupata omia ylijääviä päästöoikeuksiaan. Tällaisessa järjestelmässä voidaan saada erilaisia toteutuksia aikaiseksi jakamalla päästöt osallistujien kesken hieman erilaisilla periaatteilla. Esimerkiksi maiden välinen tasapaino perustuu melkoiseen vääntöön ja yleislogiikka ei ole minulle ainakaan ihan selvä. Samalla vaikkapa Suomi jakaa päästökiintiöitä ilmaiseksi yrityksille eli käytännössä Suomi tukee näin yrityksiä aiemman saastuttamisensa perusteella, vaikka raha ei tässä liikukaan. Lisäksi järjestelmää luotaessa on pitänyt hyväksyä se, että osa maista jää järjestelmän ulopuolelle ja maille on annettu takaportti vähentää osa päästöistään kehitysmaakohteissa. Näissä projekteissa on tietenkin suurehkoja vaikeuksia sanoa, mitkä vähennykset olisivat syntyneet joka tapauksessa..

Päästökauppa ei ole täydellinen järjestelmä - se kuitenkin takulla vähentää päästöjä ja toteuttaa periaatteen siitä, että päästöjen vähentäminen kaikilla sektoreilla on yhtä kannattavaa. Järjestelmä takaa myös kohtuullisen vahvasti sen, että päästöt vähenevät juuri sen verran kuin päästöoikeuksia jaetaan. Hiilivero takaisin jokseenkin samat taloudelliset syyt vähentää päästöjä ja tasaisesti. Periaatteessa hiiliveron kanssa syntyvien vähennysten arviointi olisi vaikeampaa etukäteen. Tämä on kuitenkin varsin pieni syy puolustaa päästökauppaa hiiliveroa vastaan.

Sekä hiiliverossa että päästökaupassa ongelmia syntyy, jos koko maailma ei ole sopimuksessa mukana. Periaatteessa kaikista eniten saastuttava teollisuus siirtyy jollain aikavälillä maihin, jotka eivät ole järjestelmän piirissä. Käytännössä tämä siirtymä ei nykyvähennyksillä ole ilmeisesti juuri realisoitunut. Syyt siirtyä vaikkapa Kiinaan ovat tällä hetkellä muita kuin ilmastopolitiikkaan liittyviä. Jos kuitenkin päästövähennykset muuttuvat kunnianhimoisemmiksi, voisi minusta harkita jonkinlaisia päästötulleja esimerkiksi EU-tasolla. Tällöin EU-alueelle tuotujen tuotteiden päästöt arvioitaisiin ja tuotteiden tulli määräytyisi näiden päästöjen mukaan. Näin järjestelmään saataisiin mukaan vähän isompi lohko maailman taloudesta. Samalla mahdollisuus tullien poistamiseen tarjoaisi hyvän insentiivin ulkopuolisille maille liittyä sopimukseen mukaan. Kummassakin järjestelmässä voidaan saada veroluonteisia tuloja, joilla voidaan esimerkiksi auttaa ihmisiä, joille siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan tuottaa erityistä ongelmaa.

Muitakin malleja on toki esitetty. Perussuomalaisten suoraan suurteollisuudella ja Eija-Riitta Korholan hiilenmustilta konservatiiveilta kopioimassa mallissa päästöjen vähennyksiä haettaisiin taloussektorien sisällä. Esimerkiksi terästeollisuutta palkittaisiin siitä, jos se on terästeollisuudeksi vähän saastuttava ja rangaistaisiin, jos se olisi terästeollisuudeksi paljon saastuttava. Tällaisessa järjestelmässä on erityisesti yksi suuri ongelma: esimerkiksi teräksen voi jollain aloilla korvata jollain vähemmän saastuttavalla materiaalilla tai kuluttajat voi ohjata kokonaan muille aloille. Saastuttaja ei siis aina maksa ja saastuttaja maksaa ihan eri summan riippuen siitä, tekeekö terästä vai vaikka kangasta. On mahdollista, että tällaisella järjestelmälläkin voisi vähentää johonkin rajaan asti päästöjä: se vain tapahtuisi taloudellisesti erittäin kalliiksi. Päästöjä pitäisi vähentää aloilla, joissa se on huomattavan vaikeaa ja toisaalta aloilla, joissa päästöjen vähentäminen olisi helppoa, voisivat vähennykset kuitenkin jäädä pieniksi. Persussuomalaiset kuitenkin keskittyvät ohjelmassaan tehtaiden investointeihin, joten on vaikea kuvitella, että päästörajoja voitaisiin kovin nopeasti laskea - tehtaat kun uusiutuvat aika hitaasti.

Tyhmäkin näkee, että Perussuomalaisten mallin tarkoitus ei ole vähentää päästöjä ilmastotieteen vaatimalla vauhdilla, vaan tarkoitus on lähinnä luoda illuusio jonkin tekemisestä. Jos tällaisessa toiminnassa haluaa nähdä jotain hyvää, kai jotain hyvää on siinä, että Perussuomalaisetkin tunnustavat ilmastonmuutoksen asiaksi, jolle pitää esittää tekevänsä jotakin.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa laajasti ulkoisvaikutuksista ja käsittelin tässä esimerkkinä erästä merkittävää negatiivista ulkoisvaikutusta. Tosiasia on kuitenkin, että positiivisista ulkoisvaikutuksista on vaikeampi löytää niin selviä esimerkkejä kuin negatiivisista ulkoisvaikutuksista. Voidaan tietenkin väittää, että vaikkapa kulttuurin tukeminen kaupungissa voi olla perusteltua juuri kulttuurin positiivisten ulkoisvaikutusten vuoksi. Toisaalta vaikutukset siinäkin taitavat olla enemmän ostajan ja myyjän välisiä eivätkä niinkään kulttuurikokemusten ulkopuolella olevien ihmisten etu.

Kirjoitus on viides osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään vihreän politiikan kysymyksiä.

Markkinatalous ei itsestään tuota parasta mahdollista lopputulosta

2011-01-25T22:53:00.001+02:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden talouspoliittinen ohjelma väittää: “Markkinat välittävät tietoa niukkuudesta ja tarpeista tavalla, johon mikään suunnittelu ei kykene.” Markkinat koostuvat yksittäisistä vapaaehtoisista vaihdoista. Nämä vaihdot ovat kummankin osapuolen mielestä parempia kuin se, ettei vaihtoa tapahdu. Tällä päättelyllä siis rajat auki, regulaatio pois ja julkinen sektori markkinoita vääristävänä pois.

Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen - eikä onneksi ole sitä myöskään ohjelmassa. Markkinat eivät itsestään tuota parasta mahdollista lopputulosta. Markkinoiden tehostamiseksi markkinoihin on puututtava ainakin seuraavista syistä:

Ulkoisvaikutukset - Jos Pena myy halpoja sukkia tehtaassaan, joka päästää myrkyt jokeen, lienee selvä, että muutama muukin ihminen on Penan sukkabisneksen vaikutusten kohteena. Toisaalta vaikutukset voivat olla myös positiivisia esimerkiksi jos Matti rakentaa esteettisen talon, on talosta myös iloa naapureille.
Asymmetrisen tiedon ongelmat - Jos markkinoilla on tietoa vain toisella osapuolella, häiritsee se kaupantekoa. Kannattaako valmistajan satsata laatuun, jos kuluttaja ei erota pitkään kestävää tuotetta heti hajoavasta? Eipä kannata.
Puutteet tiedon kulussa - Esimerkiksi nykyisessä pankkikriissä yksi ongelma on, ettei kukaan pakottanut pankkeja toimimaan läpinäkyvämmin. Rahoitusalan uudet “innovaatiot” sekoittivat ihmisten käsityksen siitä, mitä omaisuutta on missäkin. Markkinoilla oli näin suuria vaikeuksia arvottaa pankit oikein. Kun hinnat sitten alkoivat vastata todellisuutta, tapahtui se yhtenä rysäyksenä.
Puutteet toimijoiden rationaalisuudessa - On kiistämätön tosiasia, ettei tavallinen kuluttaja eikä edes hienoimman pankin johtaja, tee päätöksiään täysin rationaalisesti summaten etuja ja haittoja. Ihminen on epärationaalinen olento ja rationaalinen etuansa optimoiva ihminen on korkeintaan jonkinlainen likiarvo todellisesta. Larry Summers kärjisti ajatuksen tarinan mukaan: “There are idiots. Look around.” Ei niin että tässä tarvitsisi itseä kauemmas katsoa: en minäkään osaisi valita vaikkapa itselleni parhaiten toimivaa korvaavaa lääkettä.
Puutteet kilpailussa - On olemassa valtava määrä esimerkkejä aloista, joilla toimijoina Suomessa on käytännössä vain yksi tai muutama yritys. Monopolit ja kartellit estävät markkinamekanismia toimimasta.

Ratkomalla nämä (ja varmaan monet muut) ongelmat saataisiin siis tehokkaammin toimivat markkinat. Tällöinkin jää järjestelmään vielä esimerkiksi seuraavat vähän eri tyyppiset - mutta hyvin merkittävät - ongelmat:

Pääoman kasautuminen - Vaikuttaa siltä, että markkinatalous tuottaa herkästi tilanteita joissa rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä tai jopa köyhtyvät. Ilmiöön voi törmätä esimerkiksi ihmisten varallisuuden parissa: rikkaat suvut pysyvät rikkaina ja köyhälle yhteiskunnallinen nousu on vaikeaa.
Ihminen ei tiedä, mikä tekee hänet onnelliseksi - Ihminen ei ole täydellinen rationaalinen optimoija, kun kysymys on rahasta. Ihminen on tästä vielä kauempana, kun kyse on siitä, mikä tekee meidät onnelliseksi. Esimerkiksi ihmiset aliarvioivat useiden tutkimusten mukaan pitkästä työmatkasta johtuvat kärsimykset, yliarvostaen esimerkiksi hienompaa taloa kauempana. Tästä seuraa tutkimusten mukaan vähemmän onnea kuin “järkevällä” arvostuksella.
Raha ei ole kaiken mitta - On olemassa paljon hienoa, jota markkinat eivät arvosta tarpeeksi korkealle. Esimerkiksi on varmaan turha kuvitella, että markkinoilla olisi paljoa kysyntää kosmologialle. Taloudellisia hyötyjä kosmologian harjoittamisesta on vaikea osoittaa tai ne ovat liian pitkällä tulevaisuudessa.

Vaikuttaa siis siltä, että markkinoita pitää auttaa aika paljon, että niillä päästään hyvään lopputulokseen. Tästä huolimatta en haikaile suunnitelmatalouden pariin. Markkinataloudessa on vahvaa sen itse itseään korjaava luonne. Jos joku yritys tekee jotain asiaa hullunkurisen huonosti, löytyy toimivilta markkinoilta yritys, joka osaa tehdä asian hyvin. Suunnitelmataloudessa ei tällaista korvaavaa organisaatiota ole.

Yritän seuraavassa kirjoituksessa pureutua erilaisiin tapoihin tehostaa markkinoiden toimintaa ja löytää ratkaisuja myös esittämääni muutamaan muuhun huomioon.

Kirjoitus on neljäs osa 40 osaista sarjaa kirjoituksia.

Miksi oikeiston talouspolitiikka vakuuttaa?

2011-01-16T23:59:00.003+02:00

Nyt väistämättä herää kysymys: Miksi kuitenkin kansa kokee kai vieläkin, että Kokoomus hoitaa taloutta paremmmin kuin muut, vaikka puolue tarjoaa hyvin ristiriitaisia ratkaisuja? Ei liene villiä argumentointia väittää, että Katainen ja Niinistö eivät voi olla yhtäaikaa tässä ainakaan ihan oikeassa.

Tässä muutama mahdollinen vastaus:

Historia. Edellisestä Lamasta selvittiin - tai ainakin osa kansasta selvisi - kokoomuslaisten valtionvarainministerien johdolla. Olemme vain tottuneet siihen, että Kokoomus vahtii valtion pohjatonta rahakirstua.
Yleinen stereotypia kokoomuslaisesta on parempi yhteisten rahojen vahtijoina kuin muiden puolueiden. Eikö kuka tahansa antaisi mielummin rahansa mahdollisesti vähän ahneelle pankkirille mielummin kuin tehdasduunarille, maanviljelijälle tai ekohipille?
Kokoomus pääsee puhumaan taloudesta enemmän kuin muut ministeripaikkansa ansiosta. Valtionvarainministerinä Katainen pääsee ääneen nimenomaan talousasioissa ja hän jatkaa tässä pitkää perinnettä.
Puhe leikkauksista tuntuu tarkalta talouspolitiikalta. Keynesiläinen talouspolitiikka, jossa valtion pitäisi lisätä kulutustaan laman aikana tuntuu arkijärjen vastaiselta. Jos meidän perheen pitää kiristää vyötään, kai valtionkin täytyy! Ei ole merkitystä sillä, onko elvyttäminen sinällään järkevämpää.
Vaihtoehtojen puute julkisessa keskustelussa. Muiden puoluiden talouskeskustelu on varsin heikkoa. Ainakin minun on vaikea ymmärtää, mitä keskusta tällä hetkellä talouspolitiikalta haluaa ja miten se aikoo vastata tulevaisuuden haasteisiin. SDP:n venkoilu Kreikan ja Irlannin lainoituksessa tuntui lähinnä kömpelöltä yritykseltä olla eri mieltä. Oli varsin selvä, että puolue olisi tehnyt jokseenkin nykyhallituksenkaltaista politiikkaa, jos olisi itse ollut vastuussa. Perussuomalaiset eivät kykene haastamaan ketään asiantuntemuksellaan, oli aihe melkein mikä vaan. Vihreiden ja vasemmiston talouspoliittinen ajattelu taas ei oikein näy julkisuudessa.
Kokoomus onnistuu välillä estämään keskustelut taloudesta. Jos Kokoomus ei halua jotain keskustelua käytävän, voidaan vedota vain taloudelliseen pakkoon. Esimerkiksi Hetemäen työryhmä ei selvittänyt progressiivista pääomatuloverotusta, sillä siihen ei löytynyt taloustieteestä syitä - viis siitä, että kyseistä mallia vaaditaan laajalti Suomen puoluekentässä.

Miten sitten voitaisiin laajentaa keskustelua? Vihreiden talouspoliittinen ajattelu ei ole juuri julkisuudessa näkynyt, vaikka olen vakuuuttunut siitä, että meillä on suuret linjat aika hyvin hallussa. Meidän pitäisi joskus puhua vain ja ainoastaan taloudesta - niin kylmältä kuin se kuulustaakin. Kuvaavin episodi tähän liittyen sattui Nokialla viime vuoden loppupuolella. Käsittelyssä oli puolueen erinomainen elinkeinopoliittinen ohjelma, jossa otettaan kantaa erittäin hienosti ja raikkaasti siihen, miten Suomessa voidaan pärjätä jatkossakin. Julkinen keskustelu kuitenkin keskittyi puoluevaltuuskunnan vääntöön ruotsin kielestä ja talous unohtui.

Millaista sitten on vihreiden talouspoliittinen ajattelu? Yritän valottaa tätä teemaa seuraavassa seuraavassa kirjoituksessani, mutta toki tätä ennen kannattaa tutustua vaikkapa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden talouspoliittiseen ohjelmaan. Ohjelman ajattelua on aika hienosti saatu vietyä parin viime vuoden aikana myös Vihreiden eri ohjelmiin hienona esimerkkinä Vihreiden elinkeinopoliittinen ohjelma.

Kirjoitus on kolmas osa 40 osaista kirjoitussarjaa politiikan sisällöistä - tällä kertaa tosin taisi mennä vähän keskusteluksi keskustelusta, mutta vältetään sitä ensi kerralla.

Politiikan ja tieteen luonteesta

2011-01-09T19:02:00.001+02:00

Joskus vuosia sitten Vihreässä langassa oli kova keskustelu parhaan argumentin periaattesta. Keskustelua käytiin siitä, miten poliittikka toimii. Kaiketi näkökulmia oli jokseenkin kaksi. Parhaan argumentin -kannattajat olivat sitä mieltä, että ihmiset toimivat oikein, kunhan perustelut ovat hyviä ja johdonmukaisia. Toisaalta osa porukasta uskoi siihen, että valta pitää ottaa ja päätöksiä pitää vain runnoa läpi eikä ole luottamista siihen, että pelkät tiedot ja hyvät argumentit riittävät. Eli kaiketi ensimmäisen ryhmän kannattajat näkisivät, että ihmiset eivät toimi kuin vihreät, koska emme ole tarpeeksi hioneet argumenttejamme hyviksi ja vastaansanomattomiksi. Toinen ryhmä näkisi, että ihmiset saadaan toimimaan oikein vaan runnommalla asioita läpi.

Tässä keskustelussa on vähän samaa luonnetta kuin Popperin ja Kuhnin käsitykissä tieteen luonteesta. Popperilaiset näkevät, että tiede perustuu hypoteesien muotoiluun ja sitten pyrkimykseen falsifoida hypoteesit. Newtonin teoriat korvautuvat suhteellisuusteorialla, kun saatiin empiiristä tietoa, joka falsifoi Newtonin painovoimateorian ja joka taas ei kyennyt falsifoimaan suhteellisuusteoriaa. Kuhńilaiset taas näkevät tieteen sotkuisempana prosessina: tiede muuttuu itseasiassa huomattavan paljon sillä, että tiedemiehet vaihtuvat ja nuoret tutkijat ovat tottuneet uuteen paradigmaan. Einsteinin teorioista tuli fysiikan paradigma vasta siinä vaiheessa, kun tiedemiesten sukupolvi vaihtui. Millään tarkemmalla totuudella ei ole niinkään merkitystä vaan tiede elää ikään kuin omaa elämäänsä eikä ole niin paljon kiinni empiirisissä totuuksissa kuin ehkä haluaisi kuvitella.

Itseasiassa kummassakin keskustelussa on löydettävissä jonkinlainen keskitie. Poliitiikassa paras argumentti ei aina voita, mutta sen pitäisi voittaa. Paras argumentti on kuvaus siitä, millaista poliittinen keskustelu olisi idealitilanteessa, mutta ei kovinkaan tarkka kuvaus siitä, millaista politiikkaa nyt on. Tosin on tunnustettava, että ideaalitilanteessakin varmaan syntyy kiistoja, joita ei voi pelkällä parhaalla argumentilla ratkaista. Jos joku pitää köyhien aseman parantamista tärkenä ja toinen pitää köyhyyttä vain itseaiheutettuna ongelmana, tuskin tästä ristiriidasta päästään ihan pelkillä argumenteilla yli - edes ideaalitilanteessa.

Todellinen politiikka on sotkuista ja siinä on suuri vaikutus sillä, miten osapuolet ovat esimerkiksi sisäisesti organisoituneet. Kauppapolitiikan nykypäivä ja historia ovat täynnä esimerkkejä siitä, että tuottajien eturyhmät ovat keskimäärin paljon vahvempia kuin kuluttajien. Syynä on se, että esimerkiksi maanviljöiden on helppo puhaltaa yhteen hiileen, kun kaikille kysymys vaikkapa maataloustuesta on taloudellisesti hyvin merkitsevä kaikille ryhmän jäsenille. Sen sijaan tavalliselle kansalaiselle maataloustuen muutokset eivät lopulta ole kovinkaan ratkaisevia, kun asian hyödyt ja haitat jakautuvat ryhmälle niin, ettei yhdelle ihmiselle taloudellinen vaikutus ole koskaan järin suuri.

Tieteessä taas asioiden pitäisi tapahtua niin kuin Popper kertoo, mutta kiistämättä tiede näyttää kuitenkin välillä toimivan aika paljon ideaalista poiketen. Itseasiassa se toimii aika inhimillisesti, sillä ovathan tutkijatkin lopulta aika inhimillisiä toimijoita.

Poliittisen keskustelun pitäisi olla erityisesti jokseenkin samat arvot omaavien ihmisten välillä lähempänä paras argumentti -pohjaista kuin vain sitä, kuka huutaa parhaiten koordinoidusti ja kovempaa. Samalla on varmaan syytä tunnustaa, että maailma eroaa ideaalista kuitenkin aika tuntuvasti ja vaatii välillä tarkkaa organisoitumista, jotta hyvät asiat saa eteenpäin. Esimerkiksi vihreiden sisäisen keskustelussa pitäisi parhaan argumentin voittaa ja siihen pitäisi pyrkiä kaikissa prosesseissa esimerkiksi ohjelmatyössä.

Kirjoitus on toinen osa 40 osaista kirjoitussarjaa, jossa käsitellään erilaisia politiikkaan liittyviä asioita.

Kaavioperjantai

2011-01-07T23:30:00.007+02:00

Sain jostain syystä päähäni leikkiä Google Mapsillä ja piirrellä erilaisia visualisointeja.

Tavoitteeni oli oikeastaan piirtää jonkinlainen visualisointi siitä, miten pitkä matka on mistäkin pisteestä on esimerkiksi Helsinkiin. Tämä osoittautui kuitenkin ainakin tällä erää mahdottomaksi, koska Google Mapsiä voi kutsua vain rajallisen määrän omalta koneelta ja Google Spreadsheetissäkin on jonkinlainen rajoite.

Päädyin korvikkeeksi piirtämään seuraavat kaaviot:

1)

Tässä kaaviossa nähdään Suomen 30 suurimman kaupungin etäisyys Helsingistä. X-akselilla on etäisyys linnuntietä (laskettu puhtaasti koordinaateista olettaen maapallo palloksi) ja Y-askelilla on etäisyys laskettuna Google Mapsin avulla. Pallojen koko on suhteessa kaungin väkimäärään. Google Mapsillä arvot ovat suurempia kuin X-akselin, mikä on luonnollista, koska linnuntie on lyhyin mahdollinen. Jos tie olisi suora olisivat X ja Y -arvot samat. Kaupungit näyttävät asettuvan samalle viivalle yllättävän hyvin.

2)

Tässä kaaviossa on esitetty Google Mapsin antaman etäisyyden suhde linnuntietä laskettuun etäisyyteen. Tulokset kertovat ehkä jostain.

Epäilen, ettei näistä kaavioista ole kellekään mitään suurempaa iloa, mutta en malta tunteja näiden kanssa puuhailtuani jättää julkaisemattakaan.

Suomen puolueiden kannatusten ja jäsenmäärien kehitys sodan jälkeen

2011-01-03T18:42:00.003+02:00

Kokosin viime joulukuussa Suomen puolueiden jäsenmäärät ja kannatuksen eduskuntavaaleissa yhteen taulukkoon, jonka sitten animoin Google Docsin bubble charteilla. Nämä ovat varsin tuttuja Hans Roslingin luentojen hienoista animaatioista.

Joulukuussa ehdin julkaista raa'an version näistä leikkimisistäni Facebookissa kavereilleni. Teknisiä ongelmia oli tosin silloin vielä aika reilusti, mutta ne näyttivät selviävän rajaamalla data sodan jälkeiseen aikaan. Sitä edeletävästä ajasta en nimittäin ole onnistunut löytämään kunnollisia eduskuntavaalien tuloksia.

Tässä se nyt siis on: Kuvaajat ja data

Datassa ja sen käsittelyssä on varmaan puutteita, joten olisi aivan mahtavaa, jos joku paremmin asiaan perehtynyt jaksaisi tutkailla tätä. Erityisesti harmaita hiuksia minulle aiheuttivat vuodet, joista oli ilmoitettu erilaisia lukuja eri lähteissä Wikipedia-artikkelinkin mukaan. Jouduin tekemään näissä valinnan satunnaisesti.

Koko höskä on Creative Commons Attribution-ShareAlike Licensen alla julkaistua. Lähteenä toimi suomenkielisen Wikipedian artikkeli Luettelo Suomen puolueista

Kulttuurin sirpaloitumisesta

2011-01-01T17:03:00.002+02:00

Vuodenvaihteessa pestini ViNOn puheenjohtajana loppui. Tämä tarkoittaa, että pitää keksiä uusia kanavia vaikuttaa ja miettiä yhteiskunnan menoa. Tarkoitukseni on kirjoittaa tänä vuonna 40 osainen sarja politiikkaan liittyvistä teemoista. Yritän pysyä pääasiassa sisältöjen puolella, mutta katsotaan mihin tämä menee.

Paljon toisteltu lause kertoo, että yhteiskunta on monin tavoin jakautunut voittajiin ja häviäjiin. Suurin ongelma tässä on köyhyden periytymisen vahvistuminen. Viime lama hoidettiin Suomessa erittäin huonosti. Viime laman haavat vuotavat vieläkin. Suuri onni on, että taloudellisen keskustelun ilmapiiri oli sen verran muuttunut sitten viime laman, että ainakin toistaiseksi lamaan on vastattu elvyttävällä talouspolitiikalla ja uudet haavat ovat onneksi vielä varsin vähäisiä.

Elvyttävän talouspolitiikan voittokulku ei ole kuitenkaan saanut ansaitsemaansa huomiota, kun epätasa-arvo näyttää lisääntyneen. Samalla kansan tuntemaa yhdenkuuluvuuden tunnetta on horjuttanut median valtava muutos. Olen itse jokseenkin nuorimpia suomalaisia, joka on viettänyt osan elämästään suhteellisen vahvan yhtenäisen median aikana. Minun lapsuudessani katsottiin muutamaa tv-kanavaa ja niitä muutamaa kanavaa katsoi myös suuri osa suomalaisista. Kun samalla muukin kansaa yhdistävä kulttuuri - ainakin tuntuu - pirstaloituneen, tulee aika vahvasti sellainen tunnelma, ettei tässä enää olla samaa porukkaa. Toiset tykkäilevät toistensa Facebookin status-päivityksistä etelän lomamatkoilta, kolmannet katsovat YLE Areenalta dokumentteja ja neljännet juovat kaljaa lähiöbaarissa. Ei oikein enää olla samassa veneessä.

Ei ole ihme, että tällainen nopea pirstaloituminen luo tunnelmaa Suomen tuhosta ja Suomen tuho tietysti vaatii selittäjiä. Esimerkiksi Hommaforumin väki on löytänyt tällaisen selityksen maahanmuuttajista. Esimerkiksi Halla-ahon blogin nimi on Scripta - Kirjoituksia uppoavasta Lännestä. Melko tuomionpäiväfiilistelevä, eikö? Itse pidän tätä analyysia todella puutteelisena. Vihreän toverin Touko Apajalahden viljelemää ajatusta vapaasti lainaillen, maahanmuuttajat toimivat kuten väriaine: maahanmuuttajat tuovat pääasiassa esiin yhteiskunnassa itsessään olevat sosiaaliset epäkohdat. Halla-aholla siis menee väriaine sekaisin itse ongelman aiheuttajaan.

Tunne yhteiskunnan sirpaloitumisesta on kuitenkin hyvin vahva ja minusta ihan todellinen ongelma. Vastauksia siihen on kuitenkin vaikea löytää. Maahanmuuttajien potkiminen pihalle tai pysäyttäminen rajalle ei tätä ongelmaa ratkaise. En ole ihan varma, mikä sitten ratkaisi. Yksi osa ongelmasta on korjattavissa, jos meiltä löytyy halua: tuloerojen hillitön lisääntyminen on mahdollista pysäyttää muutoksilla verotuksella ja uudistamalla yhteiskunnan tukijärjestelmää nykymaailmaa vastaavaksi.

Tämänkin jälkeen jää kuitenkin sirpaloituva media ja tästä seuraava kulttuurillinen sirpaloituminen. Ongelmaksi voivat myös muodostua erilaiset sosiaaliset pienet klikit, joiden parissa ihmiset viettävät kaiken vapaa-aikansa. Tällaisista porukoista voi saada jonkinlaisen esimaun tutustumalla netin keskusteluihin, jotka keräävät samanmielisiä erilaisten aiheiden parista kiinnostuneille. Esimerkiksi mainittakoon maahanmuuttokriiitikot, ilmastodenialistit ja vaikkapa peak oil -intoilijat. Ihminen löytää tällaisessa porukassa vahvistusta omille mielipiteilleen - eikä varsinaisesti joudu törmäämään muihin mielipiteisiin. Ilmiö ei ole tietenkään ainutlaatuinen historiassa - kyllähän esimerkiksi puolueessa toimiminen kaventaa oman mielipiteen muodostamiseen liittyvien ihmisten erilaisuutta. Tuntuu kuitenkin siltä, että näistä ilmiöistä voi tulla vahvempia jatkossa.

Tähän en osaa tarjota täysin tyydyttävää ratkaisua kulttuuriseen sirpaloitumiseen. Peruskoululla on varmasti tärkeä rooli, mutta ihan pelkkä mediakritiikin opettaminen ei taida riittää. Hommaforumin keskusteluja kohtuullisesti seurailleena olen nimittäin täysin vakuuttunut siitä, että mediakritiikin puute ei ole esimerkiksi maahanmuuttokriitikoiden suurin ongelma: forumin käyttäjäthän näkevät kaikki valtamediat monikulttuurisuusintoilijoiden propagandavälineinä. Voi olla myös tarvetta palata meitä yhdistäviin arvoihin, mutta tässäkin sitten saadaan aikaiseksi riitely siitä, mitä nämä arvot lopulta ovat - esimerkiksi tavallisen kristillisdemokraatin käsitys yhteisistä arvoistamme on varmaan aika erilainen kuin omani.

Eri toimien tavoitteena pitäisi olla tapa vakuuttaa Suomessa asuvat taas siitä, että vaikka myrsky on välillä kova on Suomen veneessä vieläkin aika hyvä porukka ja veneessä on vielä tilaa.

Kirjoitus on 40 osaisen politiikan eri osa-alueita käsittelevän sarjan osa 1.

Tampere kesällä

2010-07-08T21:48:00.003+03:00

Olen muutaman viikon lomalla ja aika kuluu tehokkaasti kesäisissä asioissa. Loma taisi ajoittua aika täydellisesti. Olen saanut päälle hyvän lomavaihteen ja kummasti tämä rento meininki tuntuu herättävän paljon uusia ajatuksia, joista on hyvä jatkaa sitten, kun taas palaa töihin ViNOssa ja yliopistolla.

Erityisesti olen taas ihastunut kesäiseen Tampereeseen. Sitä on ollut ilo tutkia yksin ja yhdessä. Välillä sitä unohtaa täysin, miten valtavan paljon tämäkin kaupunki tarjoaa.

Parhaat paikat tällä viikolla Tampereella:

Telakan ja Nordicin terassit: Tampereen terassitarjonta ei ole ihan niin mainiota kuin sen voisi heti ajatella olevan, mutta nämä kaksi paikkaa tarjoavat ihanat myös varjoisempia paikkoja sisältävät terassit. Telakassa on asennetta, Nordicissa hyvää kesäistä olutta.
Sorsapuiston rinne: Puistot tarjoavat parhaat avoimet julkiset tilat ja Sorsapuisto on Tampereella minulle sopivin puisto.
Tampereen jäätelötehtaan myymälä: Jäätelö ei tästä parane.
Tampereen kauppahalli: Jostain syystä olen käyttänyt tätäkin palvelua ihan liian vähän. Kauppahallista saa kuitenkin ehkä kaupungin parasta leipää ja sushikaan ei ollut yhtään hullumpaa.
Kahvila Valo: Kaupungin parhaat kahvit.
Rauhaniemen kansankylpylä: Aivan mahtavia uimapaikkoja ei tähän minun lähelle ihan hirveästi satu, mutta Rauhaniemessä pulahtaminen Näsijärveen lenkin jälkeen on vain pelkästään mahtavaa.

Poliittisesti vaatimukset (koska muutenhan ei blogiin voi kirjoittaa):

Hämeenkatu kiinni henkilöautoilta edes kesäisin ja muutenkin kesäisin auki olevat kävelykadut toisivat kaupunkiin elävyyttä: On tavallaan totta, ettei Suomessa suurimpana osana vuotta ole juuri hyötyä kaupungin keskustassa sijaitsevasta ulkotilasta. Kuitenkin erityisesti näin kesällä tulee mieleen, miten hienoja terasseja ja kahviloita mahtuisi monelle kesällä vähän liikennöidylle tielle. Tampereen kaupungin kävelykadut etenevät tuskaisen hitaasti, joten miksei kokeiltaisi vaikka ensi kesänä parilla?
Vessat kuntoon puistoihin: Sorsapuistossa on kai tämän suhteen tapahtumassa jotain, mutta tällä hetkellä vielä vähän harmittaa.

Rakkauden manifesti

2010-06-27T20:19:00.001+03:00

My body is a cage that keeps me 
From dancing with the one I love
But my mind holds the key 

–Arcade Fire

Haluamme kaikille ihmisille oikeuden etsiä rakkautta. Haluamme irti rakenteista, jossa muut määrittelevät kuka saa rakastua. Haluamme Suomen, jossa on yhtä oikein löytää kumppani netistä kuin Ikeasta. On traagista ja väärin, että erilaiset tahot ovat halunneet hillitä rakkauden etsintää.

Jäykkien historiallisten rakenteiden ja sääntöjen paino tuntuu harteillamme edelleen. Jokainen homo kaapissa, jokainen pakkoavioliitto, jokainen seksuaalisuudesta moitittu on liikaa eikä kuulu enää tähän maailmaan.

Vaikka haluamme kaikille oikeuden etsiä rakkautta, emme odota kaikkien sitä edes etsivän. Mikään malli rakkaudesta, rakkaussuhteista tai vaikka pelkästä seksistä ei sovi kaikille sellaisenaan. Ydinperhemalli ei sovi kaikille – eikä vapaa rakkaus. Ihmisten pitää saada itse päättää suhteidensa säännöt, eikä muiden määrittelemää kunnollisuutta tarvitse ottaa annettuna.

Rakkaus on liian tärkeää ja ainutlaatuista ylhäältä annetuille malleille.

Rakkaus ja rehellisyys liitetään toisiinsa. Haluamme liittää myös seksuaalisuuden ja rehellisyyden yhteen. Valmiista malleista luopuminen mahdollistaa rehellisyyden paitsi itselleen myös muille. Esimerkiksi yhden illan suhteet tai avoimet suhteet eivät ole vastuuttomia, kunhan kaikki osapuolet tietävät, mistä on kyse.

Yhteiskuntamme rakentuu vielä aivan liiaksi sen varaan, että on nainen ja on mies. On mies, nainen ja lapsia. Ja jos ei vielä ole lapsia, niin puoli maailmaa niitä odottaa ja yhdessä ollaan siihen asti, kunnes kuolema erottaa.

Maailmamme ei kuitenkaan koostu pelkästään tällaisista pareista. Rakkauden kirjo on laaja: kaikki eivät rakastu vastakkaiseen sukupuoleen, kaikki eivät koe itseään mieheksi tai naiseksi, kaikki suhteet eivät päätykään jommankumman kuolemaan, kaikille ei monogamia sovi.

Ketään ei voi omistaa. Rakkauden määritelmää ei voi omistaa.  

Kirkko ja valtio ovat olleet irrotettuina useiden suomalaisten mielissä jo pitkän aikaa. On aika saattaa tämä myös käytäntöön. Kirkon seremoniat ja lailliset muutokset ihmisten parisuhteissa on pidettävä erillään. Kirkko voi tarjota jatkossakin mahtavat puitteet häille - niille keille sellaiset häät sopivat.

Seremoniat tulee erottaa laeista.

Valtiovallan ei pidä nähdä avioliitossa sukupuolta. Jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella on oltava oikeus avioliittoon sukupuoleen katsomatta. On absurdia ja väärin, ettei rakastava homopari saa samaa lain suojaa kuin heteropari. Perusteluita järjestelmälle ei ole, vaan kaikki heteroseksuaalisuuden paisuttelu jatkuu vain, koska näin on aina ennenkin ollut.

Merkittävä osa avioliitoista päätyy eroon. Tärkeämpää kuin biologisen vanhemman läsnäolo on se, että lapsen ympärillä on hyväntahtoisia aikuisia. Tarvitsemme uusia tapoja aikuisille elää yhdessä ja elää samalla uuden sukupolven kanssa.

Mielivallan on aika päättyä.   Ihastumme siellä, missä ihmiset liikkuvat oli se sitten kaukomailla, internetissä tai vaikkapa työpaikalla. Vaikka on mahdollista, että joku huijaisi parisuhteella esimerkiksi muuttaessa maahan, ei kokonaishaitta ole samaa luokkaa kuin kahden rakastajan pitäminen erillään valtiokoneiston toimesta.

Rakkauden tunnistavat vain rakastuneet itse, eikä sitä voida kokeilla ja testata.  

Seksiin ja rakkauteen liittyy paljon tarpeetonta häpeää. Kaikilla on oikeus nauttia kehostaan yksin ja muiden kanssa. Valtion määräysvallan ei tule yltää aikuisten ihmisten makuuhuoneisiin. Kaikki yhteisöstä lähtöisin oleva häpeä on kyseenalaistettava. Häpeä ei ole tunnetila, jonka varaan ihmisten kannattaa toimintaansa rakentaa.

Ihmissuhdehäkit ovat mielissämme ja meillä on niihin myös avaimet. Ulos häkeistä!

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajat

Paloma Hannonen ja Heikki Sairanen

Julkaistu Vihreän Langan blogissa 24.6.2010

Liveblogi vihreiden puoluekokouksesta

2010-05-22T12:20:00.001+03:00

Kirjoitan liveblogia ViNOn verkkosivuille vihreiden puoluekokouksesta.

Liveblogi

Uusiutuvaa energiaa ydinvoiman sijaan

2010-04-19T20:29:00.004+03:00

Alla oleva on puheenjohtajakollega Paloma Hannosen kanssa kirjoitamme mielipidekirjoitus, joka on julkaistu Aamulehdessä 19.4.2010.

Lisäydinvoiman rakentamisen sijaan Suomen on satsattava uusiutuvaan energiaan. Suomen on tartuttava uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lakattava kuuntelemasta sokeasti vanhanaikaisen teollisuuden edunvalvojien tunkkaisia mielipiteitä. Nykyisessä keskustelussa ei ratkaista sitä, turvataanko hyvinvointiyhteiskunta ja teollisuuden energiatarpeet. Nyt puhutaan ainoastaan siitä, millä tavoin tulevaisuuden energia tuotetaan. Uusiutuvat energiamuodot tarjoavat Suomelle mahdollisuuden kehittää ja valmistaa uutta teknologiaa, jolle on varmasti kysyntää maailmalla.

Meidän rikkaissa maissa on myös kannettava vastuumme muusta maailmasta. Teollisuusmailla on vastuu puhtaan ja turvallisen teknologian kehittämisestä. Köyhien maiden energiaratkaisut riippuvat pitkälti rikkaissa maissa tehdyistä valinnoista. Vauraana teollisuusmaana Suomella on velvollisuus satsata sellaiseen energiateknologiaan, jota voidaan turvallisesti soveltaa kaikkialla riippumatta valtioiden poliittisesta vakaudesta, luonnonoloista tai taloudellisista resursseista. Ydinvoima ei näitä ehtoja täytä, joten ydinvoima ei ole globaali vastaus ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ydinvoima näyttää joillekin ryhmille olevan puhtaan ideologinen kysymys, jossa faktoilla ei ole merkitystä. Erehdyksistä tulisi oppia. Olkiluoto-3 on kansainvälisesti tunnustettu esimerkki siitä, että ydinvoimarenessanssi on vain lyhytnäköisten poliitikkojen ja ydinvoimalobbarien utopia. Faktojen rauhallinen tarkastelu avoimin mielin ilman ideologialukkoja johtaa lopputulokseen: Suomi ei tarvitse lisäydinvoimaa. Kansanedustajien on syytä hylätä kaikki ydinvoiman lupahakemukset.

Rasismista

2010-04-19T16:33:00.003+03:00

Tänään koululla töiden puolesta kuulin tamperelaisten lapsien iloisesti huutavan pihalla: "Kuka pelkää mustekalaa?" Vielä omassa lapsuudessani Mäntässä 90-luvun alussa sama leikki kulki nimellä Kuka pelkää mustaa miestä? Joku kasvattaja pelastanut sinällään mukavan leikin tälle vuosituhannelle.

On kuitenkin aika mielenkiintoista miettiä, miten avoimen muukalaisvihamielinen maa Suomi oli vielä 15 vuotta sitten. Ei ole ihme, että ihmisten asenteissa on aika paljon tuunattavaa vieläkin.

Puhe ViNOn liittokokouksessa 18.4.2010

2010-04-18T09:23:00.001+03:00

Puhe liittokokouksessa 17.4.2010 Oulussa.

Kiitos puheenjohtaja.

Hyvä liittariväki!

Joskus on hyvä palata perusteisiin. Avoimuus, vihreys ja tasa-arvo on kolmikkona sellainen, jota olen aika pitkään heitellyt tiivistelmänä suomalaisen vihreyden ytimestä sikäli kuin sen itse näen. Voisin tosin luopua yhden miehen käsitekaappausyrityksestä tasa-arvon suhteen ja puhua suoraan avoimuudesta, vihreydestä ja yhdenvertaisuudesta.

Avoimuudessa olemme edenneet viime vuosina Suomessa valtavia askeleita. Maan tavasta on tullut käsite. On syytä kuitenkin muistaa, että kaikki puolueet eivät ole harrastaneet maan tapaa. On keskustan, kokoomuksen ja demarien tapa. Keskustalla ja kokoomuksella on automarkettirahaa ja demareilla enemmän tai vähemmän ay-liikkeeltä kähmyiltyä rahaa. Kohussa on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme oikeasti saamassa aika hyvän vaalirahoituslainsäädännön. Aina jää korjattavaa: yksittäisen lahjoituksen katon pitäisi olla vielä alempi ja kampanjakattoakin olisi kannattanut kokeilla, mutta kaikkiaan asiat menevät paljon eteenpäin. Seuraavat haasteet avoimuudessa ovat mielestäni osittain paluuta vanhaan ja osittain hyppyjä internet-aikakauteen: meidän pitää vaatia valiokunnat avoimeksi ja meidän pitää vaatia eduskunnan videoidut puheenvuorot viipymättä YouTubeen. Ylen räpellykset eivät vielä riittä - politiikka pitää viedä sinne, missä kansalaiset ovat.

Vihreydessä: ympäristö- ja ilmastoasioissa ei voi kehua viime vuoden saldoa. Kansainvälisesti asiat ovat menneet metsään erittäin pahasti kummankin teeman ympärillä. Ilmastoneuvottelut eivät etene ja monimuotoisuuden suojelu tapahtuu aina jossain muualla joidenkin muiden toimesta eikä ainakaan tämän kaavan kohdalla asialla ole väliä. Suomen pitäisi muka kaapata iso pala uusiutuvien energiamuotojen tarjoamista markkinoista, mutta kotimarkkinat halutaan kuitenkin kutistaa mitättömiksi ydinvoimaloilla. Tässä teemassa riittää tehtävää: minusta meidän on heräteltävä keskustelua päästötulleista, sillä ilmasto ei voi odottaa hetkeäkään pidempään. Päästötullit helpottavat ilmastolainsäädännön läpimenoa eri maissa ja toisaalta luovat syyn sopimusten ulkopuolisille maille alkaa hillitä päästöjään. Ilmastotoimia perkele!

Yhdenvertaisuudessa on otettu ihan hyvä pieni askel sallimalla samaa sukupuolta oleville perheen sisäinen adoptio. On kuitenkin noloa ja säälittävää, että ihan samanlaisille vanhemmille kuin heterovanhemmat pitää "sallia" jotain ja toisaalta on vielä nolompaa, että joku Espanjan kaltainen valtio on meitä liberaalimpi tässä kysymyksessä. Tarvitsemme sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön. Ihmisten välinen rakkaus ei katso sukupuolta ja aikuisten ihmisten seksielämä ei muille kuulu.

Miten me sitten saamme asiat eteenpäin? Ollaan ihan pirun aktiivisia mediassa, kaapataan uusi media haltuun ja voitetaan ensi vuonna vaalit. Mielipidekirjoituksia luetaan vieläkin paljon. Paikallisjärjestöissä vanhojen tekijöiden opetettava uudet kirjoittamaan. Sosiaalisessa mediassa meidän pitää tsempata: muut puolueet pystyvät kuromaan kiiinni eron teknisesti vahvoihin vihreisiin, sillä mainostoimistot alkavat jo osata esimerkiksi Facebookin käytön. Kaikkien on syytä liittyä ViNOn faneiksi vaikka fani-sana kiusaisikin ja kaikkien täällä olevien on syytä kutsua koko kaveripiiri tähän faniryhmään myös. Kaikkien on myös syytä rummuttaa vihreiden hyviä toimia kavereilleen. Kaikkea ei pidä jakaa, mutta paljon enemmän kuin nyt.

Paljon on vielä tehtävää, mutta silti olemme jo nyt ennen näkemättömän hyvässä kuosissa järjestönä.

Kaiken alkavan vaalitohinan keskelle tärkeintä EI pidä unohtaa: politiikan sisältöjen pitää olla kunnossa ja niistä pitää muistaa puhua kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa rohkeasti.

Tärkein tapa lisätä päätöksenteon avoimuutta nyky-yhteiskunnassa

2010-02-18T20:19:00.004+02:00

Moni ystäväni seurasi eilen Helsingin valtuuston keskustelua kasviruokapäivästä. Keskustelu ajautui joksenkin absurdeihin teemoihin varsinkin, kun muistaa, että käytännössä pelkkää kasvisruokaa tarjoillaan noin 3 kertaa viidessä viikossa Helsingin kouluissa nykyäänkin. Erityisen absurdilta tuntuu se, että ilmeisesti merkittävä osa ihmisistä kokee jonkinlaisena vapaudenriistona sen, ettei joka aterialla saisi lihaa. En olekaan aiemmin tajunnut, kuinka vapauksiani on rikottu kaikilla kouluaterioilla, joilla syötiin pinaattilettuja eikä yhtään lihaa. Lopulta Emma Karin aloite kuitenkin meni valtuustosta läpi, mikä on varsin hieno juttu.

Keskustelua katsoessa tuli jälleen mieleen se, että on todellinen harmi, ettei valtuutettujen puheita voi linkittää helposti esimerkiksi blogiin ja Facebookiin. Sama ongelma on meillä edelleen myös eduskunnassa. Minusta puheenvuorojen videointi ja erottaminen omaksi videoiksi olisivat helpoin tapa lisätä kansalaisten mahdollisuutta seurata edustajiensa toimintaa. Aika harva ihminen jaksaa seurata kaikkia puheenvuoroja eduskuntakeskustelusta, mutta "crowdsourcing" voisi hyvinkin nostaa parhaat, hirveimmät ja hauskimmat puheenvuorot nettikeskusteluun.

Huippu-urheilusta

2010-02-14T21:01:00.002+02:00

Aamulehden verkkosivuilta voi lukea, että Tampere aikoo palkita olympiamitalistejaan. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tällaisista symbolisista palkkinoista pitäisi luopua. Mitä vastinetta veronmaksajien rahoille tällaisella toiminnalla saadaan? Yksikään urheilija ei lähde kisoihin kaupungin tarjoamien muutamien kymmenien tuhansien palkintojen vuoksi ja vaikka lähtisikin, mitä hyötyä tamperelaiselle on siitä, että tamperelainen voittaa mitalin?

Doping-keskustelun uusien käänteiden toivoisi tuovan lisää puhtia vaatimuksiin luopua kokonaan julkisen sektorin tuista huippu-urheilulle. Ongelmana on kuitenkin se, että Suomessa urheiluelämä on tiivisti linkittynyt politiikkaan. Valtakunnalliset urheilujärjestöt esimerkiksi tarjoaa harvoja tapoja poliitikoille näkyä "tavallisen kansan" parissa positiivisessa valossa. Rakenteiden muuttaminen on hyvin vaikeaa ja varmaankin hidasta.

Huipputason urheilun tukemiseksi on vaikea löytää muita syitä kuin mahdolliset positiiviset esikuvat nuorille terveistä elämäntavoista tai huippu-urheilun itseisarvo. Minusta kuitenkin maailman tason urheilijoilla voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia lasten haluun liikkua: kouluissa kummitelee vieläkin ihan liikaa huippujen tukeminen liikunnassa, vaikka pääasian pitäisi olla kaikille sopivien liikuntamuotojen löytäminen. Nykyään voisi myös kysyä, ovatko doping-epäilyjen keskellä elävät urheilijat kovinkaan hyvä esimerkki kellekään. Tämä täysin riippumatta siitä, onko epäilyissä perää useimpien kohdalla.

Huippu-urheilun itseisarvon puutteesta on mahdoton argumentoida kaikkia vakuuttavasti. Taiteen, puhtaan tieteen ja huipputason urheilun itseisarvoa on vaikea arvioida toisiinsa nähden. Tieteellä ja taiteella on kuitenkin merkittävät yhteiskuntaa eteenpäin vievät posiitivset ulkoisvaikutukset: kummatkin ovat luovan yhteiskunnan perusta. Urheilu ei tätä ole.

Ja eihän se huippu-urheilu loppuisi, vaikka julkinen sektori lopettaisi rahoituksen.

Olkiluodon katstrofi

2010-01-31T11:32:00.003+02:00

Artikkelissa HS: Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista kirjoitetaan:

"Eri osapuolilla oli aluksi liiankin ruusuiset kuvitelmat siitä, että tämä olisi helppoa", STUKin johtaja Tiippana sanoo.

Keitä nämäsinisilmäiset osapuolet ovat?

"Laitostoimittajat, tilaaja Suomessa ja suuri yleisö."

Olisi varsin toivottavaa, että emme olisi niin sinisilmäisiä seuraavista ydinvoimaluvista päättäessä.

Tärkeimmät syyt jättää ydinvoimaluvat Suomessa jakamatta:

Ydinvoiman rakentaminen ei jätä Suomeen oikeastaan yhtään osaamista, jota voitaisiin myöhemmin viedä maailmalle. Työn tekevät puolalaiset, voimalat suunnittelevat ranskalaiset ja näemmä kova esimiesosaaminen tulee Portugalista.
Sähkön kulutuksen merkittävä vähentyminen on pysyvää ja uutta voimaa tarvitaan aika vähän, jos ollenkaan.
Vaihtoehtoja on ja ne myös luovat suomalaista vihreää teollisuutta, jolla on suuret vientämahdollisuudet.

Itse olen suhtautunut hyvin varauksellisesti ydinvoiman turvallisuuteen liittyvään keskusteluun. Luulen kuitenkin, että tässä olen ollut väärässä. Olkiluodosta vuosien ajan valunut tieto on kuitenkin aidosti huolestuttavaa. Ydinvoima ei ole turvallista, kun projektit hallitaan näin huonosti.

Liiketaloudella ei tavallaan ole merkitystä valtion lupia myöntäessä, mutta tällaisten sekoilujen jälkeen käy myös mielessä, onko ydinvoima rakennuttajille itselleen edullista jatkossa. Katsooko meidän teollisuutemme vain menneeseen ajaessaan ydinvoimaa muka halpana vaihtoehtona? Ei tuntuisi yhtään mahdottomalta sekään.

Piratismi Suomessa ja Ruotsissa

2010-01-20T20:50:00.004+02:00

Helsingin Sanomien artikkelista ÄKT: Nettipiratismi jyrkensi äänitemyynnin laskua:

"Pirate Bay -tuomion saaman huomion ja uuden lainsäädännön takia laiton nettilataaminen väheni Ruotsissa", Rechardt uskoo.

Ruotsin tilanteeseen on vaikuttanut paljon voimakkaammin laillisten ilmaisten kanavien syntyminen laittomien ilmaisten kanavien rinnalle kuin Rechardtin esittämät syyt. Spotify on paljon tehokkaampi ase piratismin vastaisessa taistelussa kuin lait ja kovasti huomiota saaneet oikeusjutut, jotka itseasiassa ovat Ruotsissa kääntäneet merkittävän osan nuorisosta entistä kriittisemmiksi musiikkiteollisuutta vastaan.

Britanniassa vaikutus on vielä vahvempi: Guardian: Collapse in illegal sharing and boom in streaming brings music to executives' ears

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen

2009-12-31T16:19:00.005+02:00

Vuodet 2000 - 2009 olivat menetettyjen mahdollisuuksien vuosikymmen. On vaikea kuvitella, että tätä vuosikymmentä muistettaisiin muusta kuin lukuisista mahdollisuuksista, joita ei vain osattu käyttää oikein.

Vuoden 2001 Syyskuun 11. päivän tapahtumat olisivat voineet olla alku monelle ihan hyvällekin asialle. Tuhosta olisi voinut seurata jotain hyvää. Thomas L. Friedman esimerkiksi esittää jälkikäteen Patriot-bensaveroa, jolla Yhdysvallat olisi voinut irrottautua öljyriippuvuudestaan Lähi-itään. Iskuista kuitenkin seurasi käsky lähteä shoppailemaan ja myöhemmin kaksi sotaa.

Koko vuosikymmen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillintään ovat olleet aivan käsillämme. Niitä vain ei ole käytetty. Tästä on vaikea syytä muita tahoja kuin poliitikkoja. Hyvä muistaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on valituista presidenteistä kummatkin puolustivat kampanjoissaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Lupasihan Bushkin ensimmäistä kautta hakiessa allekirjoittaa Kioton sopimuksen. Kööpenhaminassa olisi vielä voitu paikata paljon, mutta sielläkin asiat menivät pieleen.

Vuosikymmenen lopun talouskriisi olisi - ja osittain on vieläkin - mahdollisuus uudistaa talouden rakenteet niin, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan tulevaisuudessa. Samalla olisi voitu ottaa harkintaan suuria ratkaisuja, jotka eivät tavallisissa oloissa olisi mahdollisia. Esimerkiksi kansainvälinen valuutansiirtovero olisi ihan mahdollisuuksien rajoissa ja onhan se saanut hyväksyntää merkittäviltä päättäjiltä. Toistaiseksi uudistuksia kuitenkin vieläkin vain odotetaan.

Suomelle tämä vuosikymmen ei ole ollut helppo. Taloutemme on rankassa rakennemuutoksessa, joka ei pelkästään liity maailmantalouden myllerykseen. Kun vanhan teollisuuden työpaikat karkaavat, pitäisi meidän luoda uusia aloja rohkeasti. Tätäkään mahdollisuutta ei vain ole oikein osattu käyttää. Vihreän teknologian vienti varmaan tulevaisuudessa kannattaa, mutta emme saa luotua näille vieläkään kotimarkkinoita.

Koulujärjestelmämme niittää kansainvälistä mainetta niin hyvillä oppimistuloksilla kuin kahdella hirvittävillä väkivallan purkauksella. Itse epäilen, että peruskoulumme on aidosti aika laadukas, mutta ongelmat alkavat sen jälkeen.

Jotain kai kertoo se, että vielä tänään New York Times kuvailee Suomea, Sellon ampumistapauksen yhteydessä:

[Finland] is known for its high suicide rates, heavy drinking and domestic violence.

Toivottavasti 2010-luvulla meillä on vähintään yhtä paljon mahdollisuuksia kuin tänä vuosikymmenenä ja toivottavasti uskallamme tarttua niistä useampaan.

(Huom: Teknisesti vuosituhat alkoi 2001 eikä 2000 ja on luonnollista, että ensimmäinen vuosikymmen kattaisi vuodet 2001-2011. Olen nyt kuitenkin päättänyt oppia jotain kymmenen vuoden takaisesta ja juhlia samaan aikaan kuin muutkin. Nyt juhlitaan pyöreitä vuosilukua, ei pyöreitä lukuja ajanlaskun alusta)

Toipumista tappioista

2009-12-22T16:18:00.003+02:00

Rosa Meriläinen summaa tämän hetken tunnelmat aika hyvin kolumnissaan Turpiin on tullut:

Viime päivät ovat olleet vihreille melkoisia murheen päiviä.

Näinhän se on.

Oma toipumiseni lähti liikkeelle viime viikonloppuna, kun kokoonnuimme ViNOn uuden ja vanhan hallituksen kokoontumisesta. Vanhan hallituksen kokouksen ympärille kootusta tapahtumasta sai uutta energiaa, vaikka Kööpenhaminan tapahtumat painoivatkin kaikkien mieltä.

Saimme vihdoin julkaistua tämän vuoden aikana kirjoittamamme ja liittokokouksen hyväksymän ViNOn talouspoliittisen ohjelman. Johdin itse työryhmää, joka valmisteli tuon tekstin. Ohjelma muuten linjaa aika selvästi, että tulevaisuuden ilmastosopimukset eivät välttämättä käsitä kaikkia valtioita ja nämä muut valtiot tulisi pakottaa mukaan sopimuksiin reiluilla hiilituontitulleilla. Tällä hetkellä tuntuisi siltä, että voisi olla parempi lähestyä yhteistä sopimusta jollain pienemmällä maajoukolla, kun ei tästä isomman porukan sopimisesta ilmeisesti tule riittävän nopeasti tulosta.

Nälkälakkoon!

2009-12-11T19:45:00.002+02:00

ViNO aloittaa nälkälakon ilmaston pelastamiseksi.

Itse aion osallistua kampanjaan yhden päivän mittaisella paastolla. Kööpenhaminan neuvotteluiden tulos on erittäin tärkeä meille kaikille: luonnolle ja ihmisille. Kaikkien osapuolien on tultava vastaan. Teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjän erittäin merkittävästi ja kehitysmaiden täytyy pitää päästönsä kurissa jatkossakin. Ei ole hirveän reilua, että me rikkaissa maissa käytimme tämänkin rajallisen resurssin loppuun, mutta tosiasioille ei mahda mitään - kaikkien on osallistuttava näihin talkoisiin.

Nyt jos koska tarvitaan suurnaisia ja suurmiehiä!

Itsenäisyyspäivä

2009-12-06T19:31:00.002+02:00

Koko viikonloppu meni Helsingissä, vaikkakin onneksi suurelta osin ihan rennoissa merkeissä. Itsenäisyyspäivästä ei minulla juuri muuta sanottavaa ole paitsi ViNOn tiedote.

ViNO: Itsenäisyyspäivä edustaa vieraantunutta kansallistunnetta

ViNOn puheenjohtajaksi ensi vuodeksi

2009-11-15T19:22:00.004+02:00

Palauduin juuri Lahdesta, jossa ViNO piti syysliittokokouksensa. Minut valittiin ViNOn puheenjohtajaksi ensi vuodelle yhdessä Paloma Hannosen kanssa. Olen kovin kiitollinen kaikille tuesta. Kiitos!

Syysliittokokouksessa hyväksyttiin myös talouspoliittinen ohjelma, joka on ehkä suurin ponnistus ViNOn eteen, jossa olen tänä vuonna ollut mukana. Ohjelma herätti aika kovaa keskustelua, mutta lopulta saimme kuitenkin hyväksyttyä ViNOlle mielestäni hyvän ohjelman. Tämä prosessi on ollut mielenkiintoinen ja siinä on oppinut valtavan paljon. On aina harmi, että keskusteluun on lopulta aina vähän liian vähän aikaa: jatkossa täytyy pyrkiä kehittämään keinoja keskustelun aloittamiseen vielä aikaisemmin.

Tiedote: Vihreille nuorille ja opiskelijoille uusi johto

Uusi vihreä puolue?

2009-11-11T16:57:00.003+02:00

Monesta tiedotusvälineestä on voinut tänään lukea uuden "Vihreän puolueen" perustamisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien jutusta saa sellaisen kuvan, että tämä uusi puolue olisi jollain tapaa Vihreiden sirpalepuolue. Uskallan kuitenkin väittää, ettei tämä ole totta: uusi puolue on muutaman äärivasemmistolaisen hanke ja näillä henkilöillä ei ole ollut käytännössä mitään tekemistä puolueemme kanssa.

Uuden puolueen ohjelma haikailee epämääräistä vallankumousta. Ohjelmaa kannattaa selata, jos haluaa kuvan siitä, miten tosissaan tämä ryhmä pitää ottaa.

Esimerkiksi:

Nykyistä liberaalidemokratiaa voimme ainakin pitää kuoleman uskontona. Joko se ei ole demokratiaa, tai jos se on, silloin emme demokratiaa halua. Voimme myös muistaa, että todellisessa äänestyksessä meillä on murskaava ylivoima, sillä taskussamme ovat tulevien sukupolvien ja eläinveljiemme ja -siskojemme äänet.

Jos tämän jutun ottaa todesta, tulee aika selväksi, että tämä porukka on joukko vallanhimoisia totalitaristeja, jotka tietävät toisia paremmin ja ovat ilmeisesti täysin sokeita sille, että voisivat joskus olla väärässä.

Tosiasiassa kuitenkin uuden porukan parissa häärivät ihmiset tuskin saavat edes tarvittavia kannattajia kasaan puolueen perustamiseksi. Tästä olkoon osoituksena seuraavat pari helmeä ohjelmasta:

Arkeologian tutkimusta on lisättävä painottaen erityisesti keräilijä-metsästäjä -aikakautta. (1)

Ja:

Sairauksien hoidossa on suosittava luonnonmukaisia yrttejä ja kasveja, teollisten lääkekemikaalien kustannuksella. Usein luonnon tarjoamat lääkkeet toimivat paremmin ja vähemmin sivuvaikutuksin kuin lääkekemikaalit.

(1) Ei niin että vastustaisin arkeologian lisärahoitusta.

Sukupuolten kohtaanto-ongelma?

2009-11-07T14:30:00.007+02:00

Useimpien ihmisten mielestä politiikan yksi tärkeimpiä päämääriä on ihmisten onnellisuus. Tämän väitteen voi löytää esimerkiksi ViNOn periaateohjelmasta. Onnellisuustutkimus taas kertoo meille, että yksi merkittäviä onnea selittäviä tekijöitä on kestävä parisuhde - ilmeisesti kai avioliitto useissa tutkimuksissa, mutta mutuillen väittäisin homman olevan eniten kiinni valinnasta ja siitä, että suhde koetaan pysyväksi. Miten politiikalla voidaan vaikuttaa ihmisten kykyyn aloittaa parisuhteita?

Politiikan keinoin pariutumiseen lienee vaikea vaikuttaa, mutta ainakin tiedetään, että sukupuolia on oltava suurin piirtein sama määrä maantieteellisesti samalla seudulla (1) ja lienee todennäköistä, että valtiovallan toimet vaikuttavat ihmisten asettumiseen ympäri maata myös sukupuolittuneesti.

Nopea analyysi Tilastokeskuksen tietojen pohjalta tuotti seuraavia tiedonpalasia:

Koko maassa naisten suhde miehiin 20-29 -vuotiaissa on 0,951
Helsingissä naisten suhde miehiin 20-29 -vuotiaissa on 1,051

Piirsin asiasta muutamia mielenkiintoisia kaavioita, jotka löytyvät tämän viestin lopusta. Hiukan vaikuttaisi siltä, että pienestä sukupuolittuneisuudesta huolimatta erot alkavat tasaantua, kun ihmisten ikä lähenee 30 vuotta.

Hieman vaikuttaisi siltä, että Tampere vetää puoleensa suurin piirtein samoin miehiä kuin naisiakin. Helsingissä naisia on selkeästi enemmän, mutta Espoo ja Vantaa mukaan laskettuna erot ovat pienempiä. Aika selvä selitys voisivat olla yliopistot ja toisaalta aivan valitsemani ikähaitarin alkupäässä lukiot.

Kuitenkin on selvä, ettei ongelma ole niin vahva kuin olin mielessäni hahmottanut etukäteen. Aina sitä vähän pettyy, kun omalle hypoteesille ei saa suoraa tukea datasta.

(1) Jätän huomiotta tässä käsittelyssä täysin seksuaalivähemmistöt.

Hyvää tekstiä muualla

2009-10-28T23:29:00.006+02:00

Vesa Saarinen on kirjoittanut erittäin ansiokkaasti blogissaan hallituksista, vihreistä ja vihreistä hallituksessa. Veikkaan olevani vähän eri mieltä kirjoittajan kanssa viimeisestä toistaiseksi julkaisemattomasta kirjoituksesta, mutta ei se mitään.

Lisäys 1.11.2009: Viimeinenkin sarjan osa lisätty. Sitä ehdin kommentoidakin vähän Vesan blogin puolella, vaikkakaan kommenttini taso ei ole sarjan tasoa vastaava lähellekään.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tuista

2009-10-25T17:13:00.003+02:00

Kirjoittelimme virnulaisten kanssa Aamulehteen:

Onko yhteiset rahat käytetty puolueiden vaalityöhön vai hukattu tehottomaan toimintaan? Kumpikaan vastaus ei ole tyydyttävä.

Kirjoituksemme Poliittisten nuorisojärjestöjen tuet avoimeksi on luettavissa Tampereen vihreiden nuorten blogista.

Uskonnonopetus ja pyhän ulottuvuus

2009-10-20T22:25:00.003+03:00

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 antaa muiden tavoitteiden joukossa seuraavan tavoitteen vuosiluokkien 1-5 evankelisluterilaiselle uskonnonopetukselle:

[Oppilas] oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden,
ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa
ja muiden elämässä

Olisi kiva tietää, kuinka moni suomalainen kokee ymmärtävänsä pyhän ulottuvuuden 6. luokalla. Minusta muuten nyky-Suomessa pitäisi pystyä opettamaan elämän suuria kysmyksiä ihan kaikille kerralla ilman erillisiin uskontoryhmiin jakoa.

Puhe vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Järvenpäässä

2009-09-27T19:33:00.001+03:00

Seuraava on lauantaina 26.9.2009 vihreiden puoluevaltuuskunnassa Järvenpäässä pidetty puhe. Puhe ei mennyt ihan sanasta sanaan näin, sillä viime hetken muokkaukset onnistuin kadottamaan johonkin bittiavaruuteen. Ajatus lienee tallella kuitenkin.

Minä kehotan teitä kaikkia katsomaan sydämiinne. Onko teistä keskustan, kokoomuksen, sosialidemokraattien ja rkp:n toiminta vaalirahoituksen suhteen syvästi tuomittavaa ja peräti edustuksellisen demokratiamme ydintä repivä?

Miettikää tätä.

Ensimmäinen dokumentti, jonka tunsin omakseni tällä erittäin lyhyellä vihreällä urallani oli Tampereen vihreiden nuorten kunnallisvaaliohjelma viime syksyltä. Lainaan ehkä minulle tärkeintä kohtaa siitä:

Virkamiesten ja poliittisten luottamushenkilöiden sidosten täytyy olla täysin avoimia ja läpinäkyviä. Epäilyskin jääviydestä on otettava vakavasti ihmisten elämään vaikuttavassa päätöksenteossa.

Olen vihreiden nuorten ja opiskelijoiden hallituksessa. Periaateohjelmamme on minulle tuttu. Lainaus:

Vaalirahoituksen on aina oltava läpinäkyvää ja sille on asetettava katto.

Tätä kokousta varten perehdyin vihreiden ohjelmiin. Demokratiaohjelmasta luin:

Luonnollisestikaan edustuksellisen demokratian arvostusta ei voi nostaa ainoastaan vaalitapaa kohentamalla ja muita demokratian muotoja kehittämällä. Myös vaaleilla valittujen tulee toimia luottamusta herättävällä tavalla, parlamentarismia ja äänestäjiä kunnioittaen.

Nyt miettikää. Miltä teistä todella tuntuu ajatellessa kaikkia demarien tauluja, kepun nova-rahoja, kokoomuslaisten maksettuja synttäreitä, RKP:n säätiötä.

Minusta tuntuu, että esitämme olevamme jotain muuta kuin olemme, jos emme vaadi uusi eduskuntavaaleja. Haluammeko todella esittää olevamme tyytyväisiä siitä, että seuraavat vaalit ehkä käydään kohtuullisin säännöin? Haluammeko esittää puolustavamme eduskuntaa, joka koostuu edustajista, joiden puolueiden vaalituki on kaukana läpinäkyvästä, avoimesta ja reilusta?

Vaalit pitää järjestää vaalilain uusimisen jälkeen. Edellisten vaalien virheet pitää korjata eikä uusia. Hallituksen kaataminen ilman uusia vaaleja on myös turhaa, sillä tästä eduskunnasta ei saa enemmistöä puhtaista puolueista.

Vaaditaan uudet säännöt ja uudet vaalit!

Uudet vaalit

2009-09-23T18:42:00.005+03:00

Vaalirahakohu on karannut käsistä. Nova-poliitikot eivät ole kertoneet koko totuutta ulos kerralla vaan jokaista paljastusta on seurannut uusi vähän vakavampi. RAY:n rahojen kuppaaminen keskustalle on viimeinen pisara.

Uusi vaalilaki pitäisi hyväksyä nopeutetusti ja mahdollisimman tiukkana. Soininvaaran tarjoama ajatus netissä pidettävästä melko realiaikaisesta kirjanpidosta on mielestäni riittävä. Ilmoitusrajan pitää olla niin alhainen, ettei rahoituksen pilkkominen pienempiin osiin ole mielekästä. Sopiva katto minusta olisi 100 euroa.

ViNOn puheenjohtajien kannanotto kattaa kaiken oleellisen:

Likapyykissä ei ole kyse hallitus-oppostio-jaosta vaan jakolinja näyttää kulkevan vanhojen ja uusien puolueiden välillä. Kokoomus ja Keskusta ovat ryvettyneet ottamalla vastaan korruptiorahaa mm. konkurssiin ajautuneelta Nova Group -yritysryppäältä. RKP:n rahoitus on piilotettu säätiöihin. SDP:n ja Vasemmistoliiton ammattiyhdistysliikkeeltä saama rahoitus ei sekään kestä päivänvaloa. Vain viime vuosikymmeninä perustetut Vihreät, Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset ovat uskottavasti kyenneet avaamaan rahoituksensa, lataa ViNOn puheenjohtaja Sini Terävä.

Muutos 23.9. klo 19:20: Lisäsin sanan "mm." ennen Nova-poliiitikot sanaa.

Tiukkaa tekstiä säätiörahoituksesta

2009-09-21T10:51:00.003+03:00

Säätiörahoituksen penkominen on todellakin tarpeen. Erityisesti RAY:n rahan ohjaaminen poliitikoille on mielestäni moraalisesti yksi arveluttavimpia asioita koko vaalirahoitushässäkässä.

Hesari on muotoillut erityisen pistävästi asian uutisessa Keskustan säätiöstä monen tahon tutkinta:

Kukkaisrahasto katsoo tukeneensa nuorten koulutusta muun muassa saamalla nuoret tekemään osuutensa yhteiskunnan hyväksi äänestämällä, äänestämällä tässä nimenomaisessa vaalissa Vanhasta.

Vielä penkomatta ovat ainakin poliittisten kulttuurijärjestöjen ja nuorisojärjestöjen rahoitukset. Toivottavasti niihinkin päästään pian, sillä kummassakin on kovasti piilopuoluetukea muistuttavia piirteitä. Erityisesti nuorisojärjestöjen rahoitus vaikuttaa myös hyvin tehottomalta. Esimerkiksi Tampereella poliittisten nuorisojärjestöjen näkyvyys ja vaikuttavuus eivät todellakaan ole sillä tasolla, mitä niiden rahoituksesta voisi olettaa. Joko rahat käytetään varsin tehottamasti tai niillä käytännössä rahoitetaan vaaleja näkymättömästi.

Tietoyhteiskunta-asiat

2009-09-15T15:44:00.003+03:00

Saimme vihdoin hyväksyttyä ViNOn tietoyhteiskuntalinjapaperin. Olen lopputuloksesta aika ylpeä. Paperissa on uusia poliittisia avauksia, ennakkoluuloton asenne vanhempiin kysymyksiin ja muutenkin kompakti paketti tietoa tietoyhteiskunnasta.

Nyt täytyy toivoa asiallista keskustelua.

Lyhyesti Halla-ahosta

2009-09-08T12:28:00.008+03:00

HS: Halla-aho tuomittiin sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta

Helsingin käräjoikeus tuomitsi uskonrauhan rikkomisesta helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon 30 päiväsakkoon, joista kertyy maksettavaa 330 euroa. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin. Käräjäoikeus antoi tuomionsa tänään kello 12.

Minusta tämä tuomio on sekä periaatteellisesti että pragmaattisesti huono.

Pragmaattisesti tästä seuraa lähinnä julkisuutta Halla-aholle ja hänestä tehdään sananvapauden marttyyri. Oikeuden tuomio antaa ammuksia ihmisille, jotka nyt väittävät, ettei maahanmuutosta saa puhua. Tämä kaikki ihan turhaan. Nuo pari virkettä yhdessä maahanmuuttovastaisessa blogissa ovat pisara meressä eikä niiden poistaminen tule muuttamaan mitään.

Periaatteellisesti tämä on tietenkin ongelma. Halla-ahollakin on oikeus mielipiteeseensä. Arveluttavaa on myös uskonrauhaan viittaaminen. Kuinka paljon uskontoa voi kritisoida tämän jälkeen? Uskonto ei ansaitse yhtään enempää suojelua ajatuksena kuin muutkaan ideologiat, politiikat ja mielipiteet. Pidän Halla-ahon kommenttia islamista aika typeränä, mutta samalla olen valmis pitämään esimerkiksi skientologiaa täytenä kusetuksena. Onko tämä väite nyt sitten laiton vai kohdellaanko uudempaa uskontoa jostain syystä eri tavoin kuin vanhempaa?

Muokkaus 8.8.2009 klo 13:25: Poistettu viimeinen virke: "Tämän tuomio oli tyhmä ja en näe siitä yhtään mitään apua kellekään." Virke oli ristiriitainen muun tekstin kanssa.

Kuninkaita ja kuivakäymälöitä

2009-09-02T10:50:00.003+03:00

Kirjoittelimme Jaakon kanssa taas Aamulehteen pitkästä aikaa.

Kuivakäymälöitä Sorsapuistoon

Ruuan arvonlisäveron laskemisesta

2009-08-13T14:45:00.005+03:00

Kirjoittelin Virnun blogiin ruuan arvonlisäveron laskemisesta. Tästä teemasta ei taida päästä eroon ihan heti.

Ruuan arvonlisäveron vähentäminen on hulluutta

Kahden vaihtoehdon aika

2009-08-09T18:35:00.004+03:00

Kokoomus on saanut merkittävän määrän vaalirahoitusta Sammolta. Tietyllä tapaa tämä ei ole missään määrin yllättävää. Olen silti iloinen, että vaalirahoituksia vihdoin perataan auki. Sammon osalta vaalirahoituksesta tekee mielenkiintoista se, että konserni on osin valtion omistama ja näin meillä tavallisilla kansalaisilla pitäisi olla jonkinlainen sana konsernin toiminnassa.

Sammon antamaan vaalirahoitukseen on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: joko Sammon maksama vaalirahoitus vaikuttaa päätöksentekoon tai sitten se ei vaikuta. Jos vaalirahoitus vie eteenpäin Sampon tavoitteita ja lisää yhtiön voittoja, valehtelee kokoomus väittäessään, ettei vaalirahoituksella ole merkitystä päätöksenteossa. Toisaalta jos vaaliraha ei vaikuta päätöksentekoon, on Sampo hukannut sijoittajien (siis myös Suomen valtion) rahaa ja näin ei toimi kuten osakeyhtiön kuuluu.

Vaalirahalla on minusta kiistaton vaikutus suomalaisessa politiikassa. Muutaman tonni tuskin kääntää yhdenkään kansanedustajan jaata eiksi tai päinvastoin, mutta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen, kenet valitaan. Vaalirahaa jaetaan Suomessa pikkusummia verrattuna esimerkiksi yritysten mainontaan käyttämiin rahasummiin, silti esimerkiksi 5000 euroa voi vaikuttaa - ja usein ratkaiseekin - kuka pääsee esimerkiksi eduskuntaan. Yksittäisten ehdokkaiden vaalibudjetit nimittäin ovat usein melko pieniä eivätkä edes puolueiden kampanjarahat ole valtavan suuria.

Raha vaikuttaa muutenkin päätöksentekoon. Lawrence Lessig on käsitellyt ansiokkaasti rahan vaikutuksia yhdysvaltalaiseen politiikkaan ja tarjoaa seuraavan mainion esimerkin (1). Oletetaan, että Matti on päässyt eduskuntaan. Matin kaksi tärkeintä poliittista päämäärää ovat yksinhuoltajaäitien elintason kohottaminen ja tekijänoikeuksien kiristäminen. Matti alkaa miettiä, mitä päämäärää ajaa ensin. Matti kyselee ympäriinsä ja selvittää, kumman teeman edistäminen olisi helpompaa. Yksinhuoltajat kiinnostavat muutamia edustajia, mutta tekijänoikeudet kiinnostavat muutaman edustajan lisäksi vielä muutama lobbaria, jotka ovat kovin auliita auttamaan Mattia laatimaan niin aloitteita kuin kirjallisia kysymyksiä. Kumpaa teemaa luulette Matin vievän eteenpäin?

Rahalla on korruptoiva vaikutus politiikkaan. Mitä ihmettä me saamme vastineeksi melko suurista puoluetuistamme, kun sei ei edes tunnu pitävän ulkopuolista rahaa häiritsemästä päätöksentekoa?

(1) Esimerkki hiukan kotoistettu naurettavuuden uhallakin.

Muutos 9.8.2009: Aiempi versio puhui pankista konsernin sijaan. Kiitos AnttiK:lle hyvästä huomiosta.

Panelistina Assemblyssa

2009-08-06T14:00:00.003+03:00

Olen lauantaina klo 14-16 edustamassa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoa Effin järjestämässä paneelikeskustelussa tietoyhteiskunnan polttavista aiheista.

Jos Assembleille eksytte, tulkaa toki katsomaan!

ShareMyPlaylists.com

2009-07-27T13:38:00.002+03:00

Olen hyvin suuri Spotifyn fani. Spotify on onnistunut merkittävästi vähentämään laitonta musiikinjakelu ja siirtämään merkkitävän määrän kuuntelijoista takaisin laillisille poluille (1). Tämä on pelkästään hyvä asia. Musiikki, musiikintekijät ja käyttäjät hyötyvät takulla.

Vähän aikaa sitten Spotify avasi ShareMyPlaylists -palvelun, joka helpottaa Spotifyn käyttäjiä jakamaan soittolistojaan netissä. Tämä on mielestäni varsin mainio esimerkki siitä, miten laillistaminen avaa uusia mahdollisuuksia kulttuurille. Onhan mix-tapejä ja vastaavia tehty iät ja ajat, mutta vasta nyt vaivalla tehdyt tuotokset voi jakaa koko maailman kanssa.

Spotify vähentää merkittävästi painetta laillistaa kaikenlainen vertaisverkkojakelu. Aluksi ongelma siirtyy elokuvien ja tv-ohjelmien puolelle, koska nämä kulttuuriteollisuuden haarat eivät ole toistaiseksi onnistuneet reagoimaan oikein netin tuomiin mahdollisuuksiin. Itse haluaisin katsoa The Daily Show:n ja The Colbert Reportin netitse, mutta sepä ei onnistu Comedy Centralin verkkosivuilta (ainakaan ilman kikkailua), koska olen Suomessa ja jakeluoikeudet omistava firma ei tykkäisi siitä, että alkuperäinen tekijä kilpailisi heidän markkinoistaan.

Kokeilinpa minäkin jotain pientä tuolla ShareMyPlaylists.comissa: Music for the Summer.

(1) Guardian: Collapse in illegal sharing and boom in streaming brings music to executives' ears

Linkittämisestä

2009-07-17T17:56:00.004+03:00

Olen työkseni käynyt läpi opiskelijoiden ylläpitämiä blogeja ja tätä tehdässä on ollut aikaa ajatella nykyaikaisen hypertekstin luonnetta. Olen tullut tulokseen, että koululaisille pitäisi pikaisesti opettaa linkittämistä. Linkit ovat varsin näkyvä osa tekstiä ja niitä voi ilmeisesti tehdä todella huonosti.

Esimerkiksi seuraavat tavat linkittää olen jo nähnyt teksteissä:

1) Oppimateriaaliin löytyy täältä.
2) Oppimateriaali löytyy täältä.
3) Oppimateriaali löytyy täältä. Usein on tärkeä tehdä oppimateriaali itse.

Esimerkissä 1 on linkki laitettu sanan "täältä" alle. Tässä ei ole mitään järkeä, koska tällöin linkki ei sisällä minkäänlaista tietoa linkittämästään kohteesta. Jos tämän tekstin käy selailemalla läpi, ei tuo linkki kerro mitään.

Esimerkissä 2 on yllä olevan virheen lisäksi linkitetty myös piste. Piste liittyy linkkiin jopa vähemmän kuin sana "täältä".

Esimerkissä 3 on linkkiä jatkettu vielä pisteen yli sitä seuraavaan väliin. Tämä on rasittavan näköistä eikä informaatioarvoa varmasti ole.

Parempi tapa linkittää oppimateriaaliin olisi laittaa tekstin alle sana oppimateriaali ja tehdä siitä (ja vain siitä). Toinen tapa olisi laittaa sana oppimateriaali tekstin sisälle ja linkittää se. Esimerkiksi seuraavasti:

Tein oppimateriaalin itse. (1)

Tärkeintä koulussa on tietenkin opettaa lapset kirjoittamaan (2). Kuitenkin olisi varsin järkevä opettaa alkeet tekstin muotoilusta nettiaikana. Ainakin olisi hyvä, ettei tarvitsisi nähdä täysin isoilla kirjaimilla kirjoitettuja otsikkoja kuin korkeintaan sähköposteissa ja vastaavissa, joissa mitään muuta muotoilua ei ole käytössä.

(1) Oikeastaan en ole varma, olisiko parempi jättää linkittämättä "oppimateriaalin"-sanan viimeinen kirjain.
(2) Muistutan blogini kahta lukijaa siitä, että kieleni olisi varmasti vielä hirveämpää ilman koulun tarjoamaa harjoittelua.

17.7.2009 klo 19:50: Korjasin yhden yhdyssanavirheen. Olisi voinut ehkä oikolukea tämän kirjoituksen tavallista paremmin, jos olisi ollut fiksu.

Jungnerista remix-taiteen esitaistelija

2009-07-02T13:30:00.006+03:00

HS: Jungner ei ole maksanut rakkausvideonsa tekijänoikeusmaksua

Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner ei ole maksanut tekijänoikeusmaksuja kappaleesta, jonka hän liitti YouTubeen laittamaansa rakkausvideoon.

Vaikka käyttötarkoitus olisi naivi ja ehkä vähän outo, pitäisi epäkaupalliseen käyttössä teosten uudelleenkäytön olla aina sallittua. Jos Ylen toimitusjohtaja ei osaa hoitaa näitä asioita laillisesti, kuinka ihmeessä voimme odottaa kaikkein peruskoululaisten osaavan?

Remix on tulevaisuuden kulttuurin oleellinen osa ja se pitää äkkiä laillistaa!

Televalvonnan leviämisriski ja yritysten vastuu

2009-06-22T16:41:00.003+03:00

BBC: Hi-tech helps Iranian monitoring

Nokia Siemens Network has confirmed it supplied Iran with the technology needed to monitor, control, and read communications.
It told the BBC that it sold a product called the Monitoring Centre to Iran Telecom in the second half of 2008.

Myös Voima: Nokia yhdistää Iranissa

Yhteisvastuuraportit ovat ainakin Nokia Siemens Networkillä aika turhaa tekstiä. Mielestäni yhteiskuntavastuun ajatus on ohjata yritystä nimenomaan harmaalla vyöhykkeellä: alueella, joka on eettisesti haastava vaikka periaatteessa laillinen. Tässä tapauksessa järjestelmä ei ole toiminut. Osin ongelma tietysti myös siinä, että joku muu olisi toki tällaisen teknologian myynyt Iranille. Kyseessä on siis vanha tuttu Vangin dilemma. Silti en voi hyväksyä tällaista toimintaa.

Ihmisten valvontaa lisäävien teknologioiden kehittäminen on myös liian kauan ollut hyvin kannattavaa bisnestä länsimaissa. Käsittääkseni lähes kaikki länsimaat pumppaavat tähän puuhaan paljon rahaa. Olisi syytä huomata, että vaikka teoriassa voisi olla mahdollista käyttää jotain tällaista teknologiaa oikein Suomessa, muualla maailmassa samat teknologiat voivat olla erittäin tuhoisia. Tämä on syytä pitää mielessä, kun seuraavan kerran taas viritellään jotain Lex Nokia 2.0:aa.

Lindén kannattaa Yle-maksua

2009-06-18T12:41:00.003+03:00

HS: Viestintäministeri Suvi Lindén kannattaa Yle-maksua

"Budjettirahoitus olisi ehkä helpoin keino, mutta nämä ovat poliittisia ratkaisuja. Budjettia painavat kovin monet uudet menopaineet. En usko budjettirahoituksen mahdollisuuteen tässä tilanteessa", Lindén sanoo Nykypäivän haastattelussa.

Miksi kukaan ei oikeasti täysin kannata mediamaksua? Tässäkin todetaan, että oikeastaan budjetitrahoitus olisi parempi vaihtoehto, mutta ei nyt juuri onnistu poliittisista syistä. Poliittiset syistä painavin taitaa olla se, että kokoomuksella on lähes uskonnollinen vakaumus siihen, että veronkorotukset ovat aina pahasta.

Mediamaksu on köyhille liian suuri ja syrjii sinkkuja. En minäkään käytä kahta kertaa enempää Ylen tuotantoa verrattuna kaksihenkiseen talouteen.

SAK on ystävä, nuori!

2009-06-02T21:02:00.002+03:00

Taloussanomat kertoo: SAK: Potkuja mielummin nuorille. Minusta SAK:n tuki nuorisolle tuntuu päivä päivältä surkeammalta. Pätkätyöläiset eivät SAK:ta sanottavasti kiinnosta ja nyt pitäisi nuorten väistää aina ennen vanhempia. Kaikista kurjimmassa asemassa olevien aseman SAK onnistui yhdessä työnantajien kanssa jo sabotoida Sata-komiteassa.

Meidän täytyisi oikeasti valloittaa AY-liike. Eihän tästä menosta tule mitään.

Päivän Ari Vatanen

2009-05-28T09:35:00.005+03:00

Kokoomuksen Intotietotaitokoneessa (1) Ari Vatasen vastaus

Kysymys: Oletko käynyt testaamassa hiilijalanjälkesi?
Vastaus: En
Perustelu: Enkä mene. Jalanjäljen koko ei sinänsä kerro mitään, vaan vaihtosuhde paljonko hyvinvointia sillä saa. Jalanjäljen koosta puhuminen on tapa puolustaa laiskuutta ja tehottomuutta. Tehokkuus = köyhyyden poisto. Pelkästään Kiinan ja Venäjän päästöt ovat neljätoista kertaa Ranskaa suuremmat per yksi euro bruttokansantuotetta. Vihreät haluavat palauttaa yhteiskunnan menneisyyteen.

Tämä lausunto tietenkin tuntuu vähän ristiriitaiselta Vatasen muiden lausuntojen kanssa, jotka ovat kiistäneet ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Ei oikein mahdu päähäni myös, miksi päästöjen analysointi ja sitten vähentäminen suoraan näyttäisi pahalta päästöjä per bkt -mittarillakaan analysoituna.

Vatanen on kuitenkin siinä oikeassa, että vihreät ovat ainoa puolue, joka tuntuu ottavan ilmastonmuutoksen tosissaan. Päästöjä on meistä vähennettävä jopa, jos se vähentää hetkellisesti bruttokansantuotettamme. Hillitty taantuma on parempi vaihtoehto kuin hillitön romahdus ympäristökatastrofin siivittämänä.

(1) Samassa koneessa on muuten kysytty muutenkin europarlamentaarikon työhön tiukasti pureutua kysymyksiä, kuten

Mikä on mieluisin tapa äänestää?
Ennakkoon, vaalipäivänä vai netissä?

Mitä antaisit uudelle ylioppilaalle lahjaksi?
Selvää rahaa, Waltarin Sinuhe egyptiläisen vai Liput Provinssirockiin?

Ennakkoäänestys

2009-05-27T14:39:00.003+03:00

Olen päättänyt äänetää eurovaaleissa Jyrki Kasvia (231). Kasvi on yksi suurimmista visionääreistä tietotekniikan puolella Suomessa. Tietoyhteiskuntamme rakenteita on luotu muutama kymmenen vuotta, mutta niihin on onneksi vielä mahdollisuus vaikuttaa. Jyrkillä on varmasti parhaat ajatukset, arvot ja taidot kehittää Europaasta todellinen tietoyhteiskunta.

Valinta oli tällä kertaa vaikea, koska ehdokaslistamme on tolkuttoman hyvä. Itse olen aika luottavainen siitä, että saavutamme kaksi paikkaa näissä vaaleissa, mutta kovasti se vaatii vielä töitä.

Eurovaaleista

2009-05-24T14:49:00.004+03:00

HS: Europarlamentaarikko Ari Vatanen: Iso hiilijalanjälki on merkki menestyksestä

Vatanen esittelikin tilaisuuden lopuksi visionsa energiapolitiikasta. "Hiilidioksidipäästöjen välttäminen on ehkä stalinismin ohella suurin hype, jonka olen elämässäni kokenut", Vatanen sanoi.

Hänen mielestään käsitys ihmisen vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta.

"Hiilijalanjäljen suureneminen on vain merkki siitä, että olemme pystyneet luomaan hyvinvointia", sanoi ydinvoiman nimeen vannova Vatanen.

Minusta tämä on tyrmistyttävää tekstiä. Jos olisin Kokoomuksen äänestäjä, olisin varmaan jo päättänyt äänestää Sirpa Pietikäistä. Tämän puheen jälkeen joutuisin kuitenkin miettimään vielä kerran, voinko ottaa sen riskin, että tuollainen asiantuntematon ilmastoänkyrä menee läpi suhteellisen fiksun poliitikon sijaan.

Meillä vihreillä on hieno lista eurovaaleissa. Suurin ongelma on itseasiassa valita hyvistä tyypeistä. Joukossa ei myöskään ole yhtään henkeä, jota en tahtoisi nähdä europarlamentissa. En ole ihan varma vieläkään, ketä äänestän, mutta lopullinen päätös riippuu siitä, mitä lopulta päätän painottaa äänestäessäni ennakkoon keskiviikkona. (1)

Hyviä vaihtoehtoja

Ilmastopolitiikka: Satu Hassi
Avoimuus: Heidi Hautala
Hiton fiksuja nuoria vallankahvaan: Emma Kari ja Touko Aalto
Tietoyhteiskunta: Jyrki Kasvi

Luulen, että näistä viidestä valitsen.

(1) Kannattaa näin kesällä äänestää ennakkoon, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.

Tekijänoikeustaistelun lopettamisesta

2009-05-21T18:59:00.004+03:00

Kirjoitimme Jaakon kanssa tekijänoikeusasioista Vihreässä Langassa 8.5. Kirjoitus on nyt saatavilla Tampereen vihreiden nuorten blogista.

Heikki Sairanen ja Jaakko Stenhäll: Tekijänoikeustaistelu pitää lopettaa

Poikien ympärileikkaamisesta

2009-05-18T20:05:00.003+03:00

Vihreiden puoluekokouksessa käytiin lyhyehkö keskustelu poikien ympärileikkauksesta. Käsittelen asiaa kahdessa osassa kyseiseen keskusteluun liittyen ja yleisemmin.

Vihreiden puoluekokouksen keskustelu poikien ympärileikkauksesta

Vihreiden puoluekokouksessa oli lauantaina käsittelyssä Vantaan vihreiden laatima aloite Kansallisesta toimintasuunnitelman laatimisesta tyttöjen ja naisten ympärileikkausten ennaltaehkäisemiseksi. Kaikki puoluekokousaloitteet käsittelee ensin puoluehallitus, joka tekee asiasta lausunnon. Lausunnossa todetaan lähinnä se, että sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu valmistella toimia asian johdosta. Puoluekokousedustajat voivat tutustua lausuntoon, jonka jälkeen puoluekokousedustajat muotoilevat toimenpide-esityksen aloitteesta. Esityksen pohjan laati puoluehallitus. Aloite ja lausunto koskivat tiukasti vain naisten ympärileikkauksiin.

Puoluekokoukselle hallitus toi esityksen:

Puoluekokous toteaa, että aloitteen mukaisiin toimenpiteitä on alettu valmistella Sosiaali- ja terveysministeriössä. Vihreät pyrkii edistämään, että ympärileikkausten ehkäisyyn saadaan kansallinen toimintasuunnitelma ja lisää resursseja.

Jarmo Lius teki muutosesityksen tähän lausuntoon. Käsitykseni mukaan tämä oli lisäys edellisen jälkeen. Teksti joka tapauksessa kuului seuraavasti:

Lastensuojelu koskee niin tyttöjä kuin poikia, ja tarkoittaa heidän suojeluaan mm. ei-lääketieteellisiltä ympärileikkauksilta. On etsittävä ja löydettävä keinot integroida poikien ympärileikkausten ehkäisy- ja valistustyö Dapfne hankkeen yhteyteen tai muuhun Sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojeluhankkeeseen.

Aiheesta käytettiin muistini mukaan kaksi puheenvuoroa, joiden kummankin kesto oli noin 3 minuuttia. Tämän jälkeen kokous äänesti muutoksesta. Äänestys päättyi melko selkein lukemin hylkäämään muutosesityksen. Täsmällisiä äänimääriä en muista.

Lius päättää blogikirjoituksensa aiheesta:

Valitettavasti lisäystä vastusti selkeä, naisista koostunut äänestäjien joukko, ja näin ollen esitys hylättiin.

En haluaisi riidellä puoluetoverini kanssa, mutta joudun kuitenkin toteamaan, että tämä on väitteenä melkoista vääristelyä. Itse äänestin hylkäämistä vastaan ja ympärilläni oli melkoinen joukko miespuolisia vihreitä, jotka äänestivät myös esitystä vastaan.

Muiden vastaanäänestäjien puolesta en tietenkään voi puhua, mutta listaanpa nyt muutaman asian, joiden vuoksi päädyin äänestämään vastaan:

Muutosesitys rinnasti täysin surutta naisten ja miesten ympärileikkauksen. Naisten ympärileikkaukset ovat keskimäärin aivan eriluokan vääryys kuin miesten ympärileikkaukset. Olen tietoinen siitä, että naisten ympärileikkauksiakin on monenlaisia, mutta käsittääkseni ne ovat miedoimmillaan jotakuinkin miesten ympärileikkauksen tasolla ja pahimmillaan jossain aivan muissa sfääreissä.
Aloite koski pelkästään naisten ympärileikkausta ja oli näin kohtuullista vastata vain aloitteen aihepiiriin.
Keskustelua asiasta pitäisi käydä paljon pidemmin kuin näin lyhyesti.
Asiaan voidaan palata tulevaisuudessa joskus, kun asiaa on vähän valmisteltu.
Kaikkien naisten elämää parantavien esitysten kylkeen ei minusta aina tarvitse ympätä miesten asemaa parantavia esityksiä, koska ei sukupuolten elämänlaatu ole nollasummapeliä.
Vaikka Lius ei sitä itseasiassa suoraan esitäkään, muutosesitystä on mahdollista tulkita niin, että Lius haluaa kiellon poikien ympärileikkaukselle. Kielto saattaisi pahentaa ympärileikkauksesta syntyviä ongelmia.

Poikien ympärileikkaus yleensä

Poikien ympärileikkaaminen tuntuu minusta barbaariselta tavalta, joka on pysynyt kanssamme lähinnä siksi, että uskonnoilla on kummallinen suhde ihmisten seksuaalisuuteen. Yhdysvalloissa merkittävä osa miespuolisesta väestöstä on ympärileikattu ja asiasta käydään kiivasta väittelyä. Keskustelua ja tutkimuksia selaamalla selviää, että argumentteja on kumpaankin suuntaan. Nykytutkimus esimerkiksi on kai kohtuullisen vahvasti osoittanut, että ympärileikkaukset vähentävät HIV:n tarttumisen todennäköisyyttä.

Itse kuitenkin lähden siitä liikkeelle, ettei turhia tai lievästi vaarallisia lääketieteellisiä toimenpiteitä pidä tehdä. Mikäli ympärileikkauksesta on jotain iloa aikuisena, voi sen sitten myös tehdä aikuisena, jos siltä tuntuu. Vauvoja ja lapsia ei ympärileikattaisi, jos asia olisi minusta kiinni.

Ympärileikkauksesta syntyy mielestäni siis jonkin verran haittaa, kun se tehdään kohtuullisissa olosuhteissa. Kieltää en kuitenkin ympärileikkausta uskaltaisi, sillä pelkään tämän ajavan uskonnollisimmat vanhemmat puoskareiden luokse. Olen melkein varma, että tämä lisäisi kokonaishaitan määrää. Suhteeni ympärileikkaukseen on siis samanlainen kuin prostituutioon: se on ainakin usein ongelmallinen ilmiö, jossa täyskielto voisi kuitenkin pahentaa ongelmia.

Ympärileikkausta voi kuitenkin mielestäni pyrkiä vähentämään ainakin seuraavilla toimilla:

Vanhempien on maksettava lastensa ympärileikkaukset itse. Ei ole oikein, että nämä maksut tulisivat yhteisistä varoistamme, kun terveydenhuollossa on oikeitakin tarpeita, jotka eivät kumpua taikauskosta.
Lastensa ympärileikkausta vaativille vanhemmille on ennen operaatiota kerrottava ympärileikkaukseen liittyvistä haitoista, jotka on tieteellisesti varmennettu.

Miesten ympärileikkaus on mielestäni paha juttu, mutta on myönnettävä, että sitä voidaan joskus perustella jossain määrin. En ole kuullut minkäänlaista järkevää argumentointia naisten ympärileikkausten puolesta. Naisten ympärileikkaus on tietojeni valossa täysin musta juttu, kun taas miesten ympärileikkauksessa on joitain harmaan sävyjä mustan joukossa.