torstai, maaliskuu 08, 2012

Huomioita Soininvaaran kirjan otteista

Osmo Soininvaara on kirjoittanut uuden kirjan. Vihreä Lanka on julkaissut joitakin palasia kirjasta ja ajattelin, että voisin vähäsen kommentoida näitä pätkiä. Kannattaa pitää mielessä, että en ole nähnyt koko kirjaa.
”Jyrkkä ydinvoiman vastaisuus ei ehkä vie vihreiltä paljon ääniä, mutta se vie insinöörivihreitä, joiden osaamista ja näkemystä kipeästi tarvitsisimme”, Soininvaara kirjoittaa.
Toivottavasti Soininvaara kirjoittaa tästä teemasta myös asia-argumenttien kautta eikä pelkästään tuuliviiri-argumentein eli oikeastaan perustellen jotakin poliittista linjanvetoa pelkästään menetettyjen ja saatujen äänten perusteella. En ota tähän enempää kantaa kuitenkaan, koska en tunne kirjan muuta argumentointia. Toivottavasti se on muutakin kuin tuuliviireilyä.

Yksi kiinnostava yksityiskohta on, että vihreät jäi viime keväänä hallitusneuvottelujen yhteydessä pois tekeillä olleesta porvarihallituksesta erityisesti keskustaa kohtaan tunnetun epäluulon vuoksi.
”Pelkäsimme vaaleissa turpiinsa saaneen keskustan revanssihenkeä, joka olisi kohdistunut juuri vihreille tärkeisiin asioihin.”
Soininvaara ei taida muistaa ihan samoin keväisiä vääntöjämme. Olen itse yksi puoluevaltuuskunnan jäsenistä ja voin sanoa, että en pitänyt kovinkaan suuressa roolissa "keskustan revanssihenkeä". Ongelmia kokoomuksen ja keskustan johdolla toimivassa hallituksessa olivat pääasiassa:

  • Keskustan ja Kokoomuksen kanssa oli tehty neljä hallitusvuotta hommia. Poliittisia voittoja ei valtavavasti tullut.
  • Kansa näpäytti nimenomaan Keskustaa vaalirahoituskohusta. Täysin syystä. Joku sanktio siitä vuosien mittaan auenneesta vyyhdistä oli täysin perusteltu ja demokratian mukainen.
  • Keskustan ja Kokoomuksen vetämään hallitukseen ei vihreissä luotettu. Huonot kokemukset painoivat.

On kuitenkin jossain määrin totta, että taisimme pelätä, että perussuomalaisten nousu toisi esiin Keskustan huonot puolet. Jos nyt katsoo eduskunnan keskustelua mistä tahansa ympäristöön liittyvästä, voi todeta, että sekään pelko ei ollut ihan väärä.

Jos ette usko muisteluitani, voinette katsoa blogimerkintäni tuon päivän keskusteluista.

Soininvaara kirjoittaa väitteistä, joiden mukaan osa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Vinon aktiiveista haaveilee puolueen kaappaamisesta ja sen linjan muuttamisesta ”ärhentelevään radikalismiin.” Hän päätyy kuitenkin pitämään päinvastaista kehitystä suurempana uhkana.
”Paljon suurempi vaara on puolueen latistuminen sovinnaisuuteen, johonkin sellaiseen, jota kutsuttiin joskus pikkuporvarillisuudeksi.”
Soininvaara on kommentissa täysin oikeassa. Itse alan pitää suurempana ongelmana puolueessa sitä, että meillä ei käydä tarpeeksi dialogia. Toivon totisesti ryhdistäytymistä erityisesti siellä vanhemmalla puolella. Tarinat kertovat, että joskus hamassa menneisyydessä vanhemmat vihreät ottivat nuorempia vihreitä "oppiinsa" ja sivistystyön hengessä porukasta tehtiin todellisia poliittisia vaikuttajia. En voi sanoa, että tätä henkeä olisi liikaa tullut vastaan oman poliittisen urani aikana. Ryhdistäytykää vanhukset siis!

Toivottavasti Soininvaaran kirja on askel tähän suuntaan. Toisaalta voi olla, että kirjat eivät ole tähän paras formaatti. Vaikka sitähän me Stenhällin Jaakon kanssa yritämme myös.
”Vihreyttä ei pidä rajoittaa tiettyihin elämäntapoihin ja puhetapoihin. Puoluekokouksen lounaalla pitäisi olla tarjolla muutakin kuin kasvisruokaa.”
Jokainen palstamillimetri ja puheen osanen, jotka käytetään puoluekokousruokailujen miettimiseen ovat haaskausta. Pelkään, että niitä tulee nyt lisää.


Kuvalähde: Teemu RajalaCC BY 3.0, Wikipedia

tiistai, maaliskuu 06, 2012

Vakuussopimuksen salailu - kuka hyötyy?

Suomen hallituksen talouslinja on monitahoinen, mutta yksi osa sitä alkaa hahmottua selvästi: Avoimuus - Kivaa teoriassa, mutta ei kiinnosta käytännössä. Ylen mukaan Katainen on vakuuttunut siitä, että vakuussopimuksen salailu ei riko lakia. Ei kuitenkaan ole minkäänlainen puolustus vedota lakiin. Avoimuuden pitäisi olla hallituksen linja ihan laista riippumatta.

Erityisen raskauttavaa toiminta on tässä tapauksessa. Vakuuksien saaminen Kreikalta oli SDP:n merkittävin vaalilupaus. Nyt äänestäjien on täysin mahdoton arvioida sitä, saavutettiinko heille annettu vaalilupaus. Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta ei sen nyt näin pidä mennä. Äänestäjillä on pakko olla vapaassa maassa oikeudet tarkkailla vaalilupausten toteutumista. Pelkkä hallituksen vakuutus siitä, että toteutettu on, ei riitä.

On varsin laiha lohtu, että kansanedustajat pääsevät dokumenttiin käsiksi. Oppositio on tehnyt Suomessa varsin selväksi, että he välittävät pelkästään Suomen edusta. Hallituskin on varmaan suurin piirtein näillä linjoilla. Itse haluaisin tietää, miten vakuussopimus huomio kreikkalaisten tilanteen ja miten paljon Suomi on änkenyt palikoita Euroopan talouden rattaisiin. Kukaan ei nyt pääse tarkastamaan dokumentteja kriittisesti tästä näkökulmasta ilman, että hänellä olisi oma puolueensa lirissä, jos jotain epäilyttävää on dokumenttiin päässyt.

Salailu implikoi aika selvästi sitä, että on jotain, mitä salailla. Onko salaisuus se, että vakuudet ovat täysin mitätön sisäpoliittinen kikkailu? Vai onko salaisuus se, että Kreikka on todella liemessä, jos yrittää joskus lähitulevaisuudessa irtautua eurosta? Mihinkään näistä ei saa oikeaa vastausta ilman oikeita dokumentteja.

Ei näin. Ei todellakaan näin.


Kuvalähde: Muokkattu "SECRET" stamp by RestrictedData, CC By 2.0

torstai, helmikuu 16, 2012

Maaseudusta ja keskittämisestä

Country DoctorMaanviljelyn osuus Suomen nykyisestä taloudesta on hämmentävän pieni. Siitä huolimatta, kun puhutaan haja-asutusalueiden tulevaisuudesta keskustelu kääntyy heti maanviljelyyn. Suomalaisista n. 4 prosenttia elää maataloudesta. Maaseutumaistenkin kuntien ihmiset eivät ole edes suurimmalta osin maanviljelijöitä. (1)

Samalla usein kuvitellaan, että ihmisiä oltaisi pakottamassa maalta kaupunkeihin. On kuitenkin turha kuvitella, että nykyiset toimet oikeasti tähtäisivät tähän. Meillähän tasataan kuntien tuloja niin, että käytännössä rahaa ohjataan maaseudulle. Samalla esimerkiksi maataloustuet ovat erittäin merkittävä tulonsiirto maaseudulle - vaikkakaan ei tietenkään kaikille maalla-asuville. Se, miksi ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin, johtuu maailmanlaajuisista megatrendeistä. Kun vertaa asuntovuokria näyttää selvältä, että Suurin osa ihmisistä haluaa asua kaupungeissa. Syy voi tietysti olla parempi työpaikka ja opiskelumahdollisuudet, mutta aika luonnollisesti tällaiset ovat parempia isoissa väestökeskittymissä. Vähän hävyttömästi kärjistäen: Mitä me olemme sanomaan ihmisillle, että he eivät saa muuttaa kaupunkeihin?


Ympäristö on minulle vihreänä oikeasti tosi, tosi tärkeä asia. Esimerkiksi autolla kaahailu on niitä asioita, joita meidän on jotenkin onnistuttava vähentämään. Vähentäminen ei onnistu pelkällä toivomisella vaan siihen tarvitaan myös keinoja. Polttoaineverotus taitaa olla tällä hetkellä ainoa todellinen tapa tähän vähentämiseen. Tietullit ovat tuloillaan ja Vihreät ovat niitä kannattaneet jatkuvasti niin, että polttoaineen kulutuksen verotus kohdistuisi nimenomaan kaupungissa asuviin TAI niihin jotka ajavat ympäryskunnista töihin isoon kaupunkiin.

Mistä päästäänkin ehkä tärkeimpään huomioon tässä keskustelussa:

On kaksi erillistä ihmisryhmää, jotka usein yleistetään maalaisiksi:
a) ihmiset jotka elävät ja työskentelevät maalla
b) ihmiset jotka nukkuvat yönsä maalla ja ovat päivät kaupungissa töissä.

Nykyiselläänhän meillä on isoimpien kaupunkien ympärillä ympäryskuntia, jotka ensin onnistuvat houkuttelemaan parhaat veonmaksajat isoista kaupungeista pois ja sitten suhtautuvat todella viileästi kunnolliseen seudulliseen taakanjakoon. Tietenkin voimakkaista muuttoliikkeistä syntyy ongelmia myös ympäryskuntiin, kun pitää rakentaa kouluja ja päiväkoteja hirveällä vauhdilla. Mutta investointejahan tällaiset oikeasti ovat: hyvät veronmaksajat kyllä jäävät. Isoissa kaupungeissa ei tämäkään ole taattua.

Ympäryskuntien pendelöijät usein ajatellaan keskustelussa "maalaisiksi" mutta eiväthän he sellaisia ole. Aiheesta kirjoitti aika osuvasti kaikkia keskustelijoita tasapuolisesti kritisoiva Teppo Eskelinen Voimassa kirjoituksessaan Kuntauudistus – tarina tähän mennessä.


Maaseudulla on tietenkin tärkeää annettavaa myös vihreälle yhteiskunnalle. Luomu on ihan kivaa ja hajautettu energiantuotanto myös. Kummatkin näistä työllistävät kuitenkin nyt varsin vähän ihmisiä. Vaikka nämä alat moninkertaistuvat varmaan jatkossa, eivät kaikki saastuttavat tai nykyisellään vähän tehottomat työpaikat taida korvaantua.

Ei taida olla realistista, että palveluyhteiskuntakehityksen myötä maaseudun väkiluku saataisi pidettyä niin korkealla kuin se nyt on. Aika merkittävä osa ihmisistä joutunee siirtymään kaupunkeihin. Tätä voidaan politiikalla vähän jarrutella, mutta aika pieneksi se jäänee.

Jos haluaa vähän ulkopuolista perspektiiviä aiheeseen ajatelkaapa tätä: Suomessa on nykyisellään aika paljon kriisiytyneitä pieniä kaupunkeja, joiden suurimmat työllistäjät olivat aiemmin savupiipputeollisuutta. Nyt tehtaan suljetaan ja tuotanto siirtyy halvemman työvoiman maihin. Pitäisikö tätä muutosta jarruttaa tukemalla tällaisia kaupunkeja kovin paljon? Mistä rahat tähän toimintaan otettaisi?

Kysymys on samanlainen kuin mitä maaseudun suhteen on aiemmin tehty. Osittain on varmaan reilua inhimillisistä syistä jarruttaa muutosta ja koittaa keksiä korvaavia elinkeinoja, mutta toisaalta varmaan ihan koko suurta trendiä ei voi kääntää. Osittain pitää myöntää, että ihmiset varmaan joutuvat lähtemään työn perässä muualle.

Teorissa - unohtaen sen, että ihmiset ovat jo jossain ja on varmaan inhimillisesti reilua pitää muutosten vauhti jotenkin kohtuullisena - on selvä, että ihmiset saavat asua ihan missä vain kunhan a) maksavat haja-asumisesta aiheutuvat kustannukset itse ml. palveluiden yms tuottamisen kalleudet b) maksavat saastuttamisestaan.

Jos elämä vaatii autoilua, pitää siitä olla valmis maksamaan. Kaikki eivät nimittäin voi tulevaisuudessa vapaasti autoilla, joten jotenkin asiaa pitää hallita. Maksaminen on aika tehokas tapa jakaa taakkaa.

 (1) Jos ette usko minua, uskokaa Tilastokeskusta: "Maaseutumaisissa kunnissa on vain 15 prosenttia maamme työpaikoista, väestöstä niissä asuu 20 prosenttia. Näiden kuntien elinkeinorakenne on kaksihuippuinen: maatalouden osuus työpaikoista on vieläkin keskimäärin runsas 20 prosenttia, yhteiskunnallisten palvelujen osuus noin 25 prosenttia. Edelleenkin joissain maaseutumaisissa kunnissa maatalouden osuus työpaikoista on yli 50 prosenttia. "

lauantai, helmikuu 11, 2012

Vihreiden periaateohjelma ja tietoyhteiskunta

Kirjoittelin melko pikaisesti tietoyhteiskunnasta ja Vihreiden valmisteilla olevasta periaateohjelmasta.

Kirjoitus on luettavissa Vihreiden periaateohjelman blogissa.

torstai, helmikuu 09, 2012

Puolustusvoimien leikkauksetkin leikkaavat kysyntää


Puolustusvoimien leikkaukset ovat herättäneet suuren keskustelun. Kannatan itse normaaleissa oloissa leikkaamista, sillä minun on vaikea nähdä, että saisimme kaikille euroillemme vastinetta puolustusvoimista. Uskon tavallisen turvallisuuden olevan enemmän kiinni Suomen harjoittamasta ulkopolitiikasta ja ehkä vielä tavallisemmissa oloissa esimerkiksi poliisin rahoituksesta. Epäilen myös, että puolustusvoimat on tehnyt itsestään heikomman sitoutumalla jokaisen maan neliömetrin puolustamiseen.

Perussuomalaiset hyökkäsivät eduskunnan kyselytunnilla heikennyksiin mm. esittämällä, että varuskunnat pitävät yllä maanpuolustustahtoa. Typerämpää argumenttia en ole vähään aikaan kuullut. Kukaan ihminen missään maassa ei ole koskaan puolustanut maataan puolustusvoimien puolustamiseksi. En siis oikeasti jaa tässä perussuomalaisten huolia.

Pätevämpi kysymys olisi mielestäni ollut, onko puolustusvoimien leikkaaminen perusteltua taloudellisesta näkökulmasta juuri nyt. Kysyntälamassa ei pidä leikata, koska ongelma on kysynnän luomisessa. Kuluttajien kysyntää ei voi suoraan nostaa valtion toimin, yritysten kysyntä riippuu muista talouden toimijoista ja viennistä, joten jäljelle jää julkisen sektorin kysyntä. Siihen voidaan vaikuttaa lisäämällä valtion tai kuntien menoja. Tai sitten voidaan tehdä päinvastaista – eli leikata, mikä on jokseenkin typerää. Elvyttämisen mantra on nyt kuitenkin hallitukselta unohtunut.

Kun eri ihmisten lempikohteita aletaan leikata, on varmasti tiedossa argumentaatiota, joka lähtee leikkausten haitallisuudesta. Tiedämme kuitenkin varsin hyvin, että esimerkiksi Kokoomukselle puolustusvoimien leikkaukset ovat merkittävä ideologinen kysymys. Nyt luodaan merkittävä ennakkotapaus hallituksen toimintaan. Jos jokin hallitusohjelmassa sovittu (tai muukaan) leikkaus olisi voinut kaatua Kokoomuksen vaatimuksesta, puolustusvoimien leikkaukset olisivat olleet aika korkealla veikkauslistassa. On sataprosenttisen varmaa, että Kokoomus tulee kertomaan hallituskumppaneilleen, että heidän on hyväksyttävä suuria leikkauksia "heidän omilla" sektoreillansa, koska Kokoomuskin on niellyt valtavat leikkaukset omalla sektorillaan.

Jonkinlaisessa teoreettisessa tilanteessa voisi myös ajatella, että varuskuntia lakkautettaisi ja rahat siirrettäisi johonkin kokonaistaloudellisesti kannattavampaan.  Tällä hetkellä asenneilmapiiri (kts esimerkiksi Vapaavuoren blogikirjoitus eiliseltä) ei kuitenkaan tähän taida joustaa. Raha mennee valtionvelan lyhentämiseen, mikä ei tietenkään auta kysyntää yhtään.

Hallituksen puolustukseksi on myönnettävä, että leikkausten kärki ei iske ihan vielä. Kuitenkin epäilen, että ainakin muutaman kunnan taloustilanne horjahtaa jo nyt: asuntojen hinnat putoavat ja yrittäjien pako alkaa ainakin jossain määrin. Valtion on siis syytä tukea kuntia erittäin merkittävin taloudellisin panoksin välittömästi. Näin karkeasti voisi arvioida, että avun olisi oltava muutamien vuosien ajan melkein samalla tasolla kuin yksittäisen varuskunnan hinta.

Toinen puolustus voi myös olla se, ettei puolustusvoimia voi leikata tässä maassa kuin poikkeusoloissa. Puolustusvoimilla on erittäin vahvat siteet päättäjiin ja yksittäisenkin varuskunnan taloudellinen vaikutus vaikkapa yksittäisen kansanedustajan vaalipiiriin voi olla varsin suuri ainakin äänestäjien mielestä.


Meidän kysynnästä huolestuneiden pitää pitää lippua korkealla myös silloin, kun leikkaukset kohdistuvat meille epämieluisiin kohteisiin. Muuten argumenttimme ei ole niin rehellinen ja aito kuin se voisi olla. Jos seuraavan kerran puolustamme vaikka ympäristönsuojelun rahoitusta kysyntään perustuvilla argumenteilla, voi argumenttimme olla epäaito.

Nyt siis kaikki voimat siihen, että valtio tulee nyt kärsivien avuksi. Kunnolla!

keskiviikko, tammikuu 25, 2012

Kuluttajavirastosta ei ole vahtimaan kansalaisen etua tekijänoikeusasioissa

Pencil Crayon TreeHelsingin Sanomat kertoi eilen, että opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tekijänoikeustoimikunta ehdottaa tuomioistuimille oikeutta estää pääsy piraattisivuille. Minulle tämä asia tuli melkoisena shokkina. Sitä uskoisi, että Suomessakin olisi pantu merkille SOPAan liittyvä keskustelu ja protestointi Yhdysvalloissa. Mutta näyttää taas siltä, että tekijänoikeusmaailma elää Suomessa kuplassa, johon mitkään viestit eivät pääse ulkopuolelta.

Vaikka pääsy avoimeen internettiin ei ole ihmisille "sisäsyntyinen" oikeus, on se tarpeeksi tarkka tapa tiivistää kaikki ne periaatteet, miten tärkeästä asiasta onkyse. Uudet sisällöt kaikkien maailman ihmisten ulottuvilla on tavoitteena yksi tärkeimpiä kansallisia ja kansainvälisiä kysymyksiä 2010-luvulla.

Katselin itse läpi toimikunnan jäseniä. Useimmissa tekijänoikeutta käsittelevissä keskusteluissa ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään: "tekijöihin", "kuluttajiin" ja "välittäjiin". Nimitykset vaihtelevat jonkin verran, mutta ajatus lienee selvä kuitenkin (1).

On aivan selvää, että tämä porukka edustaa pääosin "tekijöitä" ja "välittäjiä". Jälleen kuluttajat ovat jääneet pois lähes kokonaan. Ainoa kuluttajia jossain määrin edustava taho työryhmässä näytti olevan Kuluttajavirasto. Lähetin asiasta sähköpostin kuluttajaviraston viestintäpäälikkö Laura Salmelle. Kirjeenvaihtomme voi lukea artikkelin lopusta.

Vastauksessaan Salmi toteaa:
"Läheskään kaikissa toimikunnan asialistalla olleissa asioissa (kuten tämä kieltokanteen ajaminen käräjäoikeudessa teleoperaattoria vastaan) ei ole suoranaisesti ollut kyse kuluttajien asioista tai oikeuksista."
Kuluttajien asemaan ei siis Kuluttajaviraston käsityksen perusteella kuulu kansalaisten vapaa pääsy verkkoon. Riittää että on verkko ja että sieltä saa ostaa tavaraa. Kuluttaa.

Salmi muistuttaa viestinsä lopussa:
Perusoikeuksien valvonta (esim. tiedonvälityksen vapaus) kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jossa nämä kysymykset varmasti nousevat esiin, JOS tällainen lakiehdotus joskus eduskunnalle annetaan.
Johtopäätös mitä tästä on vedettävissä, on minusta se, ettei kokonaisvaltaisesti työryhmässä kukaan edustanut kuluttajia. Kuluttajavirasto takertui käsitykseen "kuluttajista" vain rahaa maksavana ryhmänä, kun pitäisi ajatella median kuluttajia.

En pidä Kuluttajaviraston linjaa tässä vääränä. Linja on yksi mahdollisista linjoista. Itse tietysti näkisin ihan kuluttajan etunakin, että jatkossa pääsy esimerkiksi erilaisiin sosiaalisen median palveluihin olisi taattu, vaikka sinne joskus jotain laitonta materiaalia joutuisikin. Oleellisempi asia on kuitenkin se, että ilmeisesti kukaan ei työryhmässä edustanut median kuluttajan asemaa. Ja työryhmässä kukaan ei edustanut kansalaisen oikeuksia. Valvottiin vain omaa etua.

Jatkossa tällaisiin työryhmiin pitäisi saada edustusta myös kansalaisten oikeuksia vaativista elimistä.

Lähetin sähköpostia myös muutamille työryhmän jäsenille, mutta he eivät ainakaan vielä ole vastanneet. Lisäilen tätä kirjeenvaihtoa tänne, mikäli vastauksia tulee.


(1) Vaikkakin yksinkertaistettu. Nykyäänhän ehkä tärkein kehitys on "kuluttajien" muuttuminen "tekijöiksi".


Alla sähköpostivaihtomme sanasta sanaan:
Hei!

Kiitos viestistä!


Tekijänoikeustoimikunnan mietintöä on valmisteltu melkein kaksi vuotta. Kuluttajavirasto on ollut käytännössä

mukana työssä aktiivisemmin vain viimeiset pari kuukautta.

Mietintö lähtee nyt laajalle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriö alkaa kirjoittaa hallituksen esitystä. Esitys etenee aikanaan eduskuntaan ja siellä valiokuntiin. Pykäliä ei siis ole vielä mitenkään lyöty lukkoon. Mietinnön tarkoituksena oli nimensä mukaan tarjota "ratkaisuja digiajan haasteisiin". On hyvä asia, että kysymyksiä on nyt pohdittu ja keskustelu on käynnistynyt.


Kysymys 1: KUV turvaa kuluttajien asemaa yhteiskunnassa ja on tuonut toimikunnassa esiin kuluttajanäkökulmaa tekijänoikeusasioissa. Läheskään kaikissa toimikunnan asialistalla olleissa asioissa (kuten tämä kieltokanteen ajaminen käräjäoikeudessa teleoperaattoria vastaan) ei ole suoranaisesti ollut kyse kuluttajien asioista tai oikeuksista.


Kysymys 2: Kuluttajat eivät ole (varsinaisena) osapuolena tekijänoikeusjärjestöjen ja teleoperaattoreiden välisissä käräjäoikeudessa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa. Viestintämarkkinalaki turvaa osaltaan kuluttajien asemaa (esim. tilanteet, joissa laajakaistayhteys ei ole käytettävissä sovittuun tapaan).


Kysymys 3: Internet hyödyttää kuluttajia yleisesti ottaen paljon. Kuluttajilla ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta käyttää laittomia palveluja eikä rikkoa lakia (esim. tekijänoikeuslain vastaiset toimet). Perusoikeuksien valvonta (esim. tiedonvälityksen vapaus) kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jossa nämä kysymykset varmasti nousevat esiin, JOS tällainen lakiehdotus joskus eduskunnalle annetaan.


Ystävällisin terveisin

Laura Salmi


Laura Salmi

Viestintäpäällikkö
Kuluttajavirasto
p. 010 19 4672
laura.salmi@kuluttajavirasto.fi
www.kuluttajavirasto.fi




-----Alkuperäinen viesti-----

Lähettäjä: Heikki Sairanen [mailto:heikki.sairanen@gmail.com]
Lähetetty: 24. tammikuuta 2012 19:19
Vastaanottaja: Salmi Laura
Aihe: Tekijänoikeustoimikunta ja Kuluttajavirasto



Hei,

Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen on lmeisesti edustanut
Kuluttajavirastoa Opetus- ja kulttuuriministeriön
tekijänoikeustoimikunnassa. Tiedustelisin nyt, mikä oli
Kuluttajaviraston linja kyseisessä toimikunnassa.

1) Puolustiko vai vastustiko Kuluttajavirasto tekijänoikeusrikkomuksia
sisältävien sivujen estämistä?
2) Miksi Kuluttajavirasto ei yhtynyt FiComin eriävään mielipiteeseen?
3) Kuinka Kuluttajavirasto yleensä suhtautuu nettisensuuriin? Eikö
avoin netti ole kuluttajankin etu?

Kysymykseni perustuu Helsingin Sanomien uutiseen
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tekij%C3%A4noikeustoimikunta+ehdottaa+yh%C3%A4+tiukempia+keinoja+nettipiratismia+vastaan/a1305554098898

Ja Anja Peltosen jäsenyys työryhmän jäsenten listaan osoitteessa:

http://www.hare.vn.fi/mKokoonpanonSelailu.asp?h_iID=16398&tVNo=6&sTyp=Selaus

Julkaisisin mielelläni vastauksen blogisssani!
--
Heikki Sairanen
heikki.sairanen@gmail.com
045-3579212
Kuvalähde: Pencil Crayon Tree By *Sally M*, CC BY-SA 2.0